Kun alla on BMW M5 550d – edit. Teppo
Nopea ja nautinnollinen matka samppanjan kotiseuduille vaatii alleen vuokra-auton. Vaikka Pariisi on maantieteellisesti Koillis-Ranskan Champagnen maakunnan aluetta lähellä, kannattaa hetki miettiä mihin maahan lennon ottaa. Saksasta auton saa käyttöönsä huomattavasti halvemmalla ja valikoimaa löytyy. Hintaero Ranskaa verrattuna on nopeasti satoja euroja, erikoisemmilla autoilla saattaa eroa tulla yli tuhat euroa.
Kun alle ottaa hieman tykimmän pelin, eivät lisäkilometrit ajossa ole ongelma – vaan päinvastoin, nautinto!
Suunnitellessani matkaa Champagnen alueella valitsin edulliset lennot Frankfurtiin. Frankfurtin vuokra-autotarjonta yllätti jälleen: BMW M3, 4 avo, M6 avo, M5 550d… ja hinnat vain noin tupla normiautoihin. Ottaisinko VW Polo:n vai maksaisinko tuplahinnan M5 550d tripleturbokaikillamausteilla olevasta herkusta jossa vielä kirsikkana kakun päällä navigaattori heijastettuna tuulilasiin?
Polon hinta Suomessa n.15k, BMW M5 550d n.150k – tarjous kuulosti hyvältä. Ajan muuten kesät talvet duuniin pyörällä, joten välillä kaipaan vaihtelua.
Ja kyllä kannatti, ensimmäisestä kiihdytyksestä lähtien. Tuo on harvoja dieseleitä jotka menee alle 5 sek.0-100km/h.
Rationaalisesti perusteltuna: näkökenttä kapenee yli 200km/h nopeudessa melkoisesti, joten Head Up –näyttö on tarpeen.
Onko pakko ajaa niin lujaa? Ei, mutta hauskaa se on.
Tämä ei ole Bemarin mainos – niitä vaan sattui olemaan vuokraamossa edullisesti tarjolla. Aiemmin olen käyttänyt pitkillä viikonloppumatkoilla S-mallin Mersuja. Saman tyyppinen vaihtoehto: normikottero 200 €, S-Mersu 300 €, ei tee valintaa vaikeaksi.
BMW:n vaarallisen eleetöntä suorituskykyä – edit. Anna
Tiesin mitä odottaa kun istahdin lentokentällä nahkapenkille. Maskuliinisuutta ja vaarallisen eleetöntä suorituskykyä. Baijerilaista laatua keulasta katoaviin takavaloihin asti.
Se mitä en ollut odottanut, oli suorituskyvyn rajuus. Kun auto kiihdyttää mukana on pikku turbo alusta asti. Isompi turbo tulee pikkuruisen rinnalle puhaltelemaan puhtia lisää kun kierroksia on puolitoista tuhatta. Varsinainen hupi alkaa kun kierrosmittari ylittää 2000 rajan. Kolmas turbo räjäyttää auton liikkeelle ilman epäilyä kuka on BOSS. Nollasta sataan M550d kiihtyy vain 0,4 sekuntia hitaammin kuin M-sarjan kuningas, BMW M5.
Auton voima on valtava. Se ampaisee vielä repien matkaan vaikka vauhtia on jo 140km. Vain tehokkaan moottorikelkan tai voimakkaan moottoripyörän täyskiihdytys tuottaa suuremman adrealiinipiikin.
Saksan baanoilla tällä autolla ei kuitenkaan tee mitään vaikutusta. Ohituskaistalla olet vain tiellä, kun ohi suhahtelee Bentleyta, Maserateja ja Porscheja. Hupi alkaa kun auton ajaa Ranskan puolelle. Strasbourgissa asuva ystäväni väittää ranskalaisten inhoavan saksalaisia juuri Bemareiden takia. Siis siksi, koska saksalaisilla on varaa sellaisiin.
Tietyömaalla ison porukan työnteko loppuu ja miesten katse seuraa auton etenemistä kuraisella tiellä. Huoltoasemalla toinen asiakas nostaa peukkua ylös ja kurkkii auton avonaisesta ovesta sisään huokaillen ihastuneena. B&B muut asukkaat käyvät katsomassa autoa parkkipaikalla ja liikennevaloissa tunnen kuinka autoa tuijotetaan.
Arvostetuin samppanja-alue sijoittuu Reimsin ja Epernayn kaupunkien ympäristöön. Täällä ei kannata antaa maalaismaiseman hämätä. Hehtaari samppanjamaata maksaa miljoona euroa. Vaatimattomien julkisivujen ja silmänkantamattomiin jatkuvien köynnösrivistöjen takana liikkuvat isot rahat.
Blinbligiä etsivä pettyy. Samppanjan maakunta on ihan jotakin muuta kuin isojen luksus brändien luoma mielikuva. Se on kokemus, joka hemmottelee kävijää kaikkien aistien kautta. Se on jotakin todella ainutlaatuista, hitusen hienostunutta ja ehdottoman aitoa.
Yksi omituisuus autossa oli. Kolmella turbolla ahdettu 381-hevosvoimainen moottori kuulostaa melko tavalliselta dieseliltä. Mutta koska kysessä on auto, jonka pitää tuottaa kuljettajalleen elämyksiä, murinaa loihditaan ohjaamoon kaiuttimien kautta. Aivan kuin vaanivaa, koko ajan läsnäolevaa suorituskykyä ei tuntisi, kun painaa kaasun pohjaan?
Miltä matkustaminen sitten tuollaisella autolla tuntuu? No hyvältä tietenkin. On itsestään kiristyvät turvavyöt, lämmitystä siellä ja täällä, sekä paljon tilaa. Muutama asia yllätti. Renkaat ovat niin matalaprofiiliset, että pienikin töyssy tuntuu, vaikka ajotilana on pehmein mahdollinen. Auton ovet ovat myös todella painavat. Ovet tosin kiristyivät itse kiinni, joten niiden auki jäämistä ei tarvinnut ajatella. Voihan tuollaisen pienen epämukavuuden kanssa elää (virnistys).
15 comments
[…] No miltä se ajaminen tuntui? Yleelliseltä, vaivattomalta, äänettömältä, maskuliiniselta ja jotenkin tunteettomalta. Siis tässä autossa ei ollut suorituksen kanssa mitään varsinaista vikaa, ei tosiaankaan, mutta ei siinä myöskään ollut varsinaista ajamisen tunnetta. Economy asetuksella auto oli suorastaan tehoton, sporttisäätö korjasi asiaa, mutta ei Mercedes-Benz S 350 Limousinea miksikään tykiksi voi kutsua. Jos mietitään viimeisien vuosien ihanuuksia, niin kyllä se ykkönen on edelleen BMW M5 550D, josta jutun löydät täältä. […]
[…] Saksaa pitää tutkia autolla. Olemme autoilleet maassa lukemattomia kertoja ja edellinen reissu BMW M5 kyydissä on vielä hyvin muistissa. Aikaisemmilla reissuilla alla on ollut myös isoa Audia ja Mersua. […]
[…] M5 550D:n ajokokemuksista pääset lukemaan täältä. Se on se pienen pieni ero joka […]
[…] Saksaa pitää tutkia autolla. Olemme autoilleet maassa lukemattomia kertoja ja edellinen reissu BMW M5 kyydissä on vielä hyvin muistissa. Aikasemmilla reissuilla alla on ollut myös isoa Audia ja Mersua. […]
[…] Superautolla samppanjassa […]
Meillä on autojen kanssa juuri päin vastoin: kotona ajellaan hyvällä kalustolla, matkoilla niillä kaikkein halvimmilla. Kylläpä tulisi kiinnostava juttu, kun mies kertoisi upouudesta Polosta, jossa ei ollut ohjaustehostinta eikä ilmastointia 35-asteisessa Kroatiassa, tai 1.9-litraisen diesel-Fabian hyvästä väännöstä Espanjan ja Andorran vuoristossa. 😀 😀
Muotoillaan näin ,että meidän kummankin entisessä elämässä alla oli hienoja autoja. Nyt eri asiat ovat tulleet tärkeiksi, mutta ei se halu aina välillä päästä polkaisemaan kunnolla kaasua mihinkään ole kadonnut 😉
Nuo halvimmatkin kotterot on kokeiltu reissussa ja niiden muistelu naurattaa edelleen. Balilla, autolla jota ei oikein uskalla edes sammuttaa tai Pohjois-Thaimassa meno vuorten yli, kun tuntui että autoa pitää lähteä itse työntämään. Paikanpäällä tilanne tosin ei naurattanut.
Ilmastointi olisi yleensä kyllä ihan kiva. Ja tuulilasipyyhkimet myös. Joskus olen jopa niin pikkumainen, että haluaisin toimivat turvavyöt autoon 😀
Pointsit Tepolle etta lahti mukaan kirjoittaamaan 🙂 hyva teksti kaikenkaikkiaan ja sainkin tasta hyvan vinkin tuleville reissuille. Eika tuon auton hinta ole niin suuri hintaero Poloon, etteiko sita kannattaisi maksaa. Niin turvallisuuden nimissa, kuin mukavuudenkin!
Noin yleisesti ottaen, tykkaan ajaa isolla ja hyvalla autolla. Oli se oma tai vuokrattu reissulla. Tuo BMW olisi ehdottoman kiva omistaa (vihjasinkin Matteolle etta jos se saa Saksasta tyota niin lahden vain jos saan hyvan auton :D) ja tykkaisin ihan varmsti kruisailla silla just sen takia etta se on jamakka. Mulla oli Suomessa ollessani / asuessani kaytossani vanhempieni Polo seka iso Volvo, ja todellakin ajoin jalkimmaisella paljon mielummin. Iso auto on tietysti mukavampi, mutta myos turvallisempi ja sen kanssa on jotenkin vain helpompi olla. Jos budjetti sallii, niin seuraava autoni on kylla iso, jamakka ja mielellaan saksalainen.
Ei tarvinnut pitkään houkutella Teppoa kirjoittamaan. Teki samalla tekstin myös pyöräilystä Nykissä, jonka julkaisen myöhemmin. Mukavan miehisiä näkökulmia tulossa.
iso ja voimakas auto luo ainakin minulle turvallisuudentunteen. Itse arvostan sitä paljon, etenkin matkoilla joilla on lapset kyydissä. Ja onhan se muutenkin mukavaa uppoutua nahkapenkin syleilyyn.
Työ Saksasta olisi hyvä keino saada auto edullisemmin 😉 Itse ajelen pikku Golfilla. Onneksi se on pitsakka neliveto, niin ei jää hankeen kiinni tai sutimaan täällä pohjoisessa.
No miten voi olla, että ollaan taas ihan samansuuntaisilla reissuilla oltu 😀 Täälläkin on nimittäin kierrelty viinitiloja ihan samannäköisellä bemarilla, valkoisella tosin. Ja tietysti täällä ei kenelläkään ole diesel autoja ja automaattivaihteinen on ainoa vaihtoehto. Oman vuokra-ajokkini hienot ominaisuudet menivät varmasti hukkaan minun kohdalla, mutta arvostin silti nättiä ulkonäköä ja olihan se aika terhakka menopeli.
Mä olen lukenut jo osan sun viinitila reissupostauksista. Osa vielä odottaa 🙂
Eilen Teppo bongasi sun tarinan autoilusta ja jäi tutkimaan blogiasi muutenkin pidempään. Hihkui mulle, että täällähän on ihan kalamalasti tietoa! ja miksi me ei olla käyty Kanadassa!
Niin miksiköhän? Ei kun listalle…
Hahah, no niin Kanadaan vaan heti kunhan lumet sulaa ens keväänä! 😉 Ellette sitten halua tulla juuri lumen takia, täälä nimittäin on tosi valoisat talvet joulunkin aikaan, kaamoksesta ei ole kuultukaan. Postailen vielä lisää juttuja niin kohta on blogi täynnä Kanadaa laidasta laitaan, matkakuumetta teille 😉
Tuo lumi hieman hidastuttaa mun halua matkustaa Kanadaan…Sitä kun löytyy omasta takaa ihan riittävästi.
Mutta luonto kyllä kiinnostaisi ihan kybällä 🙂
Bemarin voittanutta ei ole. Harmikseni jouduin luopumaan omasta yksilöstäni kesällä joka oli jo 15 vuotta vanha ja oli liian kallis ylläpitää… onneks perheessä on sentään yks avokattoinen lohduttaja. 🙂
Saksalaiset autot ylipäätänsä ovat minun heikkous. Omassa tallissa seisoo työjuhtana näpsäkkä Golf, tosin jo kovin iäkäs. Tuo ylläpito on kyllä ikävän kallista isoille autoille.
Jos autonvuokrauksessa mielipidettäni kysellään, niin kyllä se Bemarin, Mersun tai Audin puolelle kallistuu. Harvemmin kysellään, mutta luotan Tepon kykyyn hankkia alle mukava menopeli matkoille.