Matkailu avartaa | Kerran poistuin kotoa, enkä tykännyt

pablo-2

Oletteko olleet tietoisia, kuinka paljon matkailusta on hyötyä? Luin juuri, että matkustaessa tulee avarakatseisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi, tiedostavammaksi ja rikastuneemmaksi. Tunsin itseni tämän luettua heti äärettömän paljon Paremmaksi Ihmiseksi. * Lähde, muut matkailijat.

Se mihin tämä ei valitettavasti tehoa, ovat ihmiset jotka eivät matkusta

Vaikka kuinka matkustaisit, teet sen kuitenkin jotenkin väärin. Se mikään maailmanympärysmatka ole, jos et käy Siperiassa. Rahat voisi antaa minulle kodittomille kulkukissoille, tai ostaa Audin. Ja kerran poistuin kotoa enkä tykännyt, joten kenenkään ei pitäisi matkustaa. * Lähde, Facebook.

Matkailu avartaa

Olen poiminut tähän älykkäimmät ja tiedostavimmat kokemukset esimerkeiksi. Vastaanväittäminen on ihan turhaa, koska minä olen käynyt siellä ja sinä et ole. * Lähde, netti

Jos en olisi itse käynyt Turkissa, eli muslimimaassa ja tavannut muslimeja, voisi minulla olla islamilaiseen maailmaan liittyviä ennakkoluuloja, niin kuin monella muulla on”. – Tästä johtuukin, että tunnen epäluuloja The Church of the Flying Spagetti Monster -kirkkoa kohtaan. En ole nimittäin käynyt Hollannissa.

”Ihmiset tekevät kulttuurin ja maan. Tämän pitäisi jokaisen ymmärtää.” – Ymmärrän. Kuten Perus-S, juopot saamelaiset ja Sibelius Suomen.

”Oli avartavaa tajuta, että eksoottinen Manila on oikeasti jonkun koti. Ja että arki sujuu myös Papua-Uuden-Guinean tasavallassa, aivan kuin meillä Euroopassa.” – Siis kelatkaa ”Nää ihmiset elää näin joka päivä!”. Siis silleen ihan tavallisesti.

Brasilianvuoteni oli minulle henkisen kasvun paikka. Tutustuin erilaisiin ihmisiin ja sain kokeilla rikkaiden ihmisten lifestylea.” – Haluan myös lähteä kokemaan tuon henkisen kasvun!

”Matkailu auttaa hyväksymään erilaisuutta, sietämään asioita ja pääsemään ennakkoluuloista”. – Matkailemalla olen minäkin oppinut sietämään oma-aloitteellisuuden puutetta, valehtelun kulttuuria, korruptiota, lapsiavioliittoja ja tyhmyyttä.

”Reissuillani olen oppinut ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia kulttuureja.”  – … ja tullut vakuuttuneemmaksi siitä, että kukin kulttuuri toimii ja on parhaimmillaan omilla juurillaan. Siis siellä, missä se on valtakulttuurina.

En ikinä unohda viikon vapaaehtoistyötä Nepalissa. Se laittaa oman elämän perspektiiviin, kun katsoo katulapsia kylmässä yössä.” – Minäkin niin tahtoisin hellittäväksi oikean kehitysmaan katulapsen. Suomalaisista kun ei saa riittävästi perspektiiviä.

”Vuosi maailmalla opetti minua laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ja asennoitumaan vastoinkäymisiin positiivisuudella.” – Käymällä 76 maassa olen oppinut myös laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kuten, että tärkeämpää kuin juokseva vesi, on kuuma juokseva vesi.

Reissatessa näen todellista elämää kulissien takana, sitä tavallisen ihmisen todellisuutta, ja pääsen kokemaan oikeita asioita.” – Naapurin elämän todellisuudesta minulla ei kyllä ole hajuakaan, mutta oma lyhyt ja mielellään eksoottinen kokemus ulkomailta kelpaa kyllä hyvin totuudeksi.

image

Älä yritä. Olet kuitenkin hedonismissä kieriskelevä harhaanjohtavan informaation vanki

Osa kirjoituksista ja mielipiteistä suorastaa ravisutti kapeaa maailmankatsomustani. Nyt ymmärrän, että koska en opiskele antropologiaa, tee vapaaehtoistyötä kehitysmaakauppayhdistyksessä, matkojani ei voi seurata periscopesta ja en taivu joogaan, olen selvästi hapuilevilla matkoillani harhaanjohtavan informaation vanki, joka vaan pönkittää länsimaista itsekeskeisyyttä, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, hedonismia, ilmaston lämpenemistä, ja estää nyhtökauran nousemista joulukinkun tilalle ruokapöytään.

TÄTÄ ET TIENNYT

Oletko tiennyt, että: Luonnonlääketiede parantaa kaikki sairaudet, koska sademetsissä on löytämättä ainakin biljoona erilaista kasvia. Ihmiset ovat älyttömän köyhiä maapallon toisellapuolella vain siksi, että me maapallon toisellapuolella olemme liian rikkaita. Että kaikkia eläimiä sorretaan, mutta eläimiä ei rääkätä Intiassa, koska siellä kunnioitetaan lehmiä. Ja että Yhdysvaltojen imperialismi on syypää ihan kaikkeen. *Lähde, 18 kk Balilla surfanneet maailmankansalaiset

 

Kirjoittaja on matkustanut niin perkeleesti ja käynyt ihan kaikkialla. Oletan myös tehneeni ja kokeneeni paljon sellaista, josta muut eivät tiedä, eikä heitä todennäköisesti edes kiinnosta tietää.

Matkustan, koska se on kivaa, en siksi, että uskoisin ymmärtämiseni laajentuvan, perspektiivini tarkentuvan tai näkemykseni lisääntyvän. (Etenkään paikoissa, joissa käsitys sanitettitiloista on reikä lattiassa ja putki jokeen).

.

Tags from the story

97 Comments

  • Ihan loistavaa Anna. Taas kerran. Kommentit vellovat laidasta laitaan, niin kuin pitääkin. Kirjoituksesi siis koskettaa, liikuttaa ja ärsyttää tai kiehtoo monia. Minä komppaan sinua, vaikka matkailu onkin muuttanut minua. Ainakin jollain tasolla.

    Minäkin poistuin kerran kotoa itsekseni ilman vanhempia; Itse asiassa ensimmäiselle Interrail- matkalle 17-vuotiaana vuonna -80. Ja tykkäsin. Pelle Miljoona taisi laulaa radiossa ”Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma”. Jäin kerrasta koukkuun. Se mitä näin ei riittänyt, vaan tahdoin lisää. Nähdä, kokea, tehdä ja kertoa siitä kavereille. Mitä enemmän olen matkustanut, sen vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa matkustaa. On vain erilaisia tapoja. Osaan antaa arvon toisellekin näkökulmalle, vaikken itse siten haluaisikaan matkustaa. Myönnän: matkustan nauttiakseni paikoista, seurasta, maisemista, ihmisistä, historiasta, auringosta, merestä ja kaikista niistä kokemuksista mitä matkailu voi antaa. Iloista ja suruista, sillä niitäkin matkoille mahtuu.

    Onko matkailu muuttanut minua? Kyllä varmaankin, mutta enemmän olen elämänkokemusteni summa. Näitä asioita on tietysti pohdittu kirjallisuudessa ja yleisemminkin. Poimin tuohon perään liitteeksi muutaman lainauksen, joissa puidaan mm. oikeaa tapaa matkustaa niin yksin kuin yhdessä. Osa lainauksista on Alain Botonin Art of Travel-kirjasta ja toinen lainaus käsittelee tietenkin jokaisen kultivoituneen aatelismiehen koulutukseen kuulunut Grand Touria. Jotkut lainauksista osuvat ainakin omaan ajatusmaailmaani oikein hyvin.

    Art of Travel
    “It seemed an advantage to be traveling alone. Our responses to the world are crucially moulded by the company we keep, for we temper our curiosity to fit in with the expectations of others…Being closely observed by a companion can also inhibit our observation of others; then, too, we may become caught up in adjusting ourselves to the companion’s questions and remarks, or feel the need to make ourselves seem more normal than is good for our curiosity.”

    “The pleasure we derive from journeys is perhaps dependent more on the mindset with which we travel than on the destination we travel”

    “A dominant impulse on encountering beauty is to wish to hold on to it, to possess it and give it weight in one’s life. There is an urge to say, ‘I was here, I saw this and it mattered to me.”
    “Instead of bringing back 1600 plants, we might return from our journeys with a collection of small unfêted but life-enhancing thoughts.”

    “See how small your are next to the mountains. Accept what is bigger that you and what you do not understand. The world may appear illogical to you, but it does not follow that it is illogical per se. Our life is not the measure of all things: consider sublime places a reminder of human insignificance and frailty.”

    Grand Tour
    Jo vuosisatoja sitten matkustamiseen liittyi maailmankatsomuksen avartaminen. Niin ainakin haluttiin uskotella sekä itselle, että kansalle. Ylevä ajatus oli sivistyksen hankkiminen ja kokemuksien kerääminen sekä niistä kertominen matkan jälkeen. Oliko matka halki Euroopan todellisuudessa kuitenkin pelkkä nautinnonhaluinen hedonistinen trippi?

    “During the seventeenth and eighteenth centuries it was fashionable for young British noblemen and sons of the landed gentry to undertake what became known as the “Grand Tour”. Weeks, months, sometimes even years were spent living and migrating between the cultural cities of Old World Europe and in particular, Italy. The Grand Tour provided a journey of exploration, a true celebration of European society, historical culture and, of course, classical antiquity. Though Paris was often the first destination, it was the ancient Italian cities of Turin, Florence, Padua, Bologna, Venice, Naples and, central to the entire experience, Rome which played host to these Grand Tourists over centuries of summers …”

    Lopulta matkailu ” pilasi ” eliitin mielestä Grand Tourin. Rautatiet ja lopulta lentoliikenteen kasvu mahdollistivat matkailun myös keskiluokalle ja vähitellen matkustamisesta tuli jokamiehen huvia. Opetushallitus määrittelee matkailun seuraavasti: ”Matkailun sanan nykyisessä merkityksessä katsotaan alkaneen teollistuvassa Euroopassa 1800-luvulla. Rautatie- ja höyrylaivaliikenne helpottivat matkantekoa ja pienensivät etäisyyksiä. Grand Tour halki Euroopan kuului tehdä vähintään kerran elämässä. Nähtävyyksiin oli pakko tutustua paikan päällä, muuten ei voinut sanoa olevansa sivistynyt. Kulttuurimatka pysyi kuitenkin monelle vain unelmana matkan kalleuden takia. Varsinainen massaturismi alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen lentoliikenteen kasvaessa ja matkakustannusten laskiessa.”

  • Mun maailmassani näkemällä tai kokemalla jokin asia, antaa siemenen oivallukselle. Kun oivaltaa, on mahdollisuuksia muuttaa omaa ajatusmaailmaa. Kun oma ajatusmaailma muuttuu, on mahdollista että oma käyttäytyminen ja suhtautuminen muuttuu. Kun oma käyttäytyminen ja suhtautuminen muuttuu, kuulostaa se minun korviini että ihminen on muuttunut.

    Tämä kaikki voi tapahtua myös sohvalla maaten, mutta totta ihmeessä suuremmat mahdollisuudet siihen on kun poistuu omasta kuplastaan ja tutustuu maailmaan myös omaa naapurustoaan kauempana – vaikkapa ihan maailman toisella laidalla tai jossain siinä välillä.

    Se kuinka kukin kokee itsensä muuttuneen, on varmasti aikalailla yksilöllistä ja myös se miten kovaa ääntä siitä pitää. Mutta en menisi sanomaan kenenkään puolesta, onko joku voinut muuttua tai ei, reissullaan. Ihmisenä muuttumistakin on varmaan monen asteista. Ei tartte välttämättä muuttua teurastajasta vegaaniksi tai ateistista hartaimmaksi buddhalaiseksi että voi sanoa muutuneensa kokemansa vuoksi.

    Kuulun siihen ryhmään että en ole varma ymmärsinkö kirjoituksen pointtia alkuunkaan oikein, mutta jos joku osaa kertoa tiivistettynä mikä postauksen perimmäinen viesti on, niin koitan sitten ymmärtää.

    -M-

  • Mielenkiintoinen aihe. En ole millään tavalla kokenut matkailija, oikeastaan täysin noviisi. Varsinkin itsenäisessä matkaamisessa.
    Mutta jännä kyllä huomata mitenkä se “intianituhippien” ja “samsoniteturistien” välinen viha ei vaan lakkaa olemasta :D.

    Mutta jos nyt aiheeseen..
    Mun mielestä avartuminen ja henkinen kasvu matkailun kautta on mielenkiintoinen käsite. Yksi saattaa kasvaa henkisesti vietettyään kauan aikaa intiassa “hippeillen”, toinen vapaaehtoistyön jälkeen Nepalissa, kolmas kriisinhallintapalveluksen jälkeen, ja neljäs esimerkiksi sen viikon pakettimatkan jälkeen. Mutta mikään ei kuitenkaan takaa sitä.

    Mikä on henkisen kasvun ja avartumisen määritelmä?
    Itse en osaa ko. Määritelmää tehdä.

    Minun mielestäni voit tehdä viikon pakettimatkan kanarialle ja “avartua” ja “kasvaa henkisesti”. Mutta samalla voit reissata 3kk Aasiassa, eikä kumpaakaan ole tapahtunut. Mun mielestä kaikki tuo riippuu ihan siitä, että miten omaan matkaan suhtautuu. Jos matkalla haluaa avartaa omaa katsomustaan, niin ei sillä mun mielestä ole väliä, millainen matka on kyseessä.

    En mä esimerkiksi vaihtovuoden aikana ajatellut kasvaneeni henkisesti tai avarruttua, ja vielä viimeisenä päivänä tuntui siltä, että sama idiootti sieltä on tulossa takaisin, joka 11kk aikaisemmin Suomesta lähti. Mutta vasta Suomessa sen sitten ymmärsi, mitä kaikkea oli tullut koettua, ja ennen kaikkea näki suomen erilaisessa valossa, paremmassa valossa. Kaippa se jonkinlaista avartumista on 😀

    This is just my 2 cents.

    Terveisin Olavi, 21 vuotias noviisi, ekaa kertaa itsenäismatkalla Aasiassa!

    Ps. Jiipee, tuo työkeikkakommentti.. 😀 sehän on vähän sama, että joku ihmettelee miksi afghanistanissa on sotilaiden lisäksi esimerkiks raksamiehiä suomesta töissä..

    Pps. En oo koskaan ikinä ennen tätä kommentoinut yhtä pitkästi mitään blogia, oikeastaan kommentoinut lainkaan. Joten se yhdistettynä puhelimen näyttöön, pahoittelen jos ajatusvirtani vaikuttaa välillä hieman haasteelliselta luettavalta.. 😀
    Cheers!

    • Kyllä tässä on sellainen vastakkainasettelu menossa, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa : )

      Mielenkiintoisinta tässä on se (sen lisäksi, että moni on ihan oikeasti raivostunut), että niin moni kertoo matkailun avartaneen, mutta ei oikeastaan nimeä miten, tai kerro missä muualla tällaisia avartumisia, tai henkisen kasvun harppauksia on eteen tullut. Jos ne nimittäin kohtaavat vain ulkomailla, niin moni tällä maapallolla jää vaille tuota kokemusta.

      Ei ole olemassa sellaista ämpäriä, mistä voitaisiin kauhoa avartumista kaikille halukkaille. Joku vetää laput silmillä läpi elämän. Toinen herkistelee joka kokemusta. Kuten matkalta palattuaan miettii mitä on tullut koettua, samoin esim. sairaudesta parantunut tai irtisanomislapun kouraansa saanut käy läpi kokemuksiaan ja niiden vaikutusta jäljellä olevaan elämään.

      En oo koskaan ikinä ennen tätä kommentoinut yhtä pitkästi mitään blogia, oikeastaan kommentoinut lainkaan Ihan mahtavaa! Kiitos.

  • Hauska ja näpäkkä kirjoitus, joka sai pohtimaan omaa matkustustyyliä.
    Itse matkustan vain koska haluan nähdä juurikin niitä uusia paikkoja ja kulttuureita.
    Niihin uusiin paikkoihin ja kulttuureihin matkustaminen on vahvistanut lähinnä sen tajuamista, miten syvällä kultalusikka omasta perseestä törröttää. Siinä mielessä matkailu on avartanut, koska ennen reissailua minulle oli melko itsestäänselvyys se sosiaaliturva, elintaso ja etuoikeudet jotka olen saanut vain syntymällä tänne. Antaa se pientä perspektiiviä ja kun kerran minulle on suotu se etuoikeus, että kuulun maailman rikkaimpaan 1% ja minun ei tarvitse huolehtia oikeasti mistään niin totta hemmetissä aion matkustaa ja elää hedonistisesti 😉
    Ennen hävetti kertoa ystäville että TAAS olen lähdössä reissuun, mutta toisaalta olen itse ansainnut rahani ja käytän ne hedonistilippua heilutellen siihen mikä tekee onnelliseksi

    • Kiitos Kiia!

      Jep. On se ihmeellinen juttu, että toisten rahat ne aina jaksaa kiinnostaa omia enemmän. Mihin se taas on lähdössä? Kuinka sillä on varaa?

      Se huithapelein suomalainen elämäntapaintiaanihippikin on Goan rannalla niin älyttömän paljon etuoikeutetumpi kuin suurin osa maailman muista ihmisistä. Rokotettuna, peruskoulun käyneenä, lukutaitoisena ja tietoisena siitä, että ainakin noin teoriassa suomalaiset tullaan evakuoimaan kotisuomen piikkiin melkein mistä tahansa takaisin iloisiksi veronmaksajiksi, jos oikein paha paikka tulee.

    • Hyvä terveydenhuolto ja koulutus eivät välttämättä tee ihmistä sen onnellisemmaksi. Mites meillä? Luku- ja kirjoitustaitoinen Lapista muuttanut terve nuorukainen on onneton jos koköttää yksiössään Vantaalla ilman kavereita koska palkka menee vuokraan ja ruokaan. Rahaton kiinalainen maaseudulla asuva on onnellinen jos ympärillä on ystäviä eikä vakava sairauskaan pelota, niihinhän kuitenkin kuolee jos sen aika on tullut.

      Minäkin olen nähnyt paljon köyhyyttä, kurjuutta ja jo sitä, että kuinka ihmisen maailma on pieni. Mutta niinhän se oli useimmille Suomessakin vielä 60-luvulla ja silti moni joka on elänyt silloin muistelee sitä onnen aikana vaikka jo viikon kotimaanloma oli suurta luksusta. Tänään se sankarimatkaaja on lähes sairas jos sähköpostissa ei ole aina vähintään Eurooppaan suuntautuvaa lentolippua odottamassa.

      Minä olen maailmalla törmännyt sellaisiin, jotka ovat suoraan sanottuna käsittäneet monet asiat väärin eivätkä millään tahdo uskoa, miksi joku taksikuski tai kadulla vastaantuleva “ystävällinen” henkilö tekee niin kuin tekee. Jos sanoo, että hei, katso, se huijaa/käyttää hyväksi, niin vastaus on suuttuminen ja haukkumiset kylmäsydämiseksi. Ei uskota millään sitä, että valkoinen ihminen nähdään ensi sijassa mahdollisuutena saada helppoa rahaa, ei minään ystävänä.

      Monia sankarimatkaajia vaivaakin tuo oman suuren hyvyyden ja ymmärryksen syndrooma. Ikään kuin he olisivat köyhille paikallisille joitain jumalia ja vain he ymmärtäisivät syvällisesti miten maailma toimii. Jos se heistä kiinni olisi, niin pakettimatkat kiellettäisiin lailla.

  • Heh, mitäs tässä nyt sanoisi. Ihan hyvä, vähän pakinatyylinen (?) kirjoitus. Luin kommentitkin läpi, ja joo ymmärrän ärsyynnyksen maailmaparantajaituhippejä kohtaan. Mutta kyllä mä silti seison niiden takana, jotka vannovat matkailun avartavuuden nimeen. Ei mua haittaa jos joku sillä vähän jeesustelee, kunhan ei arvostele muita samalla. Varmaan itekin välillä jeesustelen.

    Joo, avartua ja valaistua voi ihan vaikka omassa kotona, mutta kyllä mulla reissaus on ainakin muokannut mua ihmisenä paljon enemmän – vaikka matkojen tarkoitus ei olekaan ituhippeily tai valaistuksen etsintä vaan yleensä rantabileet ja halpa alkoholi, hehe… Mutta jotenkin mä katson olevani toisessa maailmassa kuin ne kaverini, jotka matkustaa kerran vuodessa viikon Kanarialla. Paitsi nyt kun oikein mietin niin matkustaminen ei liene syy vaan seuraus – se, mikä musta tai mun kaverista on tullut (reissujenkin suhteen), on varmaan tulosta kasvatuksesta, elämäntavasta, niistä arkipäivän valaistumisista. Ja ehkä tää nyt just meni sen jeesustelun/muiden arvostelun piikkiin jota äsken sanoin inhoavani! Haha!

    Taisin nyt jotenkin hämmentyä koko aiheesta ja kommenteista enkä enää tiedä itsekään mitä ajattelisin.

    Paitsi että ”Oli avartavaa tajuta, että eksoottinen Manila on oikeasti jonkun koti. Ja että arki sujuu myös Papua-Uuden-Guinean tasavallassa, aivan kuin meillä Euroopassa.” oli ihan kuin mun suusta kun 20-vuotiaana reissasin ekaa kertaa Aasiassa. Ja saattaa olla että on myöhemminkin lipsahtanut ulos. 😉

    • Heh, hyvin kirjoitettu. Asiasta on monelle vankkumaton mielipide, mutta kun hetken vaivautuisi mielessään asiaa pyörittelemään, niin saattaisi ruveta löytymään myös muuta kulmaa.

      Loistavasti jäsennelty matkustaminen ei liene syy vaan seuraus – se, mikä musta tai mun kaverista on tullut (reissujenkin suhteen), on varmaan tulosta kasvatuksesta, elämäntavasta, niistä arkipäivän valaistumisista.

  • Tässähän meni enemmän aikaa kommenttien kuin kirjoituksen lukemiseen 🙂 Mä kyllä ehkä olen sen verran naiivi, että koen olevani erilainen ihminen, kiitos vuosien Suomesta poissa asumisen jälkeen. Ja läheisteni mukaan tosin olen eri ihminen nyt täällä Suomessa, paljon mukavampi ja rennompi olin Turkissa asuessani 😀 (Nyt siis olen ilmeisesti pikkumainen ja jäyhä tyyppi ;)) Toivottavasti jokainen löytää sen oman juttunsa matkustamisessa, tai ei-matkustamisessa, se varmaan on se tärkein juttu 🙂 Napakka kirjoitus!

    • Kommentit ovat kyllä aivan parasta. Muutaman yön hiljaisina ja pimeinä tunteina naputellun olen joutunut jättänyt julkaisematta, ihan jo kirjoitusasunkin takia. Toivottavasti kirjoittaja herätessään osaa arvostaa päätöstäni, jos nyt edes muistaa mitään kirjoittaneensa ; – )

  • Olipahan ainakin ajatuksia herättävä postaus. Kieltämättä monet sitaateista pisti hymyilyttämään, ja tunnistin myös itseni joistakin. En usko että matkustaminen tekee kenestäkään sen parempaa tai valaistuneempaa ihmistä. Toisaalta kyllä se minun mielestä avartaa ja voi muuttaakin ihmistä, on se sitten joidenkin mielestä kuinka lapsellinen ajatus tahansa. 🙂 Mutta tottakai myös kotona voi avartaa näköalojaan ja saada uutta perspektiiviä! Monenlaiset tapahtumat elämässä, erilaisten elämänmuutoksien läpikäyminen ihan noin yhtenä esimerkkinä varmasti muuttaa ihmistä paljon enemmän kuin joku visiitti Kaakkois-Aasiaan.

    • Kiitos!

      Tietenkin matkailu avartaa, mutta niin taitaa tehdä moni muukin asia. Eikä se ajatus ole lapsellinen, että matkaillessa näkee paljon uutta, ja kokee asioita joita ei kotisohvalla kokisi. Mutta se on yksinkertaisen hupaisa ajatus, että koko elämä on pysyvästi muuttunut, kun on käynyt 4 kk Goalla : )

      Lapsen syntymä, tai rakkaan ihmisen kuolema esimerkikisi ovat kuitenkin niitä asioita, jotka oikeasti muuttavat ihmistä. Siis pysyvästi, eivät rusketuksen katoamiseen menevää aikaa.

  • Kuulun tähän joukkoon, joka ei ehkä oikein ymmärtänyt ajatusta kirjoituksesi takana. Ymmärrän pointin stereotyyppisestä nuoresta maailmojasyleilevästä reppureissaajasta (eikös tämäkin ole aika vanhentunut keskustelu jo, samoin kuin ajatus “oikeanlaisesta matkustamisesta”), näin nelikymppisenä itsekin välillä huvittuneena kuunteen näitä juttuja ja joskus saatan vähän ärsyyntyäkin. Toisaalta, en oikein ymmärrä, mitä se on sinulta pois? Kovasti todistelet miten sinua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat matkustamisestasi ( ja miksi ihmeessä pitäisikään??), mutta jotenkin kirjoituksesta jää sellainen fiilis, että nimenomaan tunnet kovaa tarvetta todistella oman tapasi olevan se oikea.
    Suhtaudun itse hyvin krittisesti kasvussa olevaan hyväntekeväisyysturismiin, mutta samalla myös arvostan ihmisiä, jotka haluavat tehdä hyvää, oli se sitten kotimaassa tai ulkomailla.
    En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että matkustaminen tai ulkomailla asuminen ei muuttaisi ihmistä. Tosin se voi muuttaa mihin suuntaan tahansa. Olen ollut paljon tekemisissä esimerkiksi vaihto-oppilaiden kanssa, ja voin vakuuttaa, että monelle nuorelle vuosi vieraassa kulttuurissa on todellakin kokemus, joka kasvattaa ja voi muuttaa elämää. Toisaalta olen kyllä työssäni myös nähnyt ihmisiä, jotka ovat käyneet 100 maassa, mutta eivät ole muuttuneet mihinkään, vaan suhtautuvat aina vain samalla epäluulolla ja ylemmyyden tunnolla muihin kulttuureihin. Tai nykyisellä kotisaarellani tyyppejä, jotka ovat asuneet täällä vuosia, ja silti jaksavat valittaa, kun asiat eivät toimi kuten Saksassa.
    En ole myöskään ikinä ymmärtänyt ajattelutapaa, jonka mukaan se, että on Suomessa syntynyt, jotenkin automaattisesti tarkoittaisi sitä, että Suomi on se paikka, jossa koetaan sitä oikeaa elämää ja jonne tullaan aina takaisin. Varmasti Suomessa saa elämyksiä ja kokemuksia ihan niin kuin missä tahansa muuallakin.

    • Kirjoituksenhan jokainen lukee ja tulkitsee omasta kulmastaan. Toiset ottavat sen irroitteluna ja nauravat. Toiset kirjoittavat yötämyöten pitkiä vastineita erittäin tuohtuneina. Jotkut lukijat eivät saa kiinni mistään, toiset tunnistavat montakin asiaa.

      Tämä keskustelu “oikeanlaisesta matkustamisesta” (joka nyt ei ollut tässä se ydinpointi kylläkään), on vellonut Pallontaallaajien foorumilla iäti. Osa kommentoijista onkin tuttuja myös sieltä foorumilta, mutta tämä ei luonnollisesti näy tai avaudu taas satunnaiselle bloginlukijalle. Se on kuitenkin tuonut tähän keskusteluun ihan oman mausteensa, ja tehnyt kielenkäytön normaaliin keskusteluun verrattuna paljon irroittelevammaksi. Joten ei se aihe keskusteluna ole vanhentunut, kun sitä jaksetaan jankata vuodesta toiseen edelleen.

      Tuo hyväntekeväisyysturismi on aivan oman blogikirjoituksena tarvitseva aihe. Hyväätarkoitava hölmö on sitä kotimaassa, ja ulkomailla. Ulkomailla hän vaan saa enemmän haittaa aikaiseksi. Tiedät kyllä mitä tarkoitan.

      En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että matkustaminen tai ulkomailla asuminen ei muuttaisi ihmistä. Niin…Näinhän minä en sanonut. Olen sanonut, että moni muukin asia voi muuttaa. Ja kuten itsekin toteat, muuttumista voi tapahtua myös moneen suuntaan, tai olla kokonaan tapahtumatta. Tämä on asia, jota moni ei tajua, vaan ajattelee kaiken muutoksen olevan aina positiivista.

      • Voi morjens…totta, olen niin ulkopuolinen kuin olla ja voi näissä keskusteluissa, en ole seurannu Pallontallaajien keskusteluja ikinä, en juurikaan lue matkablogeja, minulla ei ole tarvetta määritellä itseäni matkailijana, enkä muutenkaan ymmärrä nettikeskusteluissa vellovia negatiivisia sävyjä. En myöskään edelleenkään ymmärrä, miksi jonkun muun hihhulointi tai maailmanparannusjutut ärsyttää niin kovasti, tai ylipäätään tämä aihe nostaa niin suuria tunteita, puolin ja toisin. Voikin olla että en siksi tajunnut kirjoituksen syvintä olemusta tai tarkoitusta tai käsitin sen väärin. En edes tiedä, keitä nämä “reissarit, jotka dissaa Samsonite-turistia” ovat…Tämä on varmaan 5 ikinä kirjoittamani blogikommentointi, siksi varmaan siitä tuli niin pitkä, en oikein hallitse tiivistämistä vielä, eli en ollut tuohtunut, enkä kirjoittanut yötä myöten, vaan aamukahvipöydässä aikani kuluksi ja opetellakseni. Aikaero. Ilmeisesti tämä kommentoinnin kitkerä sävy, edelleen puolin ja toisin, liittyy myös johonkin, mitä en näin somemaailmaa vähän seuranneena ymmärrä:).
        Itse olen tehnyt vuosikausia töitä näiden “Samsonite-turistien” kanssa ( enkä edes tuntenut termiä:), matkustanut Samsonitella ja ilman, asunut useassa eri maassa ja jopa kliseisesti reissannut vuoden reppu selässä, enkä ole tajunnut, että pitäisi jotenkin miettiä mikä on oikeampaa tai ärsyttävämpää.

        • Juu, en tarkoita, että sinä yömyöhään kirjoittaisit. Muistan vielä Filippiinien aikaeron hyvin : )

          Somekeskustelu ja etenkin keskustelu jollakin tietylle asialle vihkyyntyneellä foorumilla, on oma pieni maailmansa. Ei sen aiheen tarvitse olla matkailu, vaan esim. Apple, Fiat, valokuvaus, chilinkasvatus tai saati sitten vauva-aiheet, niin intohimoja löytyy joka lähtöön, ja juuri näitä suuria tunteita, mitä tässäkin keskusteluketjussa on nähty. Keskusteluryhmiin, mutta myös blogeihin syntyy omia pienempiä klikkejä, joilla on oma agendansa, puolestapuhujat, besserwisserit ja ammattipahastujat. Siksi näihin rönsyileviin kommenttiketjuihin kannattaa suhtautua AINA pienellä huumorinsävytteisellä varauksella.

          Mutta hienoa, että olet rohkaistunut kommentoimaan! Ilman kommentteja bloggarin on aika tylsää kirjoitella näitä juttuja. Monasti kommenteista on voinut ammentaa myös uutta kulmaa postauksiin.

          Kaikki asiat voi käsittää väärin niin halutessaan tai sitten tahattomasti. Ei tämänkään kirjoituksen tarkoitus nyt ollut muuta kuin vähän ravistella ihmisiä ulos sieltä kuplistaan. Ei tällä kirjoituksella poisteta nälänhätää tai tehdä maailmanrauhaa.

  • Ihana postaus! 🙂

    Kirjoitan tähän nyt nimimerkin takaa, kun en jaksa ottaa vastaa narkastyneita ajatuksia herneet nenaansa vetavilta. 😉 mutta niinpa, olen ihan samaa mieltä, että on välillä lievästi huvittavaa kuulla kuinka koko elämä muuttui muutaman viikon tai kuukaudenkin reissulla.. niin no, olet palaamassa sinne koti-Suomeen eli sinun EI tarvitse etkä mitenkään pysty sopeutumaan kokonaan uuden maan tai maiden elämään/arkeen.

    Nyt asuttuani 3-vuotta paikallani samassa (vieraassa) maassa voin mielestäni sanoa nähneeni oikeasti myös tämän maan arjen, ensimmäinen vuosi oli mielestäni vielä vain turisteilua. En väitä että muutto olisi muuttanut minua tai elamankatsomustani, mutta toki olen itse muuttunut naiden vuosien aikana – olisin tehnyt niin myos Suomessa.

    Toinen olettamus mika itsella ottaa aina korvaan on lapsien matkustus. Itse matkasin lapsena paljon, todella paljon. En muista mitaan niista ajoista en oikeastaan ennen kouluikaa tehdyistä pitkistakin reissuista. En voi vaittaa, etta maailmankuvani olisi ihmeemmin avarampi kuin se olisi ollut samanlaisessa kasvatuksessa vain Suomessa pysyen. 🙂 ja jännä kyllä, kun lopetimme reissaamisen oma intoni matkustaa yhtään minnekään oli hukassa – yli 10-vuotta. Kotimaa ja koti oli ihan paras paikka. Eli se siitäkin oletuksesta, että lapsikin ehdottomasti kasvaa reissaajaksi päästyään pienenä reisaamaan. Jokainen meistä on oma persoonansa ja lapsenkin voi kasvattaa avarakatseiseksi ihan myös kotisuomessa. Ja ainiin, kerran minut on alle 2-vuotiaana ‘hylätty’ hoitoon 1, 5kk reissun ajaksi enkä hitsi vieköön muista siitäkään mitään eli ne niistä traumoista kun äiti ‘hylkää’! 😀

    Ja yksi vielä, sorry nyt reissaajat, mutta kyllä meitä eri maissa asuvia välillä vähän hihityttää tietyt hehkutukset – kyllä muuallakin asuessa on vähän pakko miettiä mitä mikäkin maksaa, lomalla voi olla enemmän rahaa tai tietyt kulutukset eivät vielä näy niin isoina kuluina. 🙂

    Kiitos ja anteeksi, sainpa jonnekin näköjään purkaa kaiken mitä olen jo muutaman vuoden keraillyt ajatuksiini. 🙂 en poista blogiasi vieläkään lukulistalta. 😉 :

    • Kiitos : )

      Näinhän se on. On aivan eri asia asua maassa pitkään, kuin kiertää reppu selässä vuosi maapalloa paluulippu taskussa. Mutta tätähän ei saa sanoa, koska jokuhan voi pahastua. Sen sijaan on ihan OK, ja jopa jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävää reissareiden keskuudessa dissata ns. samsoniteturistia. Vaikka kumpikin näistä palaa mammman mustikkapiirakan luo pöllytettyään ensin hetkisen uimarantojen hiekkakasoja.

      Se asia, mikä usein tulee ilmi ulkosuomalaisten kanssa jutellessa on, etteivät ennakkoluulot välttämättä poistu ulkomailla asuessa. Ne saattavat jopa vahvistua, ja osoittautua monessa asiassa ihan tosiasioiksi. Siksi en todellakaan usko, että kiertämällä vähän maailmaa jokainen muuttuu salamana avarakatseiseksi, ja jokaisen hyväksyväksi, vaikka tätäkikin asiaa hehkutetaan. Tästä voi kysyä esim. henkilöltä joka on päässyt työskentelämän intialaisten kanssa pitkään, asuu Manilassa ja paimentaa kotiapulaisiaan tai vaikka jokaiselta joka on asioinut puolalaisen putkimiehen kanssa ; – )

      • Aamen. 🙂 oikeasti moni ennakkoluulo on yllättäen pitänyt paikkansa ja toiset taas ovat osoittautuneet aivan vääriksi. Mutta en voi väittää, että ensimmäisen vuoden jälkeen olisin niitäkään vielä oikeasti hoksannut. Ennenkuin olet ollut Islamin uskoisen miehen esinaisena, taistellut pahanhajuisten diipadaapa intialaisten kanssa tai kyllastynyt aasialaisten aina yhtan hemmetin heikkoon englantiiin et ole tieda juuri mitaan todellisesta monikansalaisuudesta tyopaikallasi. Ei sillä, muutamasta Intialaisesta on tullut sydanystaviakin, poikkeus vahvistaa aina myos saannon!

        Kyllä näitä riittäisi, mutta jätetään sikseen ettei aiheuta pahennusta. Sen kyllä tiedän, että arvostus moneen asiaan mitä suomessa jopa mollataan on noussut nollasta sataan. Sosiaaliturva, koulutus, terveydenhuolto jne. Ja kuinka helppoa onkaan toimia, kun kaiken voi hoitaa aina omalla aidinkielellaan. 🙂

        Ps. Whole foods on aivan järjettömän kallis kauppa hoitaa oieasti kaikki arjen ruokaostokset… just saying. Ja nyt suljen suuni. Ha.

    • Jos teet kolme viikkoa asiallisesti perusteltua kirjoitusta tärkeästä aiheesta, kommenttikentässä on kaksi kommenttia, ja netkin tutuilta. Sitten kun tempaiset yleisimmät sterotypiat kasaan muutamassa tunnissa, niin saat 20 000 merkin mittaisia perusteluja viisikymmentä kappaletta. Elämä on niin väärin… : )

  • Ei nyt kyllä oikein naurattanut. Pointtisi on varmaan ihan hyvä, mutta sen esittäminen muille irvailemalla ei ainakaan minusta ollut hauskaa. Vähän vaikeaa on uskoa, että kukaan nyt ihan oikeasti ajattelisi, että vain ulkomailla oppii ja naapurissa ei voi oppia mitään, mutta kaipa mikä vaan on helppoa saada näyttämään miltä vaan kun ottaa valikoiden sitaatteja valikoiden kirjoitetuista jutuista. Mutta hyvä, jos joku saa edes naurut irti siitä, miten joku muu matkailustaan kertoo.

    • Niin, siis seuramatkalle osallistuva suomalaisen matkaoppaan perässä viikon kulkeva kielitaidoton turisti on vapaata riistaa kolumneihin, mutta itseään etsivää maailmanparantaja ituhippi tävelleria ei saa arvostella?

      Yleisesti ei lukijaa tietenkään naurata kun sellaisilla kokemuksilla, joihin voi itse samaistua, irvaillaan.

      • Missäköhän kohtaa sanoin ettei saisi? Sananvapaushan täällä ainakin pitäisi vallita, mutta omasta mielestäni kummankaan keinotekoisesti rajatun “matkailijaryhmän” dissaaminen ei vain ole mukavaa luettavaa (ja koska osallistuin siihen fb-streamiin, tänne oli “pakko” itsensä klikata tätä lukemaan – ja vielä uudestaankin, koska kiinnosti lukea myös vastaus).

        Voin ainakin omalla kohdallani samaistua jossain määrin kumpaiseenkin “ryhmään”, niin kuin varmasti moni muukin, joten turhan keinotekoiselta ja inhottavalta tällainen kirjoittelu ja ihmisten lokerointi vaikuttaa. Eikä muutenkaan ehkä kannattaisi tehdä toisten jutuista niin kovin kärjistettyjä tulkintoja, ei itseäkään välttämättä ärsyttäisi kaikki niin paljon 🙂

        • Väärin. Siellä oli vaihtoehtona myös kommentoida A350 Economy Comfort-luokkaa.

          Juurikin, jotta ketään ei “pakotettaisi” tätä juttua klikkaamaan, lukemaan, tai kommentoimaan.

    • Sama juttu täällä, kommentit kyllä selkeyttivät, mutta en millään jaksa lukea kaikkia. Oikeastaan tämä aihe on sellainen…tai mulle on ihan sama miten kukin matkustaa tai mitä siitä saa. Suomessa ei tietääkseni ole katulapsia, joten niiden näkeminen Nepalissa voi olla voimakas kokemus, ja jäädä mieleen pitkäksikin aikaa.

  • Hymähtelin aluksi. Tunnistan tuon hehkutuksen omasta nuoruudesta. Nyt kuuntelen, kuinka nuorempi sukupolvi palaa ensimmäiseltä pitkältä reissultaan ja kertoo silmät säihkyen, kuinka ymmärtää maailmaa eri tavalla ja kuinka itse on muuttunut ihmisenä.

    Anna tuntuu pitävän tällaista hehkutusta tyhmänä ja säälittävänä, epärehellisenäkin. Itse uskon, että matka saattaa todella muuttaa ihmistä etenkin nuorena, kun elettyä elämää on takana vähemmän, mutta miksipä ei näin vanhempanakin. On tietysti hölmöä leveillä kohtaamisillaan ja “henkisellä kasvullaan”, mutta yhtä lailla on lapsellista tyrmätä ihmiset, jotka haluavat oppia ja oppivatkin uutta. Samoin on sivistymätöntä ilkkua ihmisille, jotka varta vasten käyttävät aikaansa kommentoidaksesi kirjoitusta asiallisesti.

    Kaikkea hyvää sinulle Anna ja toivottavasti kohtaat matkoillasi ihmisiä, jotka muuttavat maailmaasi!

    • Niitä ihmisiä jotka muuttavat maailmaasi voi tavata ihan missä vaan. Vai ajattelitko, että tