Mustion linna ja ruukki - kankivasaroiden ja ruukinpatruunoiden maailma

Mustion linna ja ruukki – kankivasaroiden ja ruukinpatruunoiden maailma

Vanhat linnat ja ruukinpatruunat ovat aina kiehtoneet minua. Suomessa näitä alueita, missä metallin teollinen tuotanto ja vanhat aatelissuvut kietoutuvat yhteen hurmaavine tarinoineen ja traagisine ihmiskohtaloineen, on tarjolla hyvin rajoitetusti.

Länsi-Uudenmaalla sijaitseva Mustion linna ja ruukki on paikka, jossa on mahdollista hetkeksi heittäytyä kartanoiden, kankivasaroiden ja kreivittärien maailmaan.

Mikä ihmeen ruukki?

Sanaa “ruukki” ihmettelimme oikein urakalla muun matkaseurueen kanssa, johon kuuivat äitini ja poikani. Asia oli pakko selvittää, koska jokaisella oli oma mielikuvansa siitä, mikä “ruukki” on. Wikipedia pelkisti asian näin: sana “ruukki” tarkoittaa historiallista teollisen metallintuotannon yksikköä Pohjoismaissa.

Jo vuonna rauta ja kirves, osattiin Suomessa kerätä järvi- ja suomalmia ja valmistaa siitä taontakelpoista rautaa pienissä sulatuskuopissa. Kuitenkin kului vuosisatoja, kunnes kaivostoiminta mahdollisti raudan tuotannon teollisessa mittakaavassa.

Ruukit perustettiin koskien partaille, koska vesivoimaa tarvittiin malmin murskaamiseen, suurikokoisten palkeiden käyttämiseen, sekä liikuttamaan 300-500 kilon painoisia kankivasaroita. Kankivasaroilla masuuneiden sulattama raakarauta taottiin kankiraudaksi, eli metrien pituisiksi ja kymmeniä kiloja painaviksi neliskulmaisiksi tangoiksi. Kankivasarat löivät 60-80 iskua minuutissa ja niitä saatettiin käyttää ympäri vuorokauden.

Missä ruukkeja oli Suomessa?

Jotta masuuneihin saatiin riittävä kuumuus, tarvittiin paljon puuhiiltä, jota valmistettiin hiilimiiluissa. Tästä syystä ruukit perustettiin aina metsäisille alueille. Suomessa on ollut vuosien saatossa kuutisenkymmentä ruukkia, joista kaksitoista on ollut nykyisen Länsi-Uudenmaan alueella.

Suomen merkittävin ruukkikeskittymä on Pohjan ympäristössä, jossa on toiminut neljä ruukkia. Pohjassa sijaitsevat Fiskarsin, Antskogin, Billnäsin sekä Mustion ruukit. Useimpien ruukkien ympärille syntyi myös kyläyhteisöjä, joissa raudasta tehtiin myyntiin kelpaavia tuotteita, kuten työkaluja, hevosenkenkiä ja nauloja.

Mustion linna ja ruukki – Ruukki kuninkaan päätöksellä

Lohjan Ojamolle perustettiin rautakaivos vuonna 1540, mutta Suomessa ei ollut tuolloin vielä yhtään ruukkia. 1550-luvulla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa päätti, että Mustionjoen rannalle tuli rakentaa rautaruukki, koska tarjolla oli runsaasti vesivoimaa palkeiden käyttämiseen. Mustion koskien putouskorkeus oli ennen patojen rakentamista 11 metriä.

Vuonna 1751 paikalle saapui Ruotsista vuorimestari Magnus Linder, jonka tehtävänä oli tarkastaa Suomen rautaruukit. Linder jäi Suomeen ja sai lapsia. Poika, myöskin Magnus nimeltään (1751–1801) nai silloisen ruukinomistajan tyttären. Tästä alkoi Mustion ruukin kukoistuskausi.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki
Masuunin ja varhaisempien patojen jäänteet ovat nykyään järven tai oikeastaan tekoaltaan pohjassa. Mustion alempi järvi padottiin vuonna 1952 Åkerforsin voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä.

Mustion linna ja ruukki
Mustion kirkko rakennettiin ruukinkirkoksi 1761; se korvasi 1672-74 rakennetun vanhan kirkon. Kirkon pihalla on esillä hevosvetoiset saattovaunut.

Mustion linna ja ruukki – Linna ruukinpatruunalle

Magnus Linderistä tuli ruukinpatruuna, joka rakennutti tiluksilleen loisteliaan linnan, eli Mustion kartanon päärakennuksen. Christian Schröderin suunnittelema Mustion linna on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista ja kirkkoja lukuun ottamatta Suomen suurin vanha puurakennus. Tyylisuunnaltaan se edustaa siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin.

Mustion linnan huoneet on sijoitettu kustavilaiseen tapaan riviin. Talon toisessa päädyssä sijaitsevassa sinisessä kuninkaan huoneessa on yöpynyt ainoastaan kuningas Kustaa III, sekä levänneet tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II.

Näin arvokkaiden vieraiden jälkeen huoneeseen kun ei voitu ajatellakaan majoittaa ketään muuta, joten huone on ollut käytännössä tyhjillään. Näitä vastaavia, vain kuninkaalle varattuja huoneita on Suomessa ja maailmalla sadoittain eri kartanoissa ja linnoissa. Miettikääpä tätä tilan hukkakäyttöä ja sitä, kuinka kartanon isäntää on mahtanut harmittaa nukkua pienemmässä kammarissa, kun komeampikin olisi käytettävissä.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki – Traagisia kohtaloita

Kreivitär Marie Linder (1840-1870), oli aikansa juhlittu kaunotar, seurapiirirouva ja kosmopoliitti, mutta myös Suomen ensimmäinen feministi-kirjailija sekä uskonnonvapauden puolesta puhuja. Hän ei koskaan asunut Mustion linnassa, mutta hänen tarinansa on näppärästi napattu olutmerkin markkinointiin.

Kreivitär Marie Linder herätti pahennusta Venäjän vastaisilla mielipiteillään, polttamalla tupakkaa, juomalla olutta, kulkemalla kartanonsa mailla saappaat jalassa, ratsastamalla hajareisin, sekä väitettiin hänen jopa kutsuneen kotiinsa kiinnostavia miespuolisia kulttuurihenkilöitä miehensä poissa ollessa. Marie seurusteli suomalaisten kansallistaiteilijoiden kanssa ja muun muassa Runeberg ja Topelius olivat hänelle tärkeitä henkilöitä.

Tuon ajan tapana oli ottaa erilaisiin kipuihin ja ahdistuksiin kunnon tujaus kloroformia. Vaarallisen aineen liikakäyttö todennäköisesti tappoi kreivittären vain 29-vuotiaana. Toiset puhuvat itsemurhasta. Yhdestä hänen neljästä lapsestaan, Hjalmar Linderistä tuli Mustion linnan Lindereistä legendaarisin.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Kamariherra, suurmaanomistaja Hjalmar Linder

Kamariherra, suurmaanomistaja Hjalmar Linder (1862–1921), toi Mustiolle mm. Suomen ensimmäisen auton vuonna 1902. Automobiili pelotti Mustion teillä sekä ihmisiä, että eläimiä. Kamariherra kuitenkin korvasi runsaskätisesti kaikki autonsa aiheuttamat haitat, kuten hevosen pillastumisen vuoksi kaatuneet maitotonkat. Autoa säilytettiin Vaunuvajassa, joka nykyisin toimii osana Linnankrouvi-ravintolaa.

Hjalmar Linder omisti maata yhteensä vähintään 64 000 ha. Jonkin arvion mukaan hän omisti 1/500 osan Suomen pinta-alasta. Nykyinen kansallisaarteemme, Albert Edelfeltin maalaama Kuningatar Blanka, roikkui hänen työhuoneensa seinällä Mustiolla. Hjalmar Linderi oli myös pröystäilevä herkkusuu, joka otti kalastusmatkoilleen mukaan ranskalaisen kokin. Hänen vieraina Mustiolla ovat olleet mm. Jean Sibelius ja Louis Sparre.

Hjalmar Linderin loppu kietoutuu 1918 veljessotaan ja siitä on monia versioita. Pääpiirteittäin se kuitenkin meni näin: Kansalaissodan puhjettua Linder pakeni ulkomaille. Palattuaan kotimaahan hän ei hyväksynyt sitä, että valkolaiset pitivät tuhansia punikkivankeja leireissä huonoissa oloissa. Osittain syy oli Linderin harmistus siitä, että osaava työvoima ei ollut käytettävissä. Linder kirjoitti Hufvudstadsbladetiin  artikkelin aiheesta ja sai silloisen valkoisen Suomen kannattajat takajaloilleen. Hänet leimattiin maanpetturiksi ja Carl Gustaf Mannerheim kävi henkilökohtaisesti kertomassa Hjalmar Linderille, että hänen kannattaisi valita vapaaehtoinen maanpako oman turvallisuutensa vuoksi.

