Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen

Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen

Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen. Bestselleristä ”1000 Places To See Before You Die” löytyy Tunisian kohdalta kaksi must-kohdetta. Ensimmäinen on pääkaupunki Tunisin Bardo-museo upean mosaiikkikokoelmansa takia. Toinen on Sidi Bou Said, jota kirja kuvaa hurmaavaksi sinivalkoiseksi kuvakirjamaisen sieväksi kyläksi korkealla rantakalliolla.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said on suloinen

Sinivalkoinen Sidi Bou Said kietoutuu osaksi viehättävää tarinaa. Tarina kertoo kuinka 1900-luvun alkupuolella kylään majoittui boheemi taiteilijayhteisö. Ryhmän ranskalainen taidemaalari ja muusikko nimeltään Rodolphe d’Erlanger halusi kohentaa talonsa julkisivua raikkaammaksi ja keksi maalata seinäpinnat valkoiseksi, sekä ovet, portit ja ikkunat sinisiksi. Hiljalleen tämä tapa levisi läpi koko kylän ja sinivalkoinen Sidi Bou Said taiteilijakylä oli syntynyt.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said on yksi sinivalkoinen kylä maailmalla. Valkoisia kyliä, joiden ovet ja ikkunat loistavat taivaansinisinä löytyy myös Kreikassa, Sisiliassa ja mm. Andalusiassa. Varmasti takana on halua saada kylä mahdollisimman viehättäväksi, mutta myös uskonnollisia traditioita ja käytännön syitä.

Aurinkoisissa ja kuumissa maissa talot on kautta aikain kalkittu valkoiseksi, koska vaalea väri ei ime lämpöä. Ikkunankehykset, sekä ovet maalataan edelleen taivaansiniseksi arabialaisissa kylissä, sillä sinisen värin uskotaan suojelevan paholaiselta (ja joidenkin perimätietojen mukaan myös kärpäsiltä).

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said ja The Ovet

Sinivalkoinen Sidi Bou Said marssittaa eteen kattavan kavalkaadin sinisiä, mutta myös muita värikkäitä ovia. Oikeastaan osassa kohteista kyse on enemmänkin porteista, kuin ovista. Kuten muutamasta kuvasta huomaa, porteissa on pieni ovi kulkemista varten. Porttien ja ovien lisäksi kaunista katseltavaa löytyy ranskalaistyylisistä krumeluurisista ikkunakaltereista, puisista ikkunaluukuista ja koristeellisista tuuletusritilöistä.

Porttien suhteen myös muu Tunisia tarjoaa ällistyttävän määrän kuvattavaa. Portteja kannattaa vilkuilla muutenkin kuin kameran läpi. Niistä nimittäin pitäisi selvitä se, asuuko talossa beduiini, berberi vai arabi. En nyt vain enää muista mikä kenenkin tunnus oli, mutta tunnusaiheita ovat erilaiset nauhakoristeet, fatiman käsi ja arabiankieliset kirjoitukset. Sormusten tai käsien määrä merkitsee joka tapauksessa samassa talossa olevien perheiden määrää. Vihreät ovet vievät moskeijoihin.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said on turistisoitunut

Muilta kuin muslimeilta pääsy Sidi Bou Saidiin oli kielletty vuoteen 1820 asti. Sitten saapuivat ranskalaiset ja meno Tunisiassa muuttui. Vuonna 1915 valtio määräsi kylän suojeltavaksi.

Ei liene yllätys, että Sidi Bou Said on turistien suosiossa. Kuuluisien sinisten ovien lisäksi Sidi Bou Saidissa olikin paljon turistikauppoja ja taidegallerioita. Se mitä Sidi Bou Saidissa ei ollut, oli hyvä ruokapaikka. Hetken harhailtuamme toimimme kuten kaikki järkevät turistit, ja katsoimme alueen parhaan ravintolan TripAdvisorista. Se sijaitsi naapurikylässä La Marsassa, jonne ajoimme syömään.

Le Golfe -ravintola La Marsassa on tyylikäs paikka illallistaa. 50 eurolla pöytään kiidätettiin valkoviinipullon lisäksi mm. grillattuja sardiineja, päivän kalana sea bass:ia, täydellinen sisäfilepihvi ja jälkiruuaksi aivan ihana panna cotta. Ravintola sijaitsee upeasti meren rannalla ja sisäänkäynti tapahtuu kauniin sisäpihan kautta, jota koristavat useat oliivipuut.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Dar Fatma-hotelli | Mistähän taas maksoin?

Varasin huoneen Dar Fatma nimisestä pienestä boutique-hotellista, jonka terassilta myyntikuvissa Tunisianlahti näkyi kauniisti. Huoneen hinta aamiaisineen oli 108 euroa.

Hetkeen ei hotellia ole haettu yhtä huolella, kuin tätä Dar Fatmaa. Löysimme itsemme navigaattorin ohjeiden perusteella hautausmaalta, jossa olisi ollut ruumispaarejakin tarjolla pötköttelyyn. Emme kuitenkaan vielä kokeneet olevamme valmiita viimeiseen lepoon. Tätä samaa hautausmaata ja etenkin sen sinisiä ruumispaareja kuvailtiin myös Meriharakka -blogin postauksessa Sidi Bou Said loistaa kilpaa auringon kanssa.

Lopulta hotellin sisäänkäynti löytyi erään taidegallerian takaa, sen jo löydetyn hautausmaan vierestä, mutta talon toiselta puolelta. Kylttien laittaminenhan ei ilmeisesti sovi boutique-hotellien tyyliin. Koko paikan nimi oli kirjoitettu ainoastaan postiluukun nimikyltin kokoiseen tauluun ja sekin sijoitettu maan rajaan. Auto saatiin tuurilla parkkiin melko lähelle hotellia.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Dar Fatma-hotelli

Itse hotelli oli sisääntuloineen kaunis ja sen terassilta avautuivat huimat näkymät merelle. Kesällä täällä olisi varmasti ollut mukava siemailla minttuteetä tai lasilliset valkoviiniä pahimman auringonpoltteen laannuttua.

Illasta kuitenkin nousi voimakas tuuli, joka jatkui aamustakin ja teki terassista nauttimisen  mahdottomaksi. Harmillista, sillä paikka olisi ollut kuin tehty kiireettömälle aamukahville.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

Matkaaja kiukuttelee

Olkoonkin maisema terassilta lumoava, niin huone ei sitä ollut. Olen kyllä tottunut askeettisiin ja ahtaisiin luostarimajoituksiin, mutta 108 euron yöhintaan voisin haluta huoneen, jossa kaksi ihmistä mahtuu liikkumaan ja josta löytyisi naulakko vaatteille. Lämmityksen virkaa toimittava kovaääninen ilmalämpöpumppu valvotti pitkin yötä, joten heräsin aamuun pahantuulisena.

Aamiainen oli yhtä kuin kuorittu madariini ja yksi nahkea croisantti. Kun ennakkotiedoista huolimatta emännälle ei kelvannut kuin käteinen, petti minun pinnani.

Kysehän on näissä tapauksissa liki aina perinteisestä *usetuksesta, jolla majoituspaikat haluavat kiertää korttien käyttömaksuja ja lypsää rahat asiakkaalta käteisellä. Jos Booking.comissa näkyy selkeä maininta siitä, että majoitus on maksettava käteisellä, asia on minulle tietenkin OK. Jos taas kerrotaan, että MC hyväksytään ja varauksen voi sillä taata, niin silloin kortilla tulee saada maksaakin.

Kuten aina, henkilökunnan kielitaito katosi kokonaan ongelmatilanteessa. Erittäin näppärää mongertaa ranskaa menemään, kun tietää asiakkaan osaavan siitä tasan kolme sanaa. Kaivoin lopulta mummolle rahat käteen. Au revoir vaan. En suosittele.

Sinivalkoinen Sidi Bou Said

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *