Testissä Päivä Pietarissa -risteily ja Eremitaasi

6,6K

”Pietariin. Mennään helmikuussa Pietariin”. Facebook-viesti välkähti eteeni eräänä aamuna. Vastasin Tepolle samantien, että ei onnistu, pitäisi olla viisumi ja Oulusta käsin sen hankkiminen on vähintäänkin työlästä. Mies oli kuitenkin jo päättänyt asian, sillä Eremitaasissa oli meneillään Francis Baconin näyttely.

Päivä Pietarissa -risteily

Kun helmikuun lopulla seisoin Länsisatamassa ja katselin St. Peter Linen M/S Princess Marian valkoista kylkeä harmassa räntäsateessa, mietin miksi en aikaisemmin ollut Pietarissa käynyt. Moskovaa ja Viipuria on tullut nähtyä, mutta juuri tuo viisumin kanssa säätäminen on ollut monta kertaa syy jättää lähteämättä Venäjälle. Pietarissa vierailu onnistui kuitenkin viisumivapaalla risteilyllä, jossa maksimi aika on 72 tuntia. Me valitsimme Päivä Pietarissa -risteilyn jonka pituus on 1,5 vuorokautta.

St. Peter Lines M/S Princess Maria

St. Peter Linen M/S Princess Maria lähti Helsingistä illalla klo 18 ja oli perillä Pietarissa seuraavana aamuna klo 9.30. Paluumatkalle laiva lähti Pietarista klo 19 ja oli perillä Helsingissä seuraavana aamuna klo 8.00. Hintaa A2 luokan hytille tuli helmikuussa 90 euroa/matkustaja ja se piti sisällään hytin, 2 x aamiainen ja kuljetuksen satamasta kaupunkiin ja takaisin. Minusta tuo hinta oli edullinen.

M/S Princess Maria on entinen Silja Linen alus nimeltään Finlandia. Se on rakennettu vuonna 1981 ja liikennöi vuoteen 1990 asti Tukholman reitillä. Tämän jälkeen aluksesta tuli Queen of Scandinavia ja se katosi Tanskan reiteille. Vuodesta 2008 alus oli työttömänä makoilemassa milloin missäkin satamassa ja toimi välillä mm. poliisien majoitusaluksena. Vuonna 2010 alus siirtyi St. Peter Linen Helsinki-Pietari linjalle ja sai uuden nimen Princess Maria, keisarinna Maria Fjodorovnan mukaan.

Alus on sisustukseltaan aitoa -90 luvun tyyliä, mutta siisti. Haluan korostaa tuota siisteyttä, sillä minulla ei ollut suuria odotuksia sen suhteen. Nyt kävi kuitenkin niin, että M/S Princess Maria pesi mennen tulleen mm. Silja Symphonyn. Perussiisteys syntyy minusta siitä, että ilmastointiaukot ovat puhtaat pölystä, lattiat nurkkiaan myöten imuroitu ja pöytätasot sekä peilit vapaat sormenjäljistä ja tahroista. Se, että laiva on vanha ja elämä on jättänyt jo siihen jälkensä kolhuineen ja klommoineen, ei minua haittaa. Alus on toimiva ja sympaattinen ja matkustaisin sillä uudestaan mielelläni.

Risteilyemäntä Alena pystyi järjestämään meille käynnin komentosillalla. Oli melkoinen yllätys nähdä kuinka paljon liikennettä väylällä oli. Tuolla ei muuten seilailla oman pään mukaan, vaan säännöt ovat napakat. Tietyissä pisteissä aluksen tulee ilmoittautua, tai muuten tulee helikopteri tarkastamaan, onko kaikki kunnossa laivalla. Kapteeni Rudolf kertoi, että lähempänä Pietaria olisi jäitä väylällä ja kello 0300 kolina laivan kylkiin alkoikin. Se oli vähän häiritsevää ja vaati korvatulpat korviin. Muuten kyyti oli tosi tasaista.

Ruoka risteilyllä

Laiva oli puolityhjä. Matkustajina oli suomalaisten vanhempien pariskuntien lisäksi aasialaisia turisteja sekä venäläisiä lapsiperheitä. Käytävillä juhlivat loistivat mukavasti poissaolollaan. M/S Princess Marialla ei tarvitse väkisin kokea discohuumaa tai nähdä epätoivoista parinetsintää, joten iso ”tykkään” tälle. Laivalla on kyllä puolenyön show, mutta me emme sitä käyneet katsomassa. Muutama bloggaajatuttu on sitä kehunut.

Tyhjensimme pullollisen kuohuvaa (18 euroa) Funny Rabbit-baarissa ennen syömään menoa. Seisovapöytä oli hyvin perinteinen. Jätin lämpimät ruuat kokonaan syömättä ja keskityin alkupaloihin. Lohi, tartar-kastike ja piparjuuri leivän päällä oli melko täydellinen yhdistelmä. Toinen hyvä löytö oli savumakrilli. Pöydästä löytyy myös myös mätiä, katkarapuja, sillejä, erilaisia pateita, lihahyytelöä, rosollia ja eri salaatteja. Buffet-päivällisen hinta on 27 euroa ja siihen hintaan saa hanasta olutta ja viiniä ruokajuomaksi. Mikäli haluaa nautiskella enemmän juomia, on myynnissä myös juomaranneke hintaan 60 euroa. Tällä rannekkeella irtoaa sitten kuohuviiniä ja teräviä viinin ja oluen lisäksi.

Meidän hyttiimme kuului pääsy DeLuxe- aamiaiselle, jota mainostetaan kaviaarilla ja shampanjalla. Unohdetaan se kaviaari ja shampanja, mutta kerrotaan, että kuohuvaa ja jopa kohtuullisen kuivaa sellaista oli tarjolla hyvänlaatuisen aamiaisen kylkiäisenä. Kokki oli paistamassa munakkaita ja jälkiruuaksi oli vaikka kuinka monenlaista piirakkaa ja kakkua.

Teppo, joka vihaa kiirettä ja sähläystä oli erityisen tyytyväinen aamiaisen kiirettömyyteen. Vaikka alus oli jo laiturissa, kukaan ei tullut hoputtamaan maihinnousuun tai keräilemään ruokia pois. Luumupiirakanpalan kun upotti vaniljakastikkeeseen ja otti vielä kolmannen kupin kahvia, niin kyllä jaksoi päivän kävellä.

Shuttle-bussi kaupunkiin helpottaa kulkemista

Pietarissa kaikkien matkustajien tulee poistua laivalta klo 09.30-11:00 välisenä aikana. Takaisin laivalle pääsee klo 15.00 alkaen. Passintarkastuksessa tulee mennessä esittää passin lisäksi Arrival-kortti sekä maahantuloilmoitus, josta tulee täyttää molemmat puolet ennen passintarkastusta. Hotellimatkalaisten on rajaviranomaisten pyynnöstä voitava esittää hotellivahvistus (voucher). Paluumatkan passintarkastuksessa tulee esittää passin lisäksi Departure-kortti sekä maahantuloilmoituksen toinen osa, joka jää itsellesi maihinnousun yhteydessä.

Ja nyt se hauskin osuus. Täytimme kuuliaisesti maahantuloilmoituksen kummatkin puoliskot ja tarjosimme sitä passintarkastuksessa. Ei kelvannut, vaan herra printtasi passin avulla vastaavat tiedot omaavan paperin itselleen. Eli hukkaan meni kupongin täyttäminen.

Jos laiva olisi täynnä, menisi maahantulossa varmaan tovi. Nyt istuimme shuttle-bussissa 15 min siitä kun olimme poistuneet laivasta. Shuttle-bussi kulkee aamusta nonstoppina Iisakin aukiolle. Iltapäivästä sillä pääsee palaamaan takaisin laivalle terminaalille: 15.45, 16.45 ja 17.45. Tykkään käyttää tällaisia hintaan kuuluvia palveluita. Ei tarvitse neuvotella taksikuskien kanssa ja kuljettaja tietää varmasti paikan mihin asiakas haluaa mennä.

Kyyti jätti meidät Iisakinkirkolle, joka oli hieman harmittavasti keskiviikkona suljettu. Kupoliin pääsi kyllä, kun kapusi 190 porrasta. Ylhäältä oli mukava katsella viiden miljoonan ihmisen asuttamaa kaupunkia. Sää oli tietysti aivan yhtä haarmaa kuin Helsingissäkin ja puistot mustana. Keväällä täällä on varmasti todella kaunista, joten tuli mieleen, että kaupunkiin pitää palata uudestaan paremmalla ajalla ja paremmalla säällä.

 

Vaskiratsastaja

Vaskiratsastaja on Pietarin kaupungin perustajan, tsaari Pietari Suuren ratsastajapatsas Senaatin aukiolla Pietarissa. Patsaan tilasi keisarinna Katariina Suuri, ja sen toteuttajaksi valittiin ranskalainen kuvanveistäjä Étienne Falconet. Työskennellessään veistäjä käytti elävää mallia. Hänen käskystään kaartiupseeri nostivat hevosiaan takajaloilleen monta kertaa peräkkäin yhä uudestaan ja uudestaan. Falcone työskenteli patsaan parissa 12 vuotta.

Ukkoskiveksi kutsuttu jalustakivi on alkujaan painanut 1500 tonnia. Se on peräisin Lahtan kylän alueelta Suomesta, josta se kuljetettiin ensin Suomenlahden rantaan täysin ihmisvoimin. Noin kuuden kilometrin matkaan kului aikaa neljä ja puoli kuukautta. Rannasta lohkare kuljetettiin tarkoitusta varten rakennetulla lautalla patsaan sijoituspaikalle.

Nimi Vaskiratsastaja tulee Aleksandr Pushkin runosta, joka tosin on kirjoitettu puoli vuosisataa patsaan valmistumisen jälkeen. Runossa köyhän ja yksinkertaisen pietarilaisen pikkuvirkamiehen Jevgenin elämä suistuu raiteiltaan, kun hänen rakastettunsa kuolee tulvassa. Tullessaan ratsastajapatsaan luo Jevgeni ajattelee, että kaikki on patsaan esittämän Pietari Suuren syytä, joka meni ja perusti kaupungin tulville alttiiille paikalle. Jevgeni alkaa räyhätä patsaalle, joka yllättäen kuitenkin syöksyykin jalustaltaan alas ja alkaa ajaa häntä takaa ympäri Pietaria. Runon takana on myös vihje siitä, että pienet ihmiset joutuvat usein kärsimään johtajien oikuista.

Eremitaasi

Pääkohde meillä oli Eremitaasi. Pelkäsimme jonoja, mutta nyt sisään pääsikin täysin jonottamatta. Perusvenäläiseen tapaan kassalla ohjeistettiin turisteja huutaen. En ole ikinä käsittänyt sitä, että huutamalla minun venäjänkielen taitoni jotenkin kohentuisi, mutta maassa maan tavalla.

Sisäänpääsymaksu on 400 ruplaa pelkkä Talvipalatsi ja 500 ruplaa, jos haluaa kiertää myös Pääesikunnan näyttelyn. Kamerasta joutuu maksamaan 200 ruplaa, kännykällä saa kuvata ilmaiseksi. Älkää ostako lippuja verkosta etukäteen, koska ne ovat törkeästi ylihinnoitellut. Lippuautomaatteja on myös pihalla. Takit ja isot laukut jätetään maksuttomaan säilytykseen. Sisällä on aina kuuma, joten jätä turhat villatakit myös suosiolla naulakkoon.

Eremitaasi on yksi maailman suurimmista museoista. Se ei ole yksi rakennus, vaan koostuu viidestä eri rakennuksesta, jotka on rakennettu 1700-1800-luvuilla. Taidekokoelman perusti Katariina II vuonna 1764 ja se avattiin yleisölle 1800-luvun lopulla. Museon kokoelmista löytyy 15 000 maalausta, 12 000 veistosta, 600 000 piirustusta ja grafiikkatyötä, miljoona kolikkoa ja mitalia sekä tuhansia muita taide-esineitä. Vain 5-10% esineistä on kulloinkin näytillä.

Maalauksien ja patsaiden lisäksi Eremitaasin jokainen huone oli oma taideteoksensa. Lähes joka huoneessa kattoja koristavat maalausten lisäksi taidokkaat kullasta, jalopuista, marmorista tai puolijalokivistä tehdyt koristeet.

Eremitaasi on u u v u t t a v a

Jotta hahmottaa kartasta missä huoneessa milloinkin on ja mihin suuntaan tulisi mennä, kannattaa tarkastaa, millä puolella Neva milloinkin on itseensä nähden. Rakennus on nimittäin niin sokkeloinen, että ilman tätä tietoa ei ymmärrä mihin suuntaan tulisi pyrkiä. Opasteita on, mutta ne ovat surkeat. Helpompaa on kysyä ohjeita henkilökunnalta, jos haluaa nähdä erityisesti jonkun tietyn taulun.

Näyttelyiden paikat myös vaihtuvat ja aina niistä ei muisteta kertoa kovin hyvin. Me etsimme mm. impressionistien maalauksia kolmannesta kerroksesta, mutta löysimme vain rumia muotokuvia 1800-luvulta. Henkilökunta totesi kysymyksiin vain, että ei ole täällä.

Olimme liikkeellä niin, että seurueeseen kuului myös äitini ja sisareni. Sanon tämän nyt mahdollisimman selkeästi. Eremitaasi on iso. Se on isompi ja vaikeammin hallittava, kun mikään muu museo, missä olen vieraillut. Siellä ei kuin muutama hissi ja paljon portaita. Mieti kahdesti lähdetkö tänne pienen lapsen tai huonosti liikkuvan henkilön kanssa etenkin kesällä, kun palatsin lämpötila nousee ja turistivirrat ovat suuria.

Rakennuksen historia

Talvipalatsia alettiin rakentaa vuonna 1754 keisarinna Annan toimesta ja valmistuttuaan se toimi pitkään keisarien talviasuntona. Rakenuksessa on kaikkiaan 1057 huonetta ja sitä on muokattu ja korjattu monta kertaa hallitsijoiden uusien mieltymysten tai tulipalojen vahinkojen takia. Lokakuun vallankumous vuonna 1917 alkoi Talvipalatsin valtaamisella. Tämä valtaus ei tosin ollut rakennuksen kannalta kovin dramaattinen. Vain yksi ikkuna meni rikki kun palatsiin heitetiin muutama kranaatti. Vuodesta 1922 alkaen rakennus on ollut osa Eremitaaši-taidemuseota. Leningradin piirityksen aikana rakennus kärsi huomattavia tuhoja, kun siihen osui yli 30 pommia, sen salit täyttyivät lumesta ja vedestä ja henkilökunta kuoli nälkään. Tästä huolimatta Eremitaasi pidettiin auki osana piiritetyn kaupungin kulttuuritarjontaa.

Ehkä hienoimmat edustusportaita mitä olen ikinä kiivennyt, tekivät välittömän vaikutuksen. Portaat ovat italialaisen arkkitehti Rastrellin suunnittelemat, nimeltään Jordanin portaat. Nimi Jordanin portaat tulee loppiaisjuhlasta, jolloin muisteltiin Jeesuksen saamaa kastetta Jordaniassa. Tsaari laskeutui perheensä kanssa portaita pitkin Nevalle ja joi joen siunattua vettä.

Salia toisen perään

Eremitaasissa on 350 huonetta täynnä aarteita ja osa näistä huoneita on valtaisia saleja, jotka aikanaan ovat olleet varattuja eri käyttöön. Italialaisyntyinen arkkitehti Rossi suunnitteli vuonna 1826 Sotagalleria-salin Napoleonia vastaan käydyn sodan muistoksi. . Pitkänomaisen salin seinillä on 332 kenraalin muotokuvat. Pyhän Yrjönsalissa eli suuressa valtaistuinsalissa järjestetään edelleenkin korkean tason tapaamisia.

Paviljonki-salissa taas on James Coxin riikinkukkokello 1700-luvulta. Joka keskiviikko klo 17 lähes ihmisen korkuinen, kultainen riikinkukko herää eloon. Mekanismi nostaa ja avaa linnun pyrstön helinän saattelemana. Kymmenet toisiinsa kytketyt metallilevyt levittäytyvät upeaksi viuhkaksi, pitkä kaula kohoaa hitaasti ja koko lintu pyörähtää siivet levitettyinä ympäri. Vieressä oleva maatiaiskukko päättää näytöksen kiekaisemalla omituisen pilliäänten sarjan.

Rafaelin loggiat on upea käytävä, josta tarina kertoo, että Katariina Suuri oli Vatikaanissa vierailtuaan todennut: ”Haluan tällaisen myös itselleni. Tehkää se minulle Pietariin”. Tosiasiassa Katariina II halusi täydentää Eremitaasin taidekokoelmaa ja määräsi taiteilijoita jäljentämään Rafaelin 52 raamatullisia aiheita sisältävää freskoja kankaalle ja sijoitti ne Rafaelin käytävänä tunnetun huoneen holvikaariin.

Väkisinkin tulee mieleen, mikähän mahtoi aiheuttaa työläisten nousun tsaaria vastaan. Aikana, jolloin maaorjat söivät mätiä perunoita maakuopissa, saattoi olla hieman liioiteltua käyskennellä palatsien kullalla koristelluilla käytävillä, joiden varrella olevia sisäpihoja lämmitettiin talvisin ja joiden puissa ja pensaissa lenteli kesät talvet harvinaisia lintuja.

Palatsiaukion keskellä sitä sijaitsee Aleksanterin pylväs, ja eteläpuoleisella laidalla Pääesikunnan rakennus, jossa on yksi Eremitaasin monista sivumuseoista ja jonne on oma erillinen pääsymaksunsa. Tähän rakennukseen oli sijoitettu Francis Baconin näyttely, mutta myös ne impressionistit mm. Gauguin, Cézanne, Matisse ja Monet mitä toiselta puolelta toria kovasti etsimme. Laittaa hieman perpekstiiviä asiaaan, kun muistaa, että esim. Gauguinin töitä Eremitasaasissa on esillä kaksi huoneellista. Taiteilijan yksi työ myytiin äskettän hintaan 265 miljoonaa euroa.

Jos kokemus pitäisi vetää yhteen muutamalla lauseella, se menisi näin: Pietari oli turvallisen oloinen kaupunki, johon palaan aivan varmasti paremalla ajalla. Viisumivapaa risteily oli todella helppo tapa matkustaa tähän miljoonakaupunkiin, mutta seuraavalla kerralla haluan yhdistää sen muutamaan hotelliyöhön, sillä päivä on vasta hyvä alku.

.