Boutique-hotelli

Boutique-hotelli | Boutique-hotelli voi olla painajainen

Boutique-hotelli jossa olen, sijaitsee Ranskan Lillessä upeassa kartanossa, joka tarjoaa eksklusiivista majoitusta yläkerroksen upeissa vinttihuoneissa. Harmi vaan, että omistaja pariskunta on päättänyt tänään bilettää oikein kunnolla. Vieno marihuanan tuoksu pyörii portaita pitkin yläkertaan ja musiikki ei hiljene, vaikka kello lähentelee jo yhtätoista illalla. Olen niin väsynyt, että en jaksa enää välittää, vaan tungen korvatulpat syvemmälle korviini ja kiskaisen valkoisen untuvatäkin pääni yli.

Boutique-hotelli nimitys Krabilla pitäisi soittaa hälytykelloja heti. Jostain syystä Palmari Boutique Hotel kuitenkin valikoituu kohteeksi ja saavumme paikalle mainoskuvien antaman lupauksen kanssa. Haluan vain pestä matkapölyt pois sadesuihkussa ja vetäytyä sitten omalle parvekkeelle, josta aukeaisi näkymä viidakkoon. Päädyn lorottelemaan kylmää vettä suihkukoppiin, jonka lattialta löytyvät muistona edellisestä asukkaasta vielä kynsien palasia ja hiuksia. Viidakkokin on muuttunut rakennustyömaaksi. Luomuaamiaisen kananmunakoneet kiekuvat ja kotkottavat läpi yön.

Parador de Siguenza
Parador de Siguenza konseptia Espanjasta

Boutique-hotelli

Boutique-hotellit alkoivat näkyä katukuvassa 1980-luvulla suurissa kaupungeissa, kuten Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa ja San Franciscossa. Käytännössä Boutique-hotelli tarkoittaa intiimiä hotellia sekä kooltaa, että tunnelmaltaan. Samanlaisia majoituspaikkoja voidaan kutsua hyvin myös design- tai lifestyle -hotelleiksi.

Karkeasti voidaan määritellä, että boutique-hotelli on kooltaan yli kymmenen huoneen, mutta alle viidenkymmenen huoneen hotelli. Jos huoneita on alle 10, kyseessä on enemmänkin B&B-paikka tai esim. majatalo.

Boutique-hotelli on yleensä yksityinen tai se ainakin pyrkii vahvasti vaikutamaan siltä. Trendi on, että kansainväliset hotelliketjut perustavat yleellisiä boutique-alimerkkejä hyödyntämään tämän segmentin kasvua.

Boutique-hotelleille yleistä on niiden vahva persoonallisuus. Boutique-hotelli tarjoa liki poikkeuksetta jonkun tietyn teeman mukaista majoitusta. Sisustukseen panostetaan reilusti ja teema saattaa näkyä myös tarjotuissa ruuissa. Asiakasmäärä on rajattu alas, jotta henkilökohtainen palvelu voidaan varmistaa.

Oasia Hotel Singapore
Oasia Hotel Singapore

Boutique-hotelli ei ole synonyymi luksukselle

Vaikka boutique-hotelli voidaan määritellä melko tarkasti, mikään laki ei estä omistajaa lisäämästä oman luksus apartmentin tai villansa eteen tai taakse sanaa boutique. Jopa hostelleja markkinoidaan sanalla boutique.

Sana boutique ei siis ole synonyymi luksukselle. Osa hotelleista voi olla hyvinkin kotikutoisia. Tämä tietenkin voi viehättää osaa asiakkaista – tai sitten ei. Hinnat näissä boutique-hotelleissa ovat kuitenkin poikkeuksetta korkeammat, kuin ”tavallisissa” hotelleissa, joten rahalleen olisi mukava saada myös vastinetta.

Omistajien rooli korostuu boutique-hotelleissa normaalia hotellia enemmän. Usein omistaja asuu joko samassa rakennuksessa, tai on ainakin päivisin paikalla. Hämmästyttävän usein hotellinpito on vain harrastus, eli kyseessä saattaa olla esim. eläkkeelle vetäytynyt pörssimeklari tai lakimies, joka pyörittää hotellia harrastuksen, ei rahan takia. Jos hotellitoiminnan tuomat rahat ovat omistajalle vain pikkuhelyjä, saattaa asennekin kääntyä nurinpäin. Omistaja voi kokea majoittavansa vieraita hyvyyttään ja kuin kutsuvansa heitä kotiinsa yöpymään omaksi seurakseen

Boutique-hotelli

Boutique-hotelli | Hassuja kokemuksia

Saksa. Hotel am Rathaus sijaitsee Saksan Ulmissa, aivan kirkon vieressä. Hotellia pyörittää ilmeisesti vanheneva sisarusparvi.

Fräulein puhuu vain saksaa ja katselee meitä pitkin luisevaa nenänvarttaan, kuin arvioiden kelpaisimmeko hotelliin vieraiksi. Hän myös muistaa heti mainita, että käteinen olisi suotava ja ainoa maksutapa. Epäilyttävää on myös kansalaisuutemme, tai lähinnä mukana kantamamme valuutta. Neiti on selvästi helpottunut, kun kerroimme, että meillä on Suomessa myös käytössä euro. 95 euroa valtakunnan valuuttaa tiskillä rauhoittivat hänet lopullisesti ja saamme avaimen huoneeseen.

Kaikkialla hotellissa on vanhoja hajoamispisteessä olevia nalleja tai nukkeja, joiden lasiset silmät tuntuivat seuraavan jokaista askelettamme. Aamiaisella sekä henkilökunta, että muut asiakkaat puhuvat kuiskien. Jokainen kerta kun otan tarjoilulautaselta palan juustoa tai leikkeleen, rientää joku neideistä asettelemaan tarjoamiset uudelleen. Olen vakuuttunut, että poistuttuamme neidit laskivat pöytähopeat.

Ulmin kirkko

Espanja. Andalusian pienessä vuoristokylässä, oliivipuiden katveessa voi majoittua sata vuotta vanhassa villassa. Neljä koiraa viihdyttää äänillään läpi vuorokauden. Isäntä itse ei ole yhtään helpompi. Hän puhuu taukoamatta. Olen kurkkua myöten täynnä sosiaalisuutta ja vähät välitän hänen vihjailuistaan, että ylihinnoiteltu illallinen olisi viehättävä tapa tutustua muihin vieraisiin.

Villa on entisöity täydellisesti maurilaiseen tyyliin ja sen jokainen ovikin on uniikki taideteos. Ikävä vaan, että omistaja osoittautuu myös kontrollifriikiksi. Hän uhkailee seurauksilla, jos yksikin kuva päätyy internettiin.

Boutique-hotelli

Ranska. Arvostetuimmalla samppanja-alueella Reimsin ympäristössä, Crugnyn kylässä sijaitsee La Maison Bleue. 1900-luvun alussa rakennettuun vanhaan kartanoon kuului myös iso puutarha. Isäntä saapuu illalla, huutaa kuin hullu, kiroilee ja katoaa sitten, jättäen jälkeensä kyynelehtivän emännän ja tarjoilijatytön. Talon koira on yliseurallinen  ja erittäin perso ruualle. Se kuolaa housuilleni koko aamiaisen ajan.

Illalla päätämme nauttia talon tunnelmasta. Vaellamme alas olohuoneeseen ja haemme samppanjamme talon jääkaapista. Rouva tuo ennen lähtöään coolerin juomalle ja pientä suolaista naposteltavaa. Ranskalainen pariskunta käy tervehtimässä meitä, mutta ei istahda lasilliselle tarjouksestamme huolimatta.

Aamulla sama pariskunta liittyy seuraamme hyvin varautuneesti. Kylmäävän hiljaisuuden jälkeen herra aloittaa keskustelun: “Olette sitten Saksasta”. Mies on selvästi tutkinut autoamme parkkipaikalla. Kun pariskunta kuulee, että ihan Suomesta ollaan, nousee hymy huulille, äänensävy muuttuu sekunnissa ystävälliseksi ja keskustelu Räikkösestä alkaa.

Asiaan vihkiytyneet tietävät, että kaikki ranskalaiset vihaavat saksalaisia, koska kaikilla saksalaisilla on BMW tai Mersu tai kumpikin. Vitsi, mutta kyllä se asia saattaa tuohon suuntaan olla kallellaan. Asian voi helposti testata itse vuokraamalla Saksasta alleen BMW M vitosen tai vastaavan ja suuntaamalla Ranskaan. Kovin on kylmiä katseita luvassa.

Boutique-hotelli
BMW M5 550d

Boutique-hotelli

Italia. Hotel de la Ville Monza – Small Luxury Hotels of the World. Saavumme hotellille keskellä kaatosadetta. Hotellin henkilökunta rientää pelastamaan herraa ja rouvaa autosta sateenvarjojen kanssa. Juoksemme hotelliin ja kirjaannuimme sisään. Jään ihmettelemään mihin poikani ovat ehtineet kadota ja kysyn henkilökunnalta missä lapseni ovat. Sateenvarjomiehille tulee kiire juosta takaisin autolle. He eivät ole huomanneet, että takapenkillä tummien lasien kätkemänä, istuu vielä rauhassa Aku Ankkaa lukevia hotellin tulevia asiakkaita.

Boutique-hotelli

Boutique-hotelli

Periaatteessa boutique -hotelli on erinomainen valinta jos haluaa yöpyä idyllisesti ja arvostaa erikoisia paikkoja. Ne ovat aina kaukana massahotelleista ja tarjoavat elämyksiä, mitä moni matkoilta hakeekin ja jotka eivät heti unohdu.

Juttu julkaistu maaliskuussa/2015. Nyt päivitetty kadonneet kuvat takaisin näkyviin ja lisätty muutama uusi kokemus.

Tags from the story

13 Comments

  • Olipa ylläri löytää Hotel de la Ville tästä jutusta – hotelli joka on ollut yksi parhaista boutiquehotellikokemuksistani ever. Aivan loistava palvelu!

    – Ja soon muuten Italiassa, ei Ranskassa 😀

    • Juu, tuo nyt taisi olla kohdassa ”Hassuja kokemuksia”, eli ei todellakaan mikään varsinainen painajainen. Palvelu oli kyllä erinomaista ja pidin itsekin hotellista, mutta antoivat ensin pojille tosi huonon huoneen. Kun asiasta hetki keskuteltiin, vaihtui huone toiseen.

      Aamiainen tuolla oli hurmaava. Harmi kun ei tullut silloin kuvattua sitä kunnolla.

      Hupsista, maa korjattu. Kiitos.

  • Pari kokemusta tällaisista on, Molemmat positiivisia, ehkä erityisesti pienuutensa ja kodinomaisuutensa takia. Venetsiassa Lasse erityisesti piti avoimesta baarista, jossa vaan omantunnon mukaan merkittiin mitä pulloista otti. Bretagnessa hiukan oudoksutti, ettei huoneisiin ollut edes avaimia, ja perille ei olisi ilman GPS:ää löytänyt koskaan, mutta kunhan löytyi, niin ihan kiva kokemus sekin oli.

    • Kodinomaisuus näissä on miellyttävää, kunhan se ei mene tungettelevuuden puolelle. Yhdessä paikassa huomasin, että omistaja oli googlannut mun nimen etukäteen. Tiesi blogihommista, vaikka en ollut mitään sanonut.

      Olen muuten itsekin törmännyt tuohon, että ovissa ei ole lukkoja. Vähän outoa, kun väkeä kuitenkin on aina olut muitakin kuin vain minä ja omistajat…

  • Kyllä joo, ensimmäiset esimerkkisi ovat hyviä syitä miksi haluaisin mieluummin majoittua jonnekin missä omistajat eivät asu samassa. Välillä silti esimerkiksi Thaimaassa huomaan kyllä sen edut, jos guest housen työntekijät ovat omistajaperhettä, koska palvelu on paljon parempaa ja olen saanut loistavaa palvelua (no, joskus jopa nolostuttavan hyvää). Palkattua henkilökuntaa kun ei Thaimaassa joskus kiinnosta yhtään tehdään töitään. Paitsi jos omistaja on paikalla valvomassa 😉

    Mutta boutique hotelli -nimellä kulkeviin en ikävä kyllä varmaankaan tule ikinä astumaan sisään, koska eivät sovi budjettiini. Mainitsemassani Kalifornian Montereyssakin majoituspaikkani tulee olemaan joku halpa motelli kaupungin ulkopuolella.

    • Noinhan se Aasiassa paljolti menee, eli omistaja paikalla, niin homma toimii. Omistaja muualla, niin väki vaan laiskottelee. Olen se itsekin huomannut muutamaan kertaan 🙂

      Boutique -hotellit ovat ärsyttävän kalliita, tosin joskus onnistuu löytämään hyvän tarjouksenkin. Eli kyllä niitä kannattaa silmäillä silti, vaikka ei nyt aina varailisikaan.

      Tuo Monterey on paikka, joka on lievästi sanoen ylihinnliteltu kokonaisuudessaan. Kun sinne sitten menee, niin ainakin mulle tuli tunne, että koko paikka taisi olla myös hieman ylimainostettu. Ihan kiva kyllä, ei siinä mitään, mutta ilman sitäkin kokemusta matka olisi ollut hyvä.

  • Täällä Koreassa “boutique”-hotellit ovat myös nyt uusinta uutta, ja boutique-etuliitettä viljellään mielellään. Harmillisesti useinkaan etuliitteen takaa ei löytyy mitään spesiaalia, ennemminkin ehkä design-hotelli -kategoriaan menevää, mutta täysin tusinatavaraista perushotellia. Yksilöllisyyttä on turha hakea, samoin mitään kovin erikoista palvelua, vaan hotellit ovat tasan samaa kuin naapurin ketju-vastaavat. Toki varmaan poikkeuksiakin saattaa olla, mutta ainakaan Soulissa ei kannata odottaa liikoja boutique-hotelleilta 🙂

    Jos kuitenkin spesiaalia hakee, niin sitten kannattaakin siirtyä lovehotel-puolelle, josta voi tehdä ties mitä mystisiä löytöjä huokeaan hintaan!

    • Näissä on varmasti juuri tosi paljon maakohtaisia eroja.

      Koreassa on varmaan muutenkin tosi vaikea löytää yksilöllisiä hotelleja, tai jotenkin minulla on sellainen tunne että niin olisi. Jos löytyy, niin ne ovat kamalan kalliita.

      Kun naapuri laittaa sanan boutique hotellinsa eteen, niin tietenkin toinen kopioi sen jne. Huoh.. 🙂

      Lovehotel kuulostaa, hymm…mielenkiintoiselta!

  • Meikäläinen on vaan budjettiongelmainen 🙂 🙂 useita reissuja vuodessa pikku budjetilla johon ei kuulu juurikaan tämän hintatason hotellit…Joskus miehen kanssa hääpäivän tms.kunniaksi joku vähän parempi, mutta pääosin hotellista ei paljoa makseta kun yleensä siellä ollaan vaan nukkumassa. Balilla ja Thaimaassa on varaa vähän parempaan helpommin.

    • Joo…On totta, että maksaahan nämä enemmän kuin perushotellit ja siksi siellä hotellilla haluaakin kääntyillä hieman kauemmin, kuin vain nukkumassa 🙂 ( ja siksi haluaa myös vastinetta rahoilleen!)

      Tuo on niin totta, eli Aasiassa voi pienellä budjetillakin majoittua tosi hyvin. Etenkin sesongin ulkopuolella.

  • Huoh, olen välillä katsellut näitä boutique-hotelleja sillä silmällä juuri tunnelmansa ja yksilöllisyytensä takia mutta juuri alussa mainitsemasi asiat ovat niitä minkä takia boutique-hotellit ei ole se minun juttuni missään muotoa. Minä kaipaan lomaltani vapautta, yksityisyyttä aikä siihen kuulu ahtautuminen pieneen taloon jossa omistaja kyttää sen minkä kerkiää. Nautinkin mmieluummin tunnettujen ketjujen palvelusta, rauhasta ja siitä, että ketju on edes jonkin verran vastuussa tekemisistään ja asiakkaalla on turva. Olen siis valmis luopumaan (hatmikseni) noista idyllisistä näkymistä ja kokemuksista kun en vain jaksa lomillani alkaa säätämään/pohtimaan mitä voi tehdä ja mikä minun turvani tilanteessa on. Anyway, mahtavia kuvia ja tunnelmia 🙂

    • Kyllä pitää tunnustaa, että ajoittain mietin voisiko vain lähteä ja mennä johonkin tuttuun isoon ketjuun “turvaan” 🙂 Pahimmillaan on ollut tunne, että pitääkö avata huoneen ovi ja katsoa kyttääkö emäntä sen takana kuuntelemassa.

      Isoissa hotelleissa ei niin huomaa siivoojia, kerrospalvelijoita, ravintolan henkilökuntaa ym. mutta jotenkin näissä pienemmissä hotelleissa, kaikki ihmiset tulevat enemmän iholle. Sekin vaikuttaa, että tämän tyyppisiin hotelleihin ehkäpä seuloontuu enemmän sosiaalisia matkalaisia, jotka haluaa jutustella kaikkien kanssa. Vähän kuin aikuisten hostelli, jossa iltaisin käydään läpi yhdessä päivän tapahtumia. Itse olen suuri ihmistenvihaaja väsyneenä ja en yhtään lämpene millekään rupattelulle.

      Mutta toisaalta… En tykkää isoistakaan hotelleista. Olen selvästi moniongelmainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *