Genesaretinjärvi ja Leivän ja kalan kirkko

Genesaretinjärvi on muuttumaton maisema Jeesuksen ajoilta

Genesaretinjärvi (myös Galileanjärvi, Galileanmeri tai Tiberiaanmeri) sijaitsee Pohjois-Israelissa Golanin ja Galilean kukkuloiden välissä. Lähes kaikki järven vesi tulee Libanonin vuoristosta pitkin Jordanjokea. Vesi jatkaa matkaansa Genesaretinjärvestä kohti Kuolluttamerta.

Genesaretinjärvi on paitsi järvi, myös aikamatka Jeesuksen aikakaudelle. Rantoja voidaan rakentaa, mutta järvi itse pysyy muuttumattomana. Järven selkä on samanlainen kuin 2000 vuotta sitten. Täällä Jeesus tapasi ensimmäiset opetuslapsensa: kalastajat Simonin ja Andreaksen, jotka jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Myös yksi Jeesuksen kuuluisimmista opetuksista, Vuorisaarna, oletetaan pidetyn järven rannalla olevalla mäellä.

Genesaretinjärven maisema on ollut samanlainen aina Jeesuksen päivistä asti. Rantoja voidaan rakentaa, mutta järvi pysyy samanlaisena.

”Pietarin kala” on pettymys

Itse vierailukohteena Genesaretinjärvi on melko hankala. Maisemat ovat kauniit, mutta päivän aikana ei montaa paikkaa järven rannalla ehdi kiertää. Tiberias on järven ainut kaupunki, mutta ryhmämatkalla olevia turisteja harvemmin viedään sinne. Bussilasteittain turisteja kuljetetaan mielummin keskelle autiota rantaa sijoitettuun isoon ravintolaan syömään ”Pietarin kalaa” ja kastamaan jalkansa Genesaretinjärvessä.

”Pietarin kala” oli tässä ravintolassa kirjoahvenen sukuun kuuluvaa uppopaistettua tilapia nimistä kalaa. Se tarjoiltiin sirtuunalohkon ja muutaman keitetyn perunan kanssa. Kun aterianhinta on 20 dollaria + juomat a 5 dollaria päälle, ei business voi olla kuin tuottoisa kaikille osapuolille, paitsi turisteille.

Ennen saapumista ravintolaan opas yritti tilauttaa jokaiselle jo etukäteen kala-annoksen. Itse en tähän suostunut, vaan halusin syödä ainoastaan salaatin. Sillekin saatiin leivottua kiskurimainen hinta, 12 dollaria. (Vertailuna kaksi ihmistä syö hyvän illallisen oluineen Tel Avivissa 17 dollarilla).

Ravintola oli iso halli, jossa tarjoilijat huusivat tyyliin:”Nosta käsi ylös jos haluat tilata kalaa. Nyt käsi ylös, jos haluat lihaa”. Opas katosi johonkin ja jätti liki kokonaan ranskalaisista koostuneen ryhmänsä selviämään erittäin heikolla englannilla tilaamisesta (Kyllä maksoin englanninkielisestä reissusta ja kuuntelin koko päivän ranskaa). Intialainen naisjoukkio etuili minut vessajonossa ja mitä löysinkään vessasta: Jalanjäljet rinkalla ja paskat vetäistynä rinkan takaosaan ja kannelle. Ei, en ottanut kuvaa…

Kerron retkijärjestelyistä yleisesti myöhemmin ihan omassa postauksessa, mutta ehkäpä rivien välistä voi jo lukea, että kovin tyytyväinen en niihin ollut.

Miksi turistit kastavat jalkansa Genesaretinjärvessä?

Vastaus löytyy seuraavasta raamatun kohdasta.

Vene oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave” ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää pelätkö.”

Pietari vastasi Jeesukselle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi (luoksesi) vettä myöten.” Jeesus sanoi: ”Tule.” Pietari astui ulos veneestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra, auta minua.” Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui Pietariin ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?” Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin veneessä olijat kumarsivat Jeesusta ja sanoivat: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika.” Matt. 14: 24 – 33

Kyse on siis vetten päällä kävelystä. Tiettävästi kukaan ei ole siinä Jeesuksen ja Pietarin jälkeen onnistunut. Upposin heti ensimmiselä askeleella, mutta vähäuskoisia on onneksi muitakin kuin minä. Jalkojen kastamisesta järveen on kuitenkin tullut perinne. Monet ottavat myös Genesaretjärven vettä pullossa mukaansa. Osa näytti keräävän myös järven humuspitoista pohjasakkaa muovipussiin.

Kahlailu viileässä vedessä tuntui mukavalta, mutta siitä seurasi myös ongelmia. Mitään suihkuttelupistettä ei löytynyt, joten jalat piti siistiä miten pystyi. Itse liruttelin vesipullosta vettä varpaille ja räpsyttelin enimmät vedet ja kurat pois ennen märkien jalkojen sovittelua kenkiin. Sandaalit olivat jo niin likaiset kaikesta hiekassa ja tomussa kävelystä, että ei niitä enää huonompaan kuntoon olisi voinut saada.

Tabgha ja Leivän ja kalan kirkko

Leivän ja kalan kirkko, eli ruokkimisihmeen kirkko (Church of the Multiplication) sijaitsee Tabghassa. Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1982.

Ruokkimisihmeen paikka tiedettiin jo 300-luvulla, kun espanjalainen pyhiinvaeltajanunna Egeria merkitsi sen muistiin. Jo tuolloin kivestä, jolle Jeesus laski leivät ja kalat, oli tehty kirkon alttari. Persialaiset kuitenkin tuhosivat tämän kirkon v. 614. Nykyisen v. 1982 käyttöön otetun kirkon alttarin alla on näkyvissä edelleen tätä kiveä. Pyhiinvaeltajat ja myöhemmin turistit ovat nakertaneen kivestä itselleen paloja matkamuistoksi, joten nykyisin alttarin lähelle ei enää pääse.

Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: ”Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Mutta sen hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: ”Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän.” Niin toinen Jeesuksen opetuslapsista, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?”

Jeesus sanoi: ”Asettakaa kansa aterioimaan.” Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan.” Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. Joh. 6:1–13

Mielenkiintoista on, että tekstissä puhutaan vain miehistä. Naisia ja lapsia on luonnollisesti ollut myös mukana. Samoin vanha käännös on muutenkin ”hauska”. Ruoholla tarkoitetaan nurmikkoa.

Vuonna 1922 arkeologit löysivät paikalta ensimmäisen kirkon säilyneen mosaiikkilattian, jossa näkyy paljon erilaisia lintuja.

Yksi mosaiikeista esittää leipäkoria ja kahta kalaa. Korissa on kuitenkin vain neljä leipää, joten missä on viides leipä? Takana kivi jolle Jeesuksen uskotaan laskeneen viisi leipää ja kaksi kalaa.

Kirkko oli remontissa tuhopolton takia. Kaksi äärijuutalaista (Jewish extremists näkevät kaiken kristillisen toiminnan sekä ei-juutalaisen palvonnan esteenä Messiaan saapumiselle) spreijasivat kirkon seinille hepreankielisiä säkeitä, joissa kielletään ”väärien jumalien palvonta” ja tuikkasivat bensiinin avulla kirkon tuleen kesäkuussa 2015.  Piha, julkisivu ja osa sisätiloista oli edelleen täynnä rakennustelineitä ja vanerilevyjä näkösuojana. Oppaamme ei maininnut tuhopoltosta mitään. Hänen mukaan kirkossa tehtiin vain normaaleja kunnostustöitä.

Kirkonpolttajat Ynon Reuveni (R) 20v ja Yehuda Assraf 19v. Kuva julkaistiin yleisesti Israelin eri lehdissä.

Nunna tutkii kirkon tuhoja. Kuva U.S.News

Lähteet:

Peda.net, Wikipedia, Suomalainen matkaopas, Goisrael.fi, Helsinki.teol.pro, Vartiotorni, Tiede.fi, Junkkaala-Louhivuori: Raamatun maa, Historia.net, Seurakuntalainen.fi.