Hjalmar myi kaiken ja lähti muutaman ystävänsä kanssa kiertämään maailmaa. Suuri omaisuus hupeni nopeasti ja saatuaan muun muassa Ruotsin veroviranomaiset kimppuunsa Linder menetti elämänhalunsa. Hjalmar hyvästeli Ranskan Marseille’ssa erikseen jokaisen vieraansa, ja antoi heille viimeiset rahansa kotiinpaluumatkaa varten. Sitten hän meni hotellihuoneeseensa, ja viilsi kylpyammeessa ranteensa auki.

Mustion linna ja ruukki
Kuvassa Hj. Linderin auto, Rolls Royce Silver Ghost

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki
Ritariromanttiseen tyyliin rakennettu kulissirakennus 1800-luvulta. Vanha romahti kasaan 1900-luvulla ja jäljennös on peräisin vuodelta 2001.

Mustion linnan kummitukset

Mustion linnan kummitukset vetävät vertaansa legendaariselle Vanajalinnalle. Kummitustarinoita on useita, mutta tässä kolme kuuluisinta:

Vaalea daami

Mustion linnan kuuluisin aave on vaalea daami, joka liikkuu vaaleassa puvussa linnan toisessa kerroksessa kahden kynttilän kanssa. Vaalea daami liikkuu myös linnan puutarhassa ja läheisen kirkon hautausmaalla Linderien toisen sukuhaudan läheisyydessä.

Daamin oletetaan olevan Magnus Linder III:n puoliso Jeanette Hisinger, joka oli mieleltään järkkynyt. Hulluuskohtauksien aikana Jeanette piti teljetä linnan toiseen kerrokseen tarkoitusta varten rakennettuun huoneeseen. Hyvinä aikoina Jeanette eli normaalia perhe-elämää.

Romaaninainen

Linnan rakentamisen aikana romaaninainen oli pyytänyt talosta suojaa, ja kun se häneltä kiellettiin, kirosi hän talon kolmannen kerroksen. Romaaninainen uhkasi, että mikäli kolmas kerros koskaan rakennetaan valmiiksi ja otetaan käyttöön, iskee rakennukseen tulipalo, tai se sortuu maan tasalle.

Kustaa III

Kun kuningas Kustaa III pakeni vuonna 1788 Anjalan liiton kapinallisia, hän lepäsi Mustion linnassa. Hän oli tyytymätön niihin upseereihinsa, jotka arvostelivat kuningasta laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta Venäjää vastaan. Juuri tämän levottomuuden vuoksi kartanossa epäillään, että kyseessä on nimenomaan Kustaan haamu, jonka askelmat kuninkaan huoneen suljettujen ovien takaa kuuluvat.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki – uusi aika koitti vuonna 1980

Patruunoiden ja kamariherrojen kuoltua linna pysyi suvun omistuksessa vielä 150 vuotta, mutta rappeutui pahasti. Vuonna 1941 kartano myytiin ja silloinen Linderin perhe muutti sieltä pois. Vuonna 1980 Magnus Linder, s.1929, osti kartanon tiluksineen takaisin sukuun ja peruskorjautti linnan. Nykyisin kokonaisuutta hoitavat Filip ja Christine Linder ja alueella on museo, ravintola sekä viisi hotelliksi kunnostettua rakennusta.

Edelfelt

Mustion Linnan siipirakennusta kutsutaan ”Edelfeltiksi”. Se rakennettiin 1800-luvulla arkkitehti Edelfeltin piirustusten mukaan. Rakennuksessa on 9 erilaista hotellihuonetta. Yön hinta oli heinäkuussa 2017, 125 euroa aamiaisineen.

Huoneissa ei ole mitään erikoista, joten aatelisten tyyliin nukkumaan haluavat tulevat pettymään. Suuremman vaikutuksen minuun teki kartanon puutarha. Huoneet olivat kuitenkin puhtaat ja niissä oli raikas ilma nukkua. Yöpyminen tiluksilla mahdollisti kuitenkin pitkän iltalenkin valokuvauksen merkeissä, sekä illallisen nauttimisen oluen kanssa myös kuljettajalle.

Yritin kuullostella, josko joku kartanon kummituksista olisi erehtynyt sivurakennukseen, mutta kovin oli hiljaista. Ehkäpä kummituksilla oli pyykkipäivä ja kaikki lakanat kuivumassa.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linnan puisto

Puista päärakennusta ympäröi yksi Suomen suurimmista yksityisistä puistoista. Puisto rakennettiin alun perin barokkityyliin vuonna 1787, mutta Fridolf Linder uudisti puiston 1800-luvun lopulla englantilaistyyliseksi puistoksi. Hän istutti puistoon monia eksoottisia, Suomessa epätavallisia puita, kuten: Mantšurian korkkipuun ja amerikkalainen jalopähkinäpuun. Mustion linnan puutarhassa viljeltiin myös appelsiinia ja persikkaa jo yli sata vuotta sitten.

Puutarhassa voi helposti tehdä kilometrien mittaisen kävelykierroksen, jonka varrelle jää kauniisti nimitettyjä paikkoja, kuten: Temppeli ja Rakkauden silta. Ponttoonien varaan rakennetulta laiturilta on ihana ihailla lumpeiden kukintaa, sekä suihkulähdettä. Sen verran varoitan, että rakennelma ei ole maailman tukevin.

Vierailumme aikana paikalla oli Pokémon GO tapahtuma, joka toi paikkaan aivan omanlaisen säpinänsä. Myönnän itsekin kirmailleeni köynnösruusujen verhoamien kaariporttien välissä metsästäen Articunoa
ja Lugiaa, sekä taistellen verenhimoinen kiilto silmissäni raid-taisteluita legendojen saamiseksi omaan taskuuni.

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linna ja ruukki

Mustion linnasta on kirjoittanut kirjoituksen myös mm. Retkipaikka

Kuvat:

  • Mustion linnan kotisivut
  • Anna ja Akseli Koskela

Lähteet:

  • Esa Koskinen: Kullalla kirjailtu elämä: Kamariherra Hjalmar Linder 1862-1921
  • Eeva Ruoff: Vanhoja suomalaisia puutarhoja
  • Asko Salokorpi: Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
  • http://www.ykkoslohja.fi/
  • http://www.iltalehti.fi/matkajutut/
  • http://www.mustionlinna.fi/

10 Comments

  • Oli taas laadukkaasti kerrottu historiakatsaus ruukkeihin ja Mustion linnaan. Oli itsestä kiva lueskella ja opiskella, koska olen tuolla Mustion linnassa yöpynytkin – tai niin kuin sanoit, niin odotin hieman kuninkaallisempaa menoa kuin oli lopputulos. Eipä silti, kyllä siinä yönsä nukkui ja puitteet alueella oli kunnossa kaiken kaikkiaan historiallisessa ympäristössä.

    • Kiitos!

      Nauratti kun josain iltapäivälehden kirjoituksessa paikkaa mainostettiin: “Yövy kuin aateliset”. Sitten siinä jutussa oli tämä Mustion linna ja joku kievari ym. Tarkoitan siis sitä, että jos ihmiset yleensä rinnastavat aateliset ja kuninkaalliset linnat ja niissä yöpymiset kultaan ja kimallukseen. Tuon paikan vahvuudet ovat kyllä ihan jossain muualla!

  • Piti oikein katsella kuvia sillä silmällä, että olenko käynyt tuolla vai onko Mustio muuten vaan niin tunnettu – päädyin jälkimmäiseen. Näyttää kyllä tosi hienolta. Pitäisi varmaan siis joskus käydä 🙂

  • On upea paikka ja jotain niin kiehtovaa näissä vanhojen linnojen tarinoissa on! Täytyypä laittaa tämä muistiin, jos joskus osuisi reitin varrelle tai tulisi lähdettyä ihan vartavasten.
    Itse kävin myös vanhalla ruukkialueella Orisbergissä tänä kesänä, mutta harmittavasti kartano on siellä suvun yksityiskäytössä eikä päässyt yhtään kurkkaamaan sinne sisälle.

  • Olen käynyt Mustiolla useasti eikä koskaan kummitukset ole viitsineet näyttäytyä minulle. Ehkä olen ollut liian rahvaskainen eikä ylimykselliset kummitukset halua näyttäytyä rahvaan seurassa. Myös pitkäaikainen kumppanini Peetu oli käynyt kummitusjahdissa Mustiolla yhtä laihoin tuloksin. Paikka on kuitenkin hieno puutarhoineen. Samalla seudulla ruukkeja on paljonkin, Salon puolella vielä Kärkelän ja Teijon ruukit ja Inkoossa Fagervik. Kärkelästä pidän sikäli, ettei se ole lainkaan turakoitunut. Teijossa taas on silmiinpistävä kirkko. Fagervikissä minulla tuli kirkossa sellainen tunne, että siellä varmasti kummittelee.

    • Mä en tiedä mihin omat vastaukseni katoaa?? Ensimmäinen kerta kun verkko tökkii näin päin.

      No kerran olin kuitenkin Oulun lähellä seuraamassa vanhan kirkon kunnostusta, ja pääsin sen välipohjaan. Piti olla kaikki suojaimet ym. bakteerien jne. takia. Kalmoja ei siis saanut siirtää, mutta maa-aines niiden ympäriltä piti imuroida pois ja korvata paremmin säilyvällä. Ei ne muumiot mua kauhistuttaneet, mutta jotenkin… Liian pitkät varjot…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *