Tokio | Tsukijin kalatori, sushin alkulähteillä

by Anna | TÄMÄ MATKA

Tokio | Tsukijin kalatori. Tsukijin kalatorin historiaa voidaan seurata vuoteen 1603. Nykyiseen paikkaan tori siirtyi vuoden 1923 Tokion suuren maanjäristyksen jälkeen. Paikka on keskellä Ginzaa, Tokion kalleinta aluetta, joten ennustan, että tukkutori saa siirron lähivuosina johonkin vähemmän hintavalle tonttimaalle. (Alkuperäinen kirjoitus 4/2014)

Edit: Vuoden 2016 marraskuussa Tsukijin kalatorin piti muuttaa uuteen paikkaan Tokionlahden rannalle Suunnitelmat viivästyivät, kun alueen maaperä paljastui saastuneeksi. Joka tapauksessa Tsukijin kalatori pitää saada siirrettyä johonkin jo melko pian, sillä alue tarvitaan vuoden 2020 kesäolympialaisia varten.

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori lukuina:

  • Torilla on kokoa 43 jalkapallokentän verran
  • Sen läpi kulkee päivittäin yli 2 miljoonaa kiloa kalaa
  • Kalatorilla ja sen vieressä sijaitsevalla vihannestorilla työskentelee 40 000 ihmistä
  • Päivittäinen myyti on reilun 7 miljoonan euron luokkaa.

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori – tonnikalahuutokauppa

Tonnikalahuutokauppa alkaa klo 0500. Sitä ennen ostajat pääsevät tutkimaan myytäviä kaloja. Heillä on mukanaan koukku, taskulamppu ja pyyhe. Koukkua ja lamppua tarvitaan isojen tonnikalojen laadun tarkistamiseen, pyyhettä käsien puhdistamiseen kalojen käsittelyn jälkeen.

Sinievätonnikala on arvostetuin tonnikaloista ja japanilaiset syövätkin suurimman osan Atlantilta ja Tyyneltämereltä pyydetyistä sinievätonnikaloista. Tonnikaloja tuodaan suihkukoneella paikalle myös Välimereltä ja Pohjois-Amerikasta. Tuoreita ja pakastettuja tonnikaloja myydään päivittäin satoja.

Itse huutokauppa on ohi, ennen kuin edes huomaa sen kunnolla alkaneen. Huutokaupan vetäjä laulaa omaa mantraansa, ostajat huitovat käsillään ja huutelevat ja sitten kalat on myyty.

Tonnikala ei suinkaan ole ainut kala joka myydän huutokaupalla, vaan muutamassa tunnissa kaksi tuhatta tonnia kalaa myydään ja myös kuljetetaan pois alueelta. Ostajina ovat suuret ruokaliikkeet, ravintolat, toiset kalatorit jne. Vain pieni osa kaloista päätyy torin toisessa osassa oleviin myyntikojuihin ja myydään pienemmissä erissä uudestaan ostajille.

Huutokauppoja pitää yhtäaikaa seitsemän tukkuliikettä, ja niissä voi olla useampi meklari myymässä samanaikaisesti eri tuotteita. Samoin suurimmat ostajat voivat huutaa useampaa erää, sillä kukin kauppa saa lähettää torille vain yhden ostajan.

Tokio | Tsukijin kalatori – Uudenvuoden huutokauppa

Uudenvuoden huutokauppa on Tsukijin vanha perinne. Hinnat kohoavat, sillä huutajat haluavat maksaa myös maineesta, jonka vuoden ensimmäisen kalan ostamalla saa.

  • Vuonna 2013 sushiketjun pitäjä Kiyoshi Kimura maksoi noin 1,35 miljoonaa euroa tonnikalasta
  • Vuonna 2014 sama sushiketjun pitäjä Kiyoshi Kimura maksoi kaikkien aikojen ennätyshinnan yhdestä tonnikalasta, lähes 1,5 miljoonaa euroa
  • Vuonna 2015 sama herra pääsi edullisesti. Ensimmäisen tonnikala irtosi vain 30 000 eurolla
  • Vuonna 2016 edelleen sama sushiketju maksoi 108 000 euroa tonnikalasta
  • Vuonna 2017  jo kuudetta vuotta peräkkäin voittavan huudon teki sushiketjua pyörittävä Kiyoshi Kimura. Hän osti  212 kiloa painavan tonnikalan noin 70 000 eurolla.

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori – vierailu

Jos haluaa katsomaan tonnikalahuutokauppaa, paikalle on vääntäydyttävä aamulla varhain. Ilmoittautuminen alkaa klo 4.30 ja itse huutokauppa klo 5. Mukaan päästetään 120 vierailijaa, kahteen eri 60 hengen ryhmään. Vierailijat ohjataan paikan päälle, missä ostajat tutkivat kaloja hiljaisina

Virallisesti turistit pääsevät ihmettelemään tukun toimintaa klo 9.00 alkaen. Ryhmien koko on rajoitettu viiteen ja pieniä lapsia ei mielellään haluta paikan päälle. Kun on nähnyt paikalla vallitsevat vilskeen, trukkien jatkuvan ajon paikasta toiseen ja myyjien kiireen, ymmärtää nämä kiellot aikaisin aamusta, kun toiminta on kiivaimmillaan.

Siitäkin huolimatta, että valpas vartija voi keskeyttää matkasi, paikalle voi kokeilla mennä myös ilman ilmoittautumista mihinkään ryhmään. Jos et roikota kaulassasi isoa kameraa ja kanna matkaopaskirjaa, tulet yksin pyörällä pääportista ja kävelet vain muina miehinä ympäriinsä, saat todennäköisesti olla rauhassa ja ihmetellä tukun toimintaa ennen muita turisteja.

Tukku on suljettu sunnuntaisin, kansallisina vapaapäivinä sekä toisinaan muulloinkin. Puoleen päivään mennessä kalatori hiljenee ja sulkee ovensa klo 14. Aikaisin saapujille tiedoksi, että metro ei kulje aamuyöstä.

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Tokio | Tsukijin kalatori

Pohjois-Atlantin sinievätonnikala ei ole enää uhanalainen

Pohjois-Atlantin sinievätonnikala oli vielä viisi vuotta sitten hyvin uhanalainen liikakalastuksen vuoksi.

Kanadan vesillä valvova ja hallinnoiva, hallituksen alainen Fisheries and Oceans Canada -organisaatio julkisti 3.5.2017, ettei Pohjois-Atlantin sinievätonnikala ole enää harvinaisia eliölajeja turvaavan Species at Risk Act -lain määrittelyn mukaan uhanalainen. Pyyntirajoituksien ansiosta tonnikalakanta on toipunut hyvin. Pohjois-Atlantin sinievätonnikalan kannan vahvuus arvioidaan tieteellisen tarkasti seuraavan kerran syksyllä 2017.

Luonnonvarojen kestävää käyttöä puolustava Ecology Action Group -ryhmä taas esittää, ettei sinievätonnikalan kanta ole vielä täysimittaista kaupallista kalastusta kestävällä tasolla. Vertailukohtana he pitävät 1970-luvun merikalakantoja.

Vuoden 2016 Atlantin tonnikalan pyynnin 15 000‒20 000 tonnin kokonaiskiintiötä jakavat noin 30 valtion kalastuslaivastot

Ongelma sinievätonnikalan ja ylipäätänsä tonnikalan pyynnissä on se, että suuri osa tonnikalojen kalastuksesta tapahtuu menetelmillä, joilla saadaan paljon sivusaalista, kuten keskenkasvuisia tonnikaloja, lintuja, merikilpikonnia, haita ja ei-toivottuja kalalajeja. Sivusaaliin suhteen haitallisimpia pyyntimenetelmiä ovat pitkäsiima, verkot ja troolaus.

Kestävimpiä vaihtoehtoja ovat valikoivat pyyntimenetelmät, kuten käsisiimat, vapakalastus ja vapaasti uiviin tonnikaloihin kohdistuva kurenuottakalastus.

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

25 comments

Aina nälkä ja koko ajan jano - TÄMÄ MATKA 30 tammikuun, 2015 - 1:38 pm

[…] torit ja tukut ovat myös sellaisenaan kokemus. Tokion Tsukijin kalatori on jäänyt mieleen niin hyvässä kuin pahassakin, mutta erityisesti mittasuhteidensa takia. […]

Reply
Katja 24 huhtikuun, 2014 - 5:55 pm

Itsekin valitsin omalla reissulla nukkumisen torin sijaan niin mielenkiintoista oli lukea tämä juttu. Ja kiva kun linkitit tuon Hesarin jutun! Raivostuttavan ihanaa politiikkaa 😀

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 6:28 am

Joo, kaikkialle ei vaan voi/ehdi/jaksa keretä 🙂
Itse olen taas niin iltauninen, etä moni iltaisin makea paikka jää katsastamatta, kun olen jo untenmailla.

Reply
Annika 24 huhtikuun, 2014 - 5:13 pm

Jestas, mikä paikka! Oma Tokioni on jäänyt pariin pikavisiittiin, kun ollaan kierrelty maata junalla. Siksi tällaiset erikoisuudet ovat jääneet näkemättä. Mielenkiintoista!

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 6:27 am

Me oltiin niin monta päivää, että oli aikaa tällaisille vähän erilaisillekkin kohteille. Jäi vähän sellainen tunne, että pitää päästä maata myös muualtakin päin katsomaan.

Reply
jaze 24 huhtikuun, 2014 - 1:50 pm

Tuo mitä väität valaanlihaksi on tonnikalaa, sehän on juuri tuollaista, valaanliha on paljon tummempaa.

Oikeasti tonnikalan pyyntikään ei ole mitään epäeettistä, japanilaiset ovat pyytäneet kalaa tuhansia vuosia ja tietävät kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Meidän ei kannata alkaa tässä(kin) asiassa viisastelemaan.

Valaanliha on muuten oikeasti hyvää.

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 6:09 am

Hei jaze

Olen melko vakuuttunut, että kuva on valaanlihasta, mutta jos haluat ajatella sitä tonnikalana, sekin käy minulle.
Mukava, että jaksoit kirjoittaa kaksikin viestiä, huomaan että asia puhuttelee sinua.
Huomaa kuitenkin myös, että en tule sallimaan kommenttiboxin muuttumista riehuntakentäksi, siksi toinen viestisi poistettiin.

Reply
Nella Kaukokaipuu 24 huhtikuun, 2014 - 12:48 pm

Anna, ihan tosi hieno postaus. Kiitos! Ja tonnikala ei kuulu ruokavalioon liiemmin täälläkään, vaikka kalaa rakastankin. Aika hiljaiseksi pistävät nuo kuvatkin ja kaikki tuo fakta, mitä teollisuus kätkee taakseen..

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 6:05 am

Kiitos Nella!

Kalateollisuus, kuten kaikki ruokateollisuus, ei ole niin puhtoista kun kuluttajille annetaan ymmärtää. Siksi on hyvä, että tuollaisia artikkeleita, kuten tuo HS:n juttu tehdään. Saa paljon uutta tietoa ja toivottavasti myös moni lukija myös pohtii asioita hetken.

Reply
Satu VW / Destination Unknown 24 huhtikuun, 2014 - 11:59 am

Huh mikä paikka, ja noita tonnikalan kuvia jo katselin silmät pyörällä Instagramin puolella. En itse syö muuta lihaa kuin mereneläviä, mutta olen kanssa jättänyt tonnikalan pois ruokalistalta samoista syistä kuin Keakin. Ja tuo paikka on kyllä varmasti itse nähtävä että tajuaa sen koon, on melkein mahdoton hahmottaa 43 jalkapallokenttää – huimaa!

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:58 am

Maailma toiseksi suurin kalatori sijaitsee minusta Australiassa, sinnekin olisi hauska mennä.

Mulla on jostain syystä pikkuhiljaa naudan- ja porsaanlihan syönti vähentynyt ja vähentynyt. Ei mikään tietoinen päätös, mutta ei vaan maistu. Hauskaa tässä on se, että aikaisemmin oikeastaan inhosin kalaa, mutta nyt se on ruvennut maisumaan tosi hyvin.

Reply
Lena / london and beyond 24 huhtikuun, 2014 - 9:07 am

Tämä oli mielenkiintoinen postaus myös, ruokajutut uppoaa tosiaan. 😉 Minua harmittaa että olin liian laiska heräämään Tokion reissulla ja valitsin nukkumisen kalatorin sijasta… kun tosiaan ei varmaan tuota kauaa enää ole. Kiitos faktoista, niitä on aina mielenkiintoista lukea!

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:55 am

Pitäisiköhän lanseerata ”murkinamaanantai”, jolloin kaikki poistailisi vain ruoka-aiheisia juttuja…

Ymmärrän kyllä ihan hyvin, että pehmoinen sänky on mukavampi paikka kuin tihkusateinen, kylmää ilma ja aikainen herätys.

Reply
Jenna 24 huhtikuun, 2014 - 8:41 am

Jesh, tuota kalotoria mä pääsen ihmettelemään elokuussa. Sun kuvia on mahtava katsella Instagramin puolella etenkin nyt, kun oma Japanin matka lähestyy. Keep it coming! 🙂
Ja muuten mahtava vinkki tuo, että kannattaa mennä ilman isoa kameraa ja matkaopasta seitsemän aikaan torille ihmettelemäään.

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:53 am

Kiitos 🙂

Sisäänpääsyn varmistamiseksi laita vielä huonot vaatteet, kumisaappaan ja liina päähän. Valeasu on silloin viimeistelty 😉

Reply
Anne 24 huhtikuun, 2014 - 8:35 am

Tuosta valasjutusta tuli mieleen kyllä se perinteinen japanilainen päättävyys. Kun ollaan kerran päätetty jotain niin siitähän ei sitten enää luisteta tai sitä ei peruta. Jos on joku sääntö tai asetus joskus tehty, sitä noudatetaan kuolemaan saakka. Vaikka hommassa ei olisi mitään järkeä.

Valaista tuli myös mieleen delfiinien pyytäminen Taijissa. En tiedä oletko nähnyt sellaista dokkaria kuin The Cove, kannattaa katsoa. Taijissa siis ajettiin (ajetaan edelleen?) delfiineitä lahteen, jossa käy porukkaa valitsemassa hyvät yksilöt delfinaarioihinsa ja loput tylysti tapetaan. Tapettujen delfiinien lihaa oli mm. kaupattu valaanlihana kouluille, vaikka se on syömäkelvotonta korkeiden elohopeapitoisuuksien takia. Ja kun viranomaisia haastateltiin asiasta, japanilaiseen tapaan he pokkana kielsivät kaiken.. Jututin japanilaista tuttuani aiheen tiimoilta ja hänen mielestä delfiinien teurastaminen on ihan ok, ”koska se on perinne”. Vaikka hommassa ei ole mitään järkeä.

No, meinasi mennä vähän sivuraiteelle. Palataan aiheeseen: hyvä ja mielenkiintoinen postaus Tsukijista. Vaikka Tokiossa onkin tullut käytyä useampaan otteeseen niin tuo kalatori on vielä kokematta. En kyllä tiedä haluaisinko käydäkään, sillä voin jo mielessäni kuvitella kuinka se kalan haju saa yökkäämään 😀

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:46 am

Kun katsoo historiaa taaksepäin, eivät japanilaiset oe kovin montaa asiaa lopettaneet, ennen kuin on ollut äärimmäinen pakko. Ja niin kauan kuin muutkin maat pyytävät valaita, en usko heidän tässä ensimmäisenä mieltään muuttavan.

The Cove on tutu ja seurailen naamakirjassakin muutamaa ryhmää jotka tiedottavat Taijin tilanteesta. Vaikka aina sanon, että en boikotoi mitään, niin miekkavalaiden ja delfiinien esityksiä en mene katsomaan.

Kalatorilla kala ei haise, mutta ei paikka hajutonkaan ole. Eri asia on, kannattaako sinne mennä, jos kalat ym. eivät ihan hirveästi kiinnosta. Onhan tuolla kaupungissa aika paljon muutakin katsottavaa 🙂

Reply
Katja 24 huhtikuun, 2014 - 8:16 am

Voi kuinka iso! 😀 ajattelin samaa kuin Heidi tuossa. Oliko se haju siedettävä? 😀
Mua joskus heikottaa jo isommassa kauppahallissa kalaosastolla.

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:33 am

Tuore kala ei tuoksu, joten vaikka itsekkin hengittelen suun kautta kauppahalleissa, tuolla siihen ei ollut mitään tarvetta 🙂

Reply
Heidi / Auringon alla 24 huhtikuun, 2014 - 8:02 am

On varmasti aika huima tori. Ja sushi maailman tuoreinta 🙂 Hajukin oli varmaan melko merellinen? 🙂

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:32 am

Tori on todellinen elämys, mutta ihme kyllä paikka ei haise. Kaikki on niin tuoretta, että se ”kalan” haju puuttuu.

Reply
Petri 24 huhtikuun, 2014 - 6:05 am

Tsukiji on hieno paikka, kannattaa käydä vielä kun paikka on olemassa — ei kovin pitkään.

Ja mitä tulee tonnikalan eettisyyteen niin siinä on vähän samat ongelmat kuin luomussakin. Asiaan uskotaan kuin uskontoon kerrassaan vaikka tonnikaloja on eri lajeja, joiden tilanne on eri, ja monia tuotteita myydään tonnikalana vaikka kyse olisikin jostain muusta kalalajista. Yhdysvalloissa Oceana-ryhmä (non-profit) tutki asiaa ja mm. sushi-paikoissa 74% puhui tonnikalasta vaikka kyseessä ei sellainen ollutkaan. Tuttu on kesäisin kalastusveneen kipparina Bostonin seudulla ja hänen mielipiteet siitä mitä merestä löytyy ovat aika vastakkain monen tutkijan ja tutkimuksen kanssa, joita tehdään liikaa menemättä juurikaan sinne merelle (hänen intressit kaloihin ei ole kaupalliset, syö toki jatkuvasti itse).

Reply
Anna Koskela 25 huhtikuun, 2014 - 5:31 am

Hyviä huomioita Petri!

Tästä eettisestä ruuasta saisi valtavan hyvän kirjoituksenkin tehtyä, kun vain olisi aikaa tutkia asiaa vähän enemmän.

Reply
Kea 24 huhtikuun, 2014 - 12:39 am

Rakastan syödä kalaa, mutta tonnikalaa tulee syötyä harvoin niistä paljon puhutuista eettisistä syistä. Jotenkin tällänen massatuotanto hirvittää mua… mutta toisaalta erittäin hyvä postaus, joka avaa silmiä sille kuinka suuri bisnes tuo sushiteollisuus oikeasti on. 43 jalkapallokenttää – OMG!!

Reply
Anna Koskela 18 elokuun, 2014 - 10:50 am

Tuon torin läpi menee siis paljon paljon muutakin kuin sushiksi tarkoitettua parasta kalanosaa. Koko selittyy sillä, että vieressä on tuoretoritukku myös. Paljon on ihan normaali ”kalapuikko”kalaa, äyriäisiä jne. Japanilaiset hyödyntävät kaiken kalasta, kaapivat lihat ruodoista, sisäelimet menevät vartaisiin, käyttävät nahan jne. Siinä olisi paljon oppimista suomalaisilla.

Noista erilaisista kala- ja valaskampanjoista on hyvä muistaa, että niissä on myös erittäin paljon politiikkaa. Yhdysvallat aikoinaan tuhosi valaskannan saalistamalla valaita niiden öljyn takia. Ei ruoaksi, ei kokonaan käytettäväksi, vaan polttoöljyksi (lamppuihin, yms.). Juuri oli iso uutinen Hesarissa Japanin valaanpyynnin syistä ja seurauksista. Avaa asiaa hieman paremmin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Japanilaiset+kannattavat+valaanpyyntiä+mutta+eivät+syö+valaan+lihaa/a1398137998012

Toinen asia on myös Japanin panostus mm. Tokionlahden ja Tokion jokien hyvinvointiin. Aikaisemmin täysin kuolleeseen mereen on saatu kala elämään uudestaan, joet eivät enää haise ja jopa hylkeet viihtyvät mykyisin lahdessa. Suomalaiset voisivat putsata Suomenlahden vastaavaan kuntoon ja miettiä sitä lohen suojelua…On aika paljon tekemistä ihan omilla nurkilla.

Reply

Leave a Comment