Osso buco, Ossi buchi – Kummisetäruoka

Osso buco, Ossi buchi – kummisetäruoka

Olen varmasti jo hieman tulevan Rooman matkani lumoissa. Kun näin Osso buco kiekkoja tarjouksessa kilohintaan 9,95€, se oli siinä. Tämä herkku oli pitkään pannassa nuoruudessani hullun lehmän taudin, tai oikeastaan sen hysteerian takia. Nyt onneksi näitäkin ruhonosia on saanut jo pitkään hyvin taas kaupasta.

Osso buco on siksi mainio ruoka, että se valmistuu liedellä oikeastaan ihan yksinään. Ei tarvitse vahtia, tai tuijotella kelloa. Mitä pidempää se padassa on, sen parempi lopputulos on tiedossa. Tätä ruokaa ei nyt oikein voi pilata mitenkään muuten, kuin liialla kiirehtimisellä.

Nesteen määrä on melko pieni suhteessa lihaan, mutta juuri tästä syntyy Osso bucon vahva maku. Ruoka tarvitsee valkoviinin antaman hapon, joten jos et raaski laittaa valkoviiniä, lisää ihan pieni määrä etikkaa. Ripaus sokeria taas on aina paikallaan, kun käytetään paljon tomaattia.

Virittäytyäksesi oikeaan italialaiseen tunnelmaan, kuvittele mielikuvissasi kummisetä päivällisellä sunnuntain kirkonmenojen jälkeen. Mamma hämmentää Osso bucoa liedellä, ja hoputtaa miniöitä kattamaan pöytää. Laita kynttilä palamaan, valitse italialaisia aarioita tai napolilaisia lauluja soimaan taustalle ja avaa punaviini. Sitä ei onneksi tähän ruokaa tarvita, vaan voit juoda kaiken yksin.

Tarvitset:

n. 1,5 kiloa Osso buco-lihaa, eli naudan potkaviipaleita, jossa on luuydin tallella.  Perinteisesti tähän tulisi käyttää vasikanpotkaa, mutta sitä nyt on turha kuvitella löytävänsä suomalaiseen kaupasta. Jos löydät – Osta heti.

Valitse sellaiset palat, joissa luurengas on täynnä pelkkää ydintä. Jos viipale on sahattu läheltä niveltä, on reikä kokonaan tai toiselta puolelta täynnä luuhohkaa, ja siitä ei saa ydintä erikseen mitenkään. Luuhohka on siis isojen luiden sisässä olevaa ontelomaista luuta joka mm. tuottaa punaverisoluja

• oliiviöljyä paistamiseen
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 2 sipulia ohuesti viipaloituna
• 2 porkkana kuutioituna
• 2,5 dl kuivaa valkoviiniä. EI punaviiniä.
• 2,5 dl hyvää lihalientä
• 4-5 laakerinlehteä
• 400 g purkki tomaatimurskaa
• oksa tuoretta timjamia
• 1 tl sokeria
• suolaa ja mustapippuria
• vehnäjauhoja leivitykseen

Jos haluat leikkiä italialaista mammaa, niin tee päälle gremolata:

• 1 valkosipulinkynsi
• ½ sitruuna
• 2 rkl persiljasilppua
• ehkäpä vielä yksi sardellifilee

1. Mausta jauhot suolalla ja pippurilla.
2. Pyörittele lihakiekot jauhoissa ja paista ne öljyssä kunnolla ruskeiksi. Kiekot saa ruskistettua paremmin, kun niistä katkaisee luun toisella reunalla olevan jänteen ennen paistoa. Jänteen huomaa luun alareunasta, se kiertää lihan reunaa ulkokaarta pitkin. Laita lihat padan pohjalle.
3. Kuullota porkkanat ja sipulit, kaada sekaan valkoviini ja lihaliemi ja huuhtele niillä viimeisetkin maut pannulta. Lisää pataan lihojen päälle
4. Lisää vielä tomaattimurska, laakerinlehdet, pippuri, suolaa ja sokeri. Kansi päälle. Ota päiväunet, tai lähde lenkille.
5. Anna kypsyä kevyesti poreillen, kunnes lihat irtoavat luusta kunnolla, noin 2-3 tuntia. Seuraksi pastaa tai ihan pottua. 

–

Nyt ei valmiista annoksesta ennättänyt ottaa edes kuvaa. Mutta hyvää oli!