Ta Prohm ei ole alkuperäiseltä nimeltään Ta Prohm vaan Rajavihara. Asialla ei ole kuitenkaan sen suurempaa merkitystä, koska jokainen tuntee temppelin, jonka löysi 2000-luvun alussa maineikas brittiarkeologi Lara Croft pelastaessaan maailmaa. Ensimmäiset viitteet temppelin olemassa olosta löytyvät jo vuodelta 1984 Tohtori Joneksen tuomion temppeliä kuvaavista kirjoituksista.
Vuonna 1186, Jayavarman VII halusi jälleen aloittaa yhden massiivisen rakennusprojektin (Bayon ja muutama muu pieni temppeli oli tullut jo rakennettua) ja päätti tehdä temppelin äitinsä kunniaksi. Temppelissä palveli sen valmistuttua 18 pappia, 615 tanssijatarta ja tuhansittain muuta työvoimaa. Oli ilotulituksia, eläintaisteluita, kultakoristeltuja elefantteja ja pelkkiin kukkiin verhoutuneita hovinaisia.
Tämäkin temppeli jäi seuraavien vuosisatojen aikana kuristajaviikunan ja silkkipuuvillapuiden vallattavaksi. Kun restauroinnit alueella aloitettiin 1900-luvulla, päätettiin yksi temppeleistä jättää pitkälti siihen tilaan kuin se oli ollutkin viidakon keskellä. Ja näin Ta Prohmista tuli kaikkien tuntema Jungle Temple.
Kun vierailin 12 vuotta sitten Kambodzassa. Poikki… Tähän väliin ote Maijan Irtiotto blogista jossa hän julkaisi reissaajatyypeistä kertovan postauksen juuri samaan aikaan kun kirjoitin tätä. Hitusen nauratti sitä lukiessa.
…HC Trävelleri on iltabissettelyjen äänekkäin tyyppi, joka on käynyt Kamputsean Pimputseassa jo ainakin 10 vuotta sitten (jolloin siellä ei tietenkään ollut edes teitä)… Tunnuslause: 12 years ago in Cambodia…
Alla klassikko pätkä Madventuresta. ”Pilalla, ihan pilalla”
Mutta kuitenkin. Kun vierailin 12 vuotta sitten Kambodzassa Ta Prohm oli vielä oikeasti viidakkotemppeli, jossa sai kiipeillä kaikkialla kiemurtelevien juurien yli ja kuvitella olevansa Indiana Jones. Paikka jäi temppeleistä parhaiten mieleen salaperäisen tunnelmansa takia ja minulla oli suuret odotukset nähdä se uudestaan. Taisin jopa hehkuttaa sitä Tepolle muutamaan otteeseen tyylii: Odotas kun näet…
Vuodesta 2007 arkeologit Intiasta ovat tehneet alueella töitä ja sen kyllä huomaa. Osia temppelistä on rakennettu uudelleen ja alueelle on tehty leveät kävelysillat. Se onkin perusteltua, sillä ihmisten into lääppiä kohokuvia, kiipeillä raunioille ja kasata kivitorneja irtokivistä on temppeleitä enemmän kuluttavaa toimintaa, kuin mikään luonnonvoima.
Pieni ongelma on kuitenkin se, että entisöinnin yhteydessä on viidakkotemppelistä poistettu liki kaikki muut puut, paitsi ne kaksi kuuluisinta, joiden alla satatuhatta kiinalaista haluaa ikuistaa itsensä joka päivä. Mikä viidakkotemppeli se sellainen on, joka on kuin keskellä peltoa?
Pilalla, ihan pilalla.
En nyt haluaisi olla sarkastinen, mutta; Tämän kokemuksen jälkeen voi olla paikallaan vain luovia virran mukana takaisin parkkipaikalle ja ostaa se alabasterinen Angkor Wat-paperipaino.
–
6 comments
Mitä tapahtuisi jos temppelit jätettäisiin viidakon armoille ? Ne ilmeisesti murenisivat kivikasoiksi ja kasvillisuus peittäisi ne kokonaan. Onhan sekin yksi vaihtoehto. Tai sitten yritetään restauroida niitä jotenkin, jotain muistoja jälkipolville On tietenkin tärkeää että ammattimiehet tekevät työn ei mikä tahansa rempparyhmä. Olishan se sääli että sinne hautautuisi
Jossain aikaisemmassa postauksessa kirjoitinkin jo siitä, että temppeleitä on vuosien saatossa restauroitu erittäin huonosti (ja restauroidaan edelleen, koska rahaa ei ole mihinkään huipputiimeihin).
Osalle ei tapahtuisi mitään, koska vallihaudat suojelisivat niitä kasvustolta, kuten ovat suojelleet jo tuhat vuotta. Osa taas piiloutuisi metsän keskelle takaisin. Kaikki varmaan murenisivat jossain vaiheessa. Ennen sitä ne sortuisivat hiljalleen ja ovat jo nyt sortumassa, koska turismin takia yhä uudet rakennettavat hotellit vaativat vettä käyttöönsä ja se syö pohjavesivarantoja, mikä taas aiheuttaa maan vajoamista ja temppeleiden vaurioitumista tästä syystä.
Tuolla alueella on edelleen myös huomattavasti enemmän viidakon keskellä olevia temppeleitä, joita ei ole yritetty innokkaasti korjata niiden syrjäisemmän sijainnin ja vähemmän tunnettuuden takia. Kirjoitan seuraavan jutun sellaisesta temppelistä.
Menisiköhän tämä kategoriaan, että pitää säilyttää muistot muistoina 🙂
Me näimme temppelin ensimmäisen kerran runsas kuukausi sitten, aikaisin aamulla, paikalla oli oikeastaan vaan meidän pieni ryhmämme, kun oppaamme oli onnistunut aikatauluttamaan vierailumme ennen muita turistiryhmiä ja vaikkakin puita siis ilmeisesti aikaisempaan verrattuna oli vähän, niin ihan hyvältä se meistä näytti. Kun ei oltu nähty tuota toista versiosta.
Tätä mietin minäkin…
Kokonaisuudessaan koko Angkorin alue oli muuttunut niin kamalasti, että huhhuh.
Jännä miten joihinkin paikkoihin aika vaikuttaa positiivisesti,kuten Egyptin pyramideihin joissa oli edellisen vierailuni jälkeen siivottu kauppiaita pois ja parannettu palveluita ja infraa todella hyvin. Sitten on näitä paikkoja, joissa muutos tekee ainakin minun mielestäni paikan vähemmän kivaksi.
Aivan mahtavaa ”12 vuotta sitten…”! 😀
Oma 3 vuotta sitten tehty vierailu taisi skipata koko tämän pytingin ja meille itseasiassa tuk tuk kuski myi yhtä toista temppeliä Lara Croft-temppelinä. Eihän sitä itse edes tiennyt, että millainen sen kuuluisi olla, joten uskoimme kuskin puheita.
On kyllä eroa paikan ulkonäöllä before ja after-kuvassa!
Tässä on sellainen ongelma, että oikeasti en ollut mitenkään mielissäni kun tajusin että edellisestä vierailusta todella ON 12 vuotta. Se kun tarkoittaa, että olen myös 12 vuotta vanhempi… Itsellä kun fiilis on sellainen, että vastahan mä tuolla kävin 😉
Nämä Tuk tuk-kuskit oli varsin velmuja. Sen kyllä huomasi. Löysimme yhden kivan ja hänen kanssaan sitten pyrimme tekemään kaikki reissut.
Juu, hitusen liian innokkaita nämä restauroijat…