Via Baltica

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan. Kokemukset ja kommellukset

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan. Kun Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät 1991, avautui suomalaisille suorin reitti Keski-Eurooppaan niiden kautta. Via Baltica, jota virallisesti tunnetaan eurooppatie E 67:nä kulkee Viron pääkaupungista Tallinnasta Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Tuo E-67, jonka Tallinna-Varsova osuutta kutsutaan Via Balticaksi, jatkuu vielä Prahaan asti, mikä voi tulla monelle uutena tietona.

Välimatka Tallinnan ja Varsovan välillä ilman poikkeuksia reitistä on noin 970 kilometriä. Me lähdimme liikenteeseen Oulusta, jolloin matkaan pitää lisätä 600 km.

Via Baltica on mahdollista ajaa yhdessä päivässäkin läpi. Tapasimme suomalaisen motoristipariskunnan, joka oli paahtanut Tallinnasta Puolan Wroclawiin asti kolmessä päivässä. Sinällään minusta kuitenkin täysin järjetön reititys, koska tuollaisella tahdilla ei näe muuta kuin asfalttia. Aikaa kannattaa varata minimissään kolme päivää Tallinna-Varsova reitille.

Tie on pitkiä pätkiä kaksikaistainen ja rekkaliikennettä on paljon. Reitin varrelle jää myös paljon mielenkiintoista, kuten Pärnu, Riika, Kaunas, hieman koukaten Vilna sekä lukemattomia pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Me jaoimme matkan seuraavasti:

  1. päivä. Ajo Oulu-Hki, auto laivaan ja yöpyminen laivassa 600 km
  2. päivä. Ajo Tallinnasta Latvian Riikaan suorinta tietä 280 km
  3. päivä. Ajo Riiasta Liettuan Kaunasin kautta Puolan Krukiin 557 km
  4. päivä. Ajo Krukista Varsovaan 120 km

Emme varanneet yöpymisiä etukäteen, vaan ajoimme sen matkan mikä tuntui hyvältä, ja katselimme majapaikkaa, kun rupesi väsyttämään. Ainakin nyt kesäkuussa majoitusta löytyi ongelmitta.

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 1. päivä Oulu-Tallinna

Varasimme aikaa Oulusta Helsinkiin ajoon reippaasti, mutta 600 km menikin kuudessa tunnissa. Siksi olimme jo hyvissä ajoin kärkkymässä, koska laivaan pääsisi. Onneksi olimme varanneeet liput tienpäältä, sillä Silja Europan autopaikat olivat loppuunmyyty, kun pääsimme satamaan.

Auto + hytti maksoi n. 70€ mikä on todella kilpailukykyinen hinta. Lauttaa lähtee klo 18.30 ja poistuminen on aamusta klo 8.00. Näin välttää Tallinnassa majoittumisen ja pääsee saman tien ajamaan eteenpäin.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 2. päivä Tallinna – Riika 280km

Tallinna-Riika välillä ei oikeastaan ole mitään poikkeavaa. Tie on hyväkuntoinen, muutamia tietöitä oli matkan varrella hidastamassa menoa. Viro-Latvia väli on ajettavuudeltaan parantunut huomattavasti muutaman vuoden takaiseen. Kaikki ihanat haikaranpesät olivat edelleen olemassa ja moneen pesään oli laitettu kamera seuraamaan, kuinka poikaset kasvavat.

Alussa suomalaisia autoja näkyi tankilla tai pysähdyspaikoilla paljonkin. Muutaman kanssa ajoin samaan tahtiin pitkiä pätkiä. Tiellä on nopeusvalvontaa, sekä tolppien, että liikkuvien tutka-autojen muodossa. Edellä ajava Mersu pääsi valokuvaan ajaessaan taajama-alueella reippaasti ylinopeutta. Ihan turha sakko hänelle. Tolpat on helppo erottaa jo kaukaa, joten niitä kannattaa tähyillä, jos on päättänyt ajaa ylinopeutta.

Suurin sallittu ajonopeus kaupungeissa ja taajamissa on 50 km tunnissa ja kaupunkien ulkopuolella 90 km tunnissa, ellei muuta ilmoiteta. Virossa ja Latviassa saadut sakot peritään Suomessa, samoin kuin menetetty ajo-oikeus on juridisesti pätevä myös kotimaassa.

Riika

Riialla on monta nimeä: Pikku-Pariisi, pohjoisen Pariisi tai Baltian Praha. Pysähdyimme Riikaan yöksi, koska edellisellä vierailulla paikka oli osoittautunut varsin mukavaksi kaupungiksi, jossa on paljon nähtävää. Riikaan sisäänajo vie paljon aikaa, joten kiireisimmät jatkavat eteenpäin, vierailematta kaupungissa. Riikasta kirjoittamani jutun voit lukea täältä.

Road Trip Baltiassa
Goottilaista arkkitehtuuria edustava Mustapäiden talo sijaitsee Riian Raatihuoneen aukiolla. Alkuperäinen talo oli Mustapäiden veljeskunnan käyttämä kiltarakennus vuodelta 1334.

Road Trip Baltiassa
Kolmen veljeksen talot ovat Riian vanhimmat kivitalot. Mazã Pils -kadun numeroissa 17, 19 ja 21 sijaitsevat talot on ristitty “kolmeksi veljeksi”.

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 3. päivä Riiasta Liettuan Kaunasin kautta Puolan Krukiin 557km

Latviassa ja Liettuan alkupätkällä tie on hyvässä kunnossa, mutta muuttuu Kaunasin jälkeen perunapelloksi. Etenkin Liettuan Panevezysin kohdalla oli todella syviä uria tiessä. Riikasta Kaunasiin pätkä on matkan ehdottomasti tylsin osuus. Myös rekkojen määrä moninkertaistuu.

Entisten Baltian maiden väliset raja-asemat ovat nykyään ei-kenenkään maata, joten rajat ovat melko törkyisessä kunnossa. Niiden läheisyydestä löytyvät kuitenkin monen suosimat pysähdyspaikat, kuten Super-Alko ja pari muuta viinakauppaa.

Moni käväisee tässä vaiheesa Vilnassa. Niin mekin teimme viime vuonna, joten se jäi nyt väliin. Vilna on kuitenkin mitä suositeltavin matkakohde. Toisin kuin Viro tai Latvia, Liettua oli aikanaan suurvalta. Ja tämän huomaa. Vilnan vanhakaupunki on yksi suurimmista keskiaikaisista vanhoistakaupungeista Pohjois-Euroopassa. Pääset lukemaan lisää Vilnasta täältä.

Road Trip Baltiassa
Vilnan yli neljäkymmentä roomalaiskatolista kirkkoa ja muutama muidenkin uskontokuntien pyhäkköä tekevät vaikutuksen.

Road Trip Baltiassa
Vasemmalla Pyhän Annen kirkko (1500) ja heti sen vieressä Pyhän Bernadin kirkko (1516).

Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla

Jos Virossa ja Latviassa ajaminen oli ollut kuin suomalaisella tiellä menoa (joskin hieman agressiivisempaa), niin tilanne muuttuu olennaisesti, kun päästään Liettuaan. Liikenteessä liettualaiset ovat selkeästi itsekkäämpiä kuin latvialaiset.

Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja jos lähtee mukaan paikallisten kilpa-ajoon, ei voi selvitä voittajana. Ongelmia on kolmenlaisia:

Nopeusrajoitus

Ensimmäinen ongelma jonka autoilija kohtaa, ovat nopeusrajoitukset. Ne ovat 50, 70-90 tai 110-130 ja näitä nopeusrajoituksia ei oikeastaan merkitä mitenkään. Kuljettajan on vain päätettävä, mitä nopeutta hän aikoo ajaa tai sitten antaa mennä letkan mukana. Itse valitsin peesaamisen ja en nopeusmittaria pahemmin tutkaillut. Tietä paljon ajavat tietävät kyllä missä valvontatolpat sijaitsevat, joten heidän perässään oli hyvä ajaa.

Taajama -merkkiä ei Liettuassa tunneta, vaan sen tilalla on valkopohjainen nimitaulu, jossa nimi on mustilla tikkukirjaimilla. Tuolloin siis pitäisi ajaa 50 km/h ja rajoitus päättyy vastaavaan yliviivattuun merkkiin. Päätiellä suurissa risteyksissä nopeus oli 70km/h. Missään ei ilmoiteta, koska rajoitus päättyy. Itse tulkitsin sen olevan risteys.

Ohitustilanteet

Toinen ongelma ovat ohitustilanteet. Tielle mahtuu hyvin neljä autoa rinnakkkain. Ja tämä ei ole mikään legenda, vaan ihan totisinta totta. Ohitus on tässä ajokulttuurissa yhteisöllinen tapahtuma. Joku ohittaa – muut väistävät. Eli ohituksiin lähdetään, vaikka nähdään, että matka ei riitä. Neljä ajoneuvoa, joista pari rekkoja, menee hyvin kaksikaistaiselle tielle. Kannattaa suosiolla opetella ajamaan pientareella, koska sen joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa tekemään.

Ryhmittyminen

Kolmas ongelma, joka todellakin on ongelma, ovat kääntyvät autot. Ryhmittyminen tarkoittaa täällä jotain ihan muuta kuin Suomessa. Käännöksiä tehdään mitä typerimmissä paikoissa ja todella vaarallisesti. Keskellä suoraa saattaa tonöttää kuorma-auto, jossa vilkun virkaa toimittaa pieni tuikku. Sateessa oli kohtuullisen hankala hahmottaa, että isäntä aikoo oikeasti kääntyä pihatielleen.

Siirtyminen Puolaan

Puolan rajalla on paljon tyttöbaareja ja valuutanvaihtopisteitä, ja se ei ole mikään viehättävä paikka. Rajalla on myös valvontaa, mutta lähinnä se näytti koskevan rekkaliikennettä.

Kun Puolan raja on ylitetty paranee tie taas ajokuntoiseksi. Myös maisemassa tapahtuu muutoksia. Aikasempi tasainen ja tylsä risukko muuttuu kumpuileviksi pelloksi. Kuvaan tulevat vahvasti katolisen maan tunnusmerkit: Madonna-patsaat ja koristelut Jeesuksen-ristit tien vieressä. Tällä osuudella ristit oli usein vielä koristeltu kauniisti kukin ja nauhoin. Suuret aidatut ristit eivät siis ole auto-onnettomuuden paikkoja. Niitäkin toki näkee inhottavan paljon tien laidalla.

Jos Liettuassa oli vaikea päästä selvyyteen siitä mikä on oikea ajonopeus, niin Puolassa se vasta salatiedettä onkin. Taajamassa sallittu nopeus on 50-60, moottoriliikennetiellä 90-100 tai 120 km/h. Moottoritiellä 140 km/h. Selvää kuin pässinliha. Eli ei mitään hajua, mitä milloinkin olisi saanut ajaa, koska ei siellä ollut mitään liikennemerkkejä ilmoittamassa. Tulkitsin asian niin, että kun taajama on ohitettu, kaasu pohjaan. Tiellä oli välillä myös mystinen 70km/h merkki, jonka ohi paikalliset kuitenkin ajoivat 140km/h.

Myöhemmin selvisi, että Puolan liikenneopasteissa käytetään rajoituksen tai varoituksen päättymismerkkiä, eli varsinaisen liikennemerkin lisäkilpeä, jossa on sana “Koniec”.

EDIT 27.6.2017: Lisään tähän vielä yhden kohdan.

Puolassa on käytössä ns. “musta piste” –liikennemerkki, eli erityisen vaarallisesta tieosuudesta varoittavan merkki. Näitä näkyi useita, mutta emme tienneet sen merkitystä. Merkkiin saattaa olla lisättynä vasemmassa alakulmassa on kyseisellä tieosuudelle kuolleiden määrä  ja oikeassa alanurkassa on loukkaantuneiden määrä kolmena aiempana vuotena.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 4. päivä. Ajo Krukista Varsovaan 120 km

Tiellä S8, eli Bialystokin ja Varsovan välillä, on tietöitä meneillään useassa kohdassa. Tietyömaita on yhteensä yli 500 km ja työt kestävät tammikuuhun 2019 asti. Autoliitto suosittaa käyttämään reittiä Lomzan kautta, eli teitä 61 ja 63. Me ajoimme Suwalkin, Augustowin ja Lomzan kautta tietä 61.

Minun mieleen ei jäänyt mitään erityisiä työmaita tällä tiellä. Rekat ohjattiin Lomzan jälkeen omalle reitille, joten tätä reittiä oli todella kiva ajaa. Itse Varsovaan sisääntulo oli hiiiidaaas. Siis oikeasti viimeistä kymmentä kilometriä madeltiin toista tuntia. Poistuminen onneksi sujui hieman nopeammin. Pääset lukemaan Varsovasta kirjoittamani jutun tästä.

Varsova
Josif Stalinille omistettu Kulttuuri- ja tiedepalatsi on kammottava rakennelma, joka oli valmistuessaan Euroopan toiseksi korkein rakennus. Kulttuuripalatsi on nimensä mukaan omistettu tieteille ja taiteille – sekä “Puolan ja Neuvostoliiton ikuiselle ystävyydelle”.

Varsova
Linnanaukio eli Plac Zamkowy on Varsovan pääaukio, ja se sijaitsee Veikseljoen rannalla, vanhankaupungin vieressä.

Puolassa kelpaa ajaa

Minulla on kokemuksia entisen Itä-Saksan alueen teistä, ja jotenkin ajattelin teiden olevan yhtä surkeassa kunnossa Puolassa. Kuinka väärässä olinkaan!

Voin sanoa suoraan, että Puolassa tuli ajettua sellaisia nopeuksia, että Saksa jää kakkoseksi. Ja mikäs Puolassa oli ajella. EU-rahaa on ilmeisesti löytynyt ihan kivasti, sillä moottoritiet ovat kuin lentokenttiä. Paikalliset ovat muutenkin mukavia. Vilkuttelevat valoja ahkerasti, jos poliisi on rakennellut tutkan tynkää johonkin.

Puolassa on kahdenlaisia nopeita teitä: toiset ovat moottoritiet, joilla peritään tietulli, ja toisen pikatiet, jotka ovat ilmaiset. Krakovan ja Wroclawin välillä tietulleihin meni noin 10 euroa, joten ei tuo mikään hinnankirous ole. Maksullisen tien liikennemerkissä on sana ”Platna”. Älä aja vahingossa Via Toll merkittyihin portteihin (kuten allekirjoittanut), koska niissä autoissa pitää olla elektroninen maksujärjestelmä (ja peruuttaminen on tosi noloa).

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Ajamisestä ylipäätänsä

Me ajoimme vuorotellen. Minä ajoin aamusta ja kun kyllästyminen iski, istui Teppo rattiin. Teppo on meistä rauhallisempi kuljettaja, joten annoin hänen ajaa suosiolla ajaa kaupunkeihin sisään. Hotellin ja parkkipaikan etsiminen ei sovi minun luonteelleni. Suurin ongelma on se, että hermostun ja teen äkkinäisiä liikkeitä/päätöksiä ja sitten onkin jo perheriita autossa pystyssä. Minulla on suht raskas kaasujalka ja ajan mielummin maantieajoa. Kun siinä pitää oman ajorytmin ja riittävän turvavälin, ei pinnakaan kärähdä niin äkkiä.

Ajamisessa ei sinällään ollut mitään ihmeellistä itse Via Balticalla. Järki päässä, maltilla ja omien ajotaitojen mukaan kun menee, niin ihan hyvä tuolla on ajella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Tepon kanssa ollaan ajettu paljon ulkomailla ja kortti on ollut kummallakin kymmeniä vuosia. Via Baltica on kummallekin tuttu reitti. Pakko toistaa: Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Sattuiko mitään kommelluksia?

Varsovan jälkeen jatkoimme vielä Krakovan ja Wroclawin kautta Berliiniin. Kilometrejä tuli noin 2700km. Dieselin keskikulutus näytti olevan 7,5 litraa sataselle. Vähemmällä olisi varmaan päässyt hiljentämällä vauhtia, mutta olisi ollut melkein vääryys säästellä menoa, kun tiet olivat niin hyvässä kunnossa ja autossa tehoja riittää.

Ei 2700 km ajeta ilman kommelluksia. Krakovassa minä säikyin joka paikasta eteen jyrääviä raitiovanuja ja suojatielle syöksyviä ihmisiä. Teppo jo vienosti ehdotti, josko hän ajaisi. Kävin myös viittomakeskustelun poliisin kanssa, joka halusi minun jatkavan matkaa ja minä luulin hänen haluavan minun pysähtyä. Olin selvästi liian lainkuuliainen turisti. Monikaistaiset liikenneympyrät aiheuttivat päänvaivaa, koska ajonopeudet niissä olivat minusta täysin järjettömiä. Muutamassa ympyrässä piti ottaa extra-kierros.

Saksassa auto ilmoitti, että takarenkaat ovat tyhjät ja suututimme huoltoaseman työntekijän, kun emme osanneet käyttää heidän outoa ilmanpainemittaria. Puolassa autonpesuautomaatti jumittui, kun yritimme pesettää autoa ja huoltamon työntekijä raapi päätään oikein huolella, ennen kuin masiina saatiin toimimaan jälleen. Liettuassa ajoimme huoltoaseman pihaan, jonka betonilaatat oikeasti murenivat auton alla. Oli hitusen sompaamista, että auto saatiin ilman pohjan naarmuja pois sieltä. Rekkoja tuollaiset “pikku kolot” eivät luonnollisesti haittaa.

Suositeltavat varusteet Via Balticalle

Me emme varustaneet autoa mitenkään erityisesti. Öljyt vaihdettiin, ostettiin varapolttimot ja tarkistettiin kahdesti, että lukkopulttiavain on mukana. Audin navigaattorin kartat olivat vuodelta 2012, ja auttamattoman vanhat Puolassa, joten ostimme Puolasta paperikartan avuksi.

Minun piti myös tarkistaa, onko auton kaskossa Puolan kohdalla korotettu omavastuu, mutta se jäi tekemättä. Vakuutusturva olisi kuitenkin ehdottomasti muistettava tarkastettava etukäteen omasta vakuutusyhtiöstä! Muutenkaan meistä ei ehkäpä kannata ottaa mallia… Alla lista siitä, mitä tulisi lain mukaan olla autossa ja sen jälkeen merkintä löytyykö se meiltä.

  • jauhesammutin (ei pakollinen Puolassa). Ei ole
  • huomioliivit. On
  • varoituskolmio. On
  • ensiapulaukku. Ei ole, pitäis varmaan hankkia
  • kaksi käyttökelpoista ja renkaan läpimitalle sopivaa rengasstopparia. Ei ole
  • Green Card eli Vihreä kortti todistaa ulkomailla, että ajoneuvosi liikennevakuutus on voimassa. Ei ole, mutta on nyt tilattu

EDIT: Tarkastin auton vakuutusturvan.

  • Varkausvakuutus ei ole voimassa Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa eikä Moldovassa ilman erillistä sopimusta.
  • Pohjoismaiden ulkopuolella tapahtuneissa esinevahingoissa omavastuuna peritään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu kaksinkertaisena. Jos varkausvahinko on tapahtunut Virossa, Latviassa, Liettuassa tai Puolassa, omavastuu on yksityiskäyttöisillä henkilöautoilla ja moottoripyörillä 20 % vahingon määrästä, kuitenkin aina vähintään 600 euroa.
  • Oikeusturvan enimmäiskorvausmäärä jokaisessa vakuutustapahtumassa on 10.000 euroa
  • Ulkomaan vastuuturvan enimmäiskorvausmäärä jokaisessa vakuutustapahtumassa on henkilövahingoissa yhteensä enintään 100.000 euroa ja esinevahingossa yhteensä enintään 50.000 euroa.

Muuta:

  • Tietoa tietyökohteista ja muista liikennettä haittaavista seikoista löytyy verkosta:

VIRO  https://tarktee.mnt.ee 
LATVIA  http://lvceli.lv/en/#buvobjekti-un-satiksmes-ierobezojum
LIETTUA  www.eismoinfo.lt/en
PUOLA www.gddkia.gov.pl

Luulitteko, että tämä oli tässä…

Tämä  Road Trip ei ole vielä ohi. Se jatkuu kahden viikon kuluttua. Auto jäi Saksaan ja odottaa siellä vartioidulla parkkipaikalla. 2,5 viikon paikoitus maksaa 100 euroa ja siihen kuuluu kyyti lentokentälle, sekä nouto sieltä.

Palasimme siis Suomeen lentäen ja lennämme takaisin Berliiniin, kunhan olemme käyneet poikien kanssa Budapestissa. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta lauttahinnat Saksasta Suomeen olivat sen verran kovat, että pienemmällä rahalla lentää Ouluun ja takaisin.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

33 Comments

  • Ollaan lähdössä Via Balticaa pitkin Gdanskiin ihan kohta. Tutkin yleensä kaiken mahdollisen ennen matkaa ja törmäsin tähän blogiin. Kiitos sinulle monista neuvoista matkan varrelle. Haluaisin kuitenkin vielä kysyä, oletteko ajaneet yöllä ja miten huoltoasemat ovat auki, ajatellen yöaikaista ajoa. Miksi sitä ei suositella, onko kokemuksia? Tarkoituksen solisti siis ajaa takaisin viikolla yötä vasten.

    • Kiva, jos kirjoituksista on ollut sinulle apuja!

      Me emme aja yöllä koskaan. Emme missään, emme siis edes Suomessa. Poikkeuksena ovat hyvin pienet siirtymät lentokentältä hotellille ja ne muutamat kuukaudet, kun aurinko ei laske lainkaan täällä pohjoisessa. Asumme siis Oulussa.

      Yöaikainen ajo voi tuntua ihan hyvältä idealta, mutta riskit siinä Pohjoismaiden ulkopuolella ovat moninkertaiset. Liikenteessä on taatusti väsyneitä/juopuneita/piristeitä nauttineita rekkakuskeja, kännisiä/piripäisiä taajamasta toiseen siirtyviä henkilöautoja, huonoilla valoilla varustettuja tai kokonaan valottomia ajoneuvoja, eläimiä (ei siis hirviaitoja ym.) jne. Sää voi olla täyttä sadetta tuulilasiin.

      Yöllä tapahtuu paljon onnettomuuksia, koska rekat eivät aja rekkaparkkeihin, vaan niiden perät saattavat jäädä esim. huoltoasemanliittymiin pitkäksi. Siihen kun alle sukellatte, niin se on heippa. Lisäksi mahdollisuus joutua ryöstön kohteeksi ilta/yö aikaan on moninkertainen verrattuna valoisaan. Jos jotain tapahtuu ja joudutte pysähtymään, niin onnea vaan…

      Via Baltica ei ole mikään Suomen nelostie Jyväskylästä Helsinkiin. Se on osittain perunapeltomainen, täysin valaisematon ja valvovamaton väylä Baltiassa, missä ajokulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa.

      Yötä vasten ajamisessa ei siis henkilökohtaisesti arvioiden ole mitään järkeä. Silloin on jo päivä takana ja kuskia rupeaa taatusti väsyttämään. Itse lähtisin ajamaan heti kun aurinko nousee. Silloin liikenne on vähäisintä. Liikeelle lähtö ns. “ennen sian pieremää” on tietenkin vähän hankalaa. Tämä vaatii, että pitää mennä ajoissa nukkumaan 😀

  • Kiitos mielenkiintoisesta blogista, jotain tuttua bongasin :). Tuo neljä-autoa-rinnakkain-kahdella-kaistalla -ilmiö muistui mieleen elävästi. Ensi viikolla lähdössä matkailuautolla isännän kanssa Puolaan, tämän hetkisen suunnitelman mukaan Via Balticaa Varsova-Krakova-Gdansk ja sitten takaisin Liettuan kautta. Aiemmin samalla suunnalla käyty vain Latviassa (Riika, Cesis, Valmiera) asti. Tässäpä kysymysryöppy, kiitollinen olisin kommenteista. Miten nuo Puolan tiemaksut käytännössä? Onko maksupaikat merkitty kuinka hyvin, käykö käteinen? Kannattaako hankkia ViaAuto-laitetta, josta luin jostain? Peritäänkö maksu ajettavan km-määrän mukaan, miten tämä määritellään? Tiemaksut kerätään kait joko yksityisen tai valtion toimesta, onko näissä käytännöissä eroa?

    • Kiitos itsellesi lukijana 🙂

      Tietullit on merkitty niin hyvin, että niistä ei mitenkään ohitse vahingossa pääse. Via Auto-Laite on ihan tarpeeton, jos ei aio kuukausia olla maassa. Käteinen käy. Varaa vaan pienempiä seteleitä riittävästi, tosin monilla kassoilla on ihan ihminen vaihtorahoineen,joten ei ongelmaa.

      Maksut maksetaan joko heti portilla, jolloin se on 10 zlotia tai ylöspäin ajoneuvon mukaan tai sitten on toinen maksukuvio, jossa otetaan lipuke automaatista ja maksetaan ajettun matkan mukaan kun poistutaan. Jotkut sanoo, että valtion tiet olisivat kalliimpia, mutta me ei vertailtu hintoja, vaan ajettiin sitä tietä mitä haluttiin. Meillä maksullisia teitä oli ainoastaan välillä Krakova- Wroclaw ja siihen meni yht. n. 25 euroa. Kaikki maksuportit toimi ihan yhtä hyvin.

      • Kiitos, kuulostaa helpolta. Ehkäpä vaan lähdetään ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Ja zlotyja mukaan. Kiitos myös vinkistä välttää tuota S8-tietä, täytyy laitaa korvan taakse. Miten muuten vielä, ottavatko missään euroja vastaan?

        • Joo, helppoa tuo on.

          Me ei kokeiltu ottavatko euroja vastaan, koska tuli nostettua riittävästi paikallista valuuttaa automaatista. Todennäköisesti ottavat, mutta huonoon kurssiin. Lienee sama kuin Unkarissa, eli eurot käy, mutta niiden käyttö tulee kalliiksi. Ei ehkä kuitenkaan kannata vaihtaa heti rajalla valuuttaa, koska ne on rekkakuskeille tarkoitettuja vaihtopisteitä ja siellä on paljon lieveilmiöitä, eli maksullisia tyttöjä ja muuta kauppatavaraa.

          Suomessa ei kannata vaihtaa, vaan suosittelen että menette rauhassa Varsovaan päin hetken rajalta ja nostatte siellä huoltoaseman automaatista jos tulee sopiva eteen. Itse nostimme rahaa Krukista samalla kun pesetimme ja tankkasimme auton. Tai jos haluaa ihan varman päälle pelata niin vaihtaa jonkun 20 euroa Suomessa.

  • Huonosti merkittyihin nopeusrajoituksiin on helppo lääke eli lataa kännykkään sellaisen navigointiohjelman, joka näyttää nopeusrajoitukset. Esimerkiksi HERE WeGo on ilmainen ja näyttää nopeusrajoitukset, ladattavissa Apple Storesta ja Play Storesta. Kartat voi myös tallettaa offline-käyttöä varten jos ei ole sopivaa roaming-pakettia käytössä.

    • Meillä oli Nokialaisissa aikanaan kaikki kartat ja appsit, jotka varoitti hyvin tolpista. Nyt kun kummallakin on iPhone, niin Nokialaisia ei ole tullut enää käytettyä.

      Tuo sun antama appsi-linkki on hyvä vinkki! Pitääpä kokeilla 🙂

  • Kyllä tätä ollaan harkittu ja uskon, että joskus tulee tehtyä. Tuntuu että tyyliin kavereiden vanhemmat on nuoruudessaan tuota ajellut ja nyt se on tullut taas “muotiin”. Toisaalta niinhän ne roadtripit ja karavaanarimeininki on nostaneet päätään muutenkin. Mielenkiintoista, että jätitte auton Saksaan ja jatkatte siitä sitten vielä myöhemmin matkaa! Hauska idea!

    • Tuo tiehän on tietyllä tavalla legendaarinen. Etenkin silloin, kun ei ollut vielä vapaata liikkuvuutta, rajanylitykset saattoivat olla hyvinkin kuumottavia.

      Tuo auton jättäminen Berliiniin tuli ihan yhtäkkiä mieleen, ei tosiaankaan ollut alkuperäinen suunnitelma. Mutta nyt se on siellä odottamassa ja päästään jatkamaan helposti eteenpäin.

  • Mielenkiintoista lukea ajokultturien erilaisuudesta. Melko rasittavaa, jos ajonopeudet merkitään miten sattuu eikä tiedä mitä vauhtia pitäisi mennä. Ajan Suomessa paljon, mutta täytyy myöntää ettei ole hinkua muille maille autoilemaan. Kyytiin voisin lähteä, jos joku muu hoitaisi ajopuolen 🙂

    • Ajokulttuuri tosiaan vaihtelee todella paljon maittain. Itse sopeudun hyvin vähän nopeampaakin ajorytmiin ja tykkään autoilla ulkomailla. Asiaa helpotaa paljon, että on oma auto alla. Vuokra-autoillessa olen paljon varovaisempi.

  • Tämä teidän blogi kyllä kannustaa minua autoiluun Euroopassa kun olen jotenkin ollut arkajalka sen suhteen. On se kummaa, että ajelen täällä toisella puolella maailmaa suurkaupungeissa kuten San Franciscossa, Losissa ja Chicagossa mutta Euroopassa muka vähän jännittää. Ehkä se on vain se, etten ole matkaillut siellä tarpeeksi, ja etenkään autolla. Haavena olisi kyllä kiertää jossain välissä Eurooppaa, ehkäpä jo ensi kesänä. Taas hyviä vinkkejä tässä postauksessa, kiitos!

    • Ja minusta taas Jenkit vaikuttaa vaaralliselta autoilumaalta 🙂 Kamalan isoja teitä, ruuhkia, lukemattomia kaistoja jne. ne on pelottavia…

  • Road tripit kiinnostaa aina, ja tästä on varmasti hyötyä monille. Vähän jäi jännittämään tuo ei kokemattomille kuskeille, kun ei autoa kauheasti tule ajettua, muuten kuin niillä road tripeillä sen kerran vuodessa. Toisaalta, jos selvisin Intian riksarallista niin ehkä selviäisin tästäkin tiestä 🙂

    • Siis minusta se on kiinni eniten ihmisen kyvystä olla sortumatta hölmöyksiin. 18-kesäinen, juuri kortin saanut nuori mies, jolla on näyttämisen haluja, on se huonoin kuljettaja tuonne. Jos on ajanut Intiassa, osaa ajaa missä vaan 😀

  • Tuo voisi olla hyvä reitti Eurooppaan. Olen ollut tuosta tietoinen, mutten sitten kuitenkaan ole koskaan ajatellut asiaa pidemmälle. Omalla autolla matkailu olisi niin helppoa, kun ei tarvitsisi suunnitella pakkaamisia sun muita niin tarkaan. Sen kun tunkisi auton täyteen tavaraa ja lähtisi 😀

    • Nimenomaan. Auton perään voi heittää huoleti kamaa vaikka kuinka paljon. Meilläkään ei tavarat ole missään matkalaukussa, vaan Ikean kassissa. Siitä sitten otetaan aina hotellille vaihtovaatteet. Ja ne vaatteet, mitkä haluaa pitää sileänä, voi riiputtaa henkarissa takapenkillä. Helppoa kuin mikä! Suosittelen 🙂

  • Tosi kattava tietopaketti tälle reitille aikoville ja sitä suunnitteleville. Itse ehkä hiukan huokaillen tätä luin, koska en uskalla ajaa ulkomailla, mutta tunnistan itsessäni hiukan “karavaanarin” vikaa joka paahtaa talla pohjassa Euroopan teillä, muuallakin kuin Suomessa. 🙂 Mutta tiedän ettei hermoni kestäisi ensinnäkään kaupunkiajoja ja tilanteita joita kuvasit, että jostain tuli koko ajan ratikka eteen yms. Eikä niitä järjettömiä tilanteita pääteillä kun kahdella kaistalla mahtuu aivan hyvin ajamaan neljä autoa rinnakkain. Minulla ei olisi yhtään ainoaa hiusta päässä tuollaisen reissun jälkeen ja matkaseurue olisi varmasti jatkanut muilla kyydeillä jo Tallinnassa. 😀

  • Tosi kattava ja mielenkiintoinen opas! Tekisi mieli reissata joskus tämä väli, tosin ehkä moottoripyörällä tai jopa liftaamalla. Yleinen stereotypia taitaa tosiaan olla, että Puolassa on huonokuntoiset tiet, mutta huomattiin kyllä siellä asuessa, että tämä ei pidä paikkaansa. Jos ikinä menette Ukrainan puolelle, niin huomaatte kyllä eron 😀

  • Kiitos, tämä oli paljon informatiivisempi kuin samaan aikaan ilmestynyt Hesarin juttu Via Balticasta. Vaikka vähän nyt kirveleekin, sillä päätin *jälleen kerran* lykätä haaveeni Roomasta Suomeen ajamisesta ensi kesään, kun nyt ois yksin pitänyt matkata. Mutta tässähän oli uusi idea: jos ajaisikin vain sinne asti, minne mieli eniten halajaa eli Pohjois-Italiaan, Etelä-Ranskaan ja -Saksaan ja kävis sitten välillä sen pakollisen Suomi-loman lentäen! Pitää ottaa harkintaan.
    Nuo Saksan lauttojen hinnat on karanneet ihan käsistä.

  • Viime syksynä ajettiin eka kertaa Baltian maiden kautta, kun määränpää oli Unkari. Ja vauhdilla ajettiinkin 😁 Meillä on Treen kyljestä lyhyt matka Hesaan, lähdettiin vielä siipan työpäivän jälkeen iltalautalla yli ja yövyttiin hotellissa Tallinnassa. Todettiin että saadaan paremmat sängyt ihan samaan hintaan kuin hyttiyöpyminen laivalla, vaikka monet näyttää laivalla yöpymistä suosivan kun jatkavat aamulla Via Balticalle. Aamulla siis Tallinnasta eteenpäin ja toinen yöpyminen just Puolan puolella Suwalkissa. Kolmas yö Tsekeissä Ostrawassa. Sitten olikin enää lyhyt matka Wieniin joka oli ensimmäinen varsinainen kohde. (Sieltä jatkui Graz, Balaton ja Budapest josta takas kotiinpäin.) Takaisinpäin kun tultiin yövyttiin Bialystokissa. Siitä ajettiin yöksi johonkin riikalaiseen lähiöön ja sieltä kun aamulla herättiin oltiin samana päivänä puolenyön aikaan kotona. Pitää joskus kierrellä noita Puolaa ja Baltian maita eikä vain kaahata läpi, näen siis pointtisi hyvinkin, nyt oli vaan eri kohteet. Kaikkiaan oltiin reissussa 19 vrk.

  • Vaikka tykkään roadtripeistä, tämä ei ehkä mulle olisi se paras reitti, olen ehkä liian pedantti ja arka tuollaiseen menoon 😀 ja apukuskin paikalla olisin takuuvarmasti loputtoman rasittava 😀 Muutoin haluaisin kyllä tuolla alueella joskus käydä, kuitenkin ovat niin lähellä. Vilna ehkä kiinnostaisi eniten. Toi auton parkkiin jättäminen oli kyllä metka idea, toivottavasti siellä kaikki sujuu hyvin kun takaisin palaatte!

    • Sakko:EU neuvoston puitepäätös 2005/214/YOS, (tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin).

      Ajokielto http://www.poliisi.fi/liikenneturvallisuus/ajokieltoon_maaraaminen

      Ajokorttiasetus

      33 § (5.1.1996/2)
      Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa annettu ajokortti
      Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa myönnetty ajokortti oikeuttaa kelpoisuutensa rajoissa kuljettamaan Suomessa sellaista moottorikäyttöistä ajoneuvoa, jonka luokkaa vastaava tunnus sisältyy ajokorttiin. Sama koskee Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa annettua väliaikaista ajokorttia. Autoa kuljettavan on oltava 18 vuotta täyttänyt. Mopoa ja kevyttä nelipyörää kuljettavan on oltava 15 vuotta täyttänyt. (9.12.1999/1168)

      Edellä 1 momentissa mainittua oikeutta ei kuitenkaan ole, jos ajokortin haltija on ajokiellossa jossakin mainitussa momentissa tarkoitetuista valtioista tai jos ajokortti on siihen tehdyn merkinnän mukaan vaihdettu uutta kuljettajantutkintoa suorittamatta sellaisen 34 §:n 3 momentissa tarkoitetussa valtiossa annetun ajokortin perusteella, joka ei oikeuta ajamaan Suomessa.

  • Osuipa sopivaan aikaa tämä postaus! Matkakuume vaan nousi. Lähdössä asuntoautolla Via Balticaa pitkin syyskuussa määränpäänä Kroatia. Matkalla Krakova, Budapest, Mostar, Kotor, Bled…. Yleensä on menty Ruotsin läpi, Baltiassa ajettu vaan Tallinna-Tartto akselilla. Suunnitelmana ajaa just niin kun ei pitäis: Pärnusta Puolaan aamusta iltaan😊 Mutta yksi pitkä ajopäivä sopii joukkoon ja jos ei sovi, niin pysähdytään aiemmin.

    Kiva blogi tämä muutenkin!

    • Kiitos, että pidät <3

      Siis, eihän siinä mitään muuta ongelmaa ole, paitsi, että kuski voi olla vähän kuollut tuon jälkeen 🙂
      Puolaan kannattaa kyllä käyttää muutama paikka. Etenkin Krakova ja Wroclaw hurmasivat!

      • Krakovassa olisi tarkoitus elpyä pari päivää Via Baltican jäljiltä. Luin postauksesi siitä ja muutenkin kahlailin päivityksiäsi ja vinkkejä Balkanin autoreissulle. Upeita kuvia! Olen pitänyt itsekin hetken aikaa “kotikutoista” blogia reissuilta lähinnä puhelimella. Alunperin tarkoituksena oli, että kotiin jäänyt poika (15v) voisi katsoa, missä äiti ja isä reissaa. Ja PAH! Kaksi kertaa on lukenut blogia. Toisella kerralla lupasin 5€ ja viimeksi tuliaispullon lentoasemalta (ikää kun on jo 19), jos laittaa toiveen blogin kommenttina 🙂 Nyt blogi löytyy osoitteesta http://lomantarpeessa.blogspot.fi/ , jossa linkki pariin vanhempaan blogiin.

    • No reippaita ja reippaita 🙂 Ajaminen on kivaa, kun on nätti sää ja ei jonoja. Sitten on päiviä, kun vettä tulee kaatamalla ja ajaa rekkojen välissä satoja kilsoja. Silloin ei ole hauskaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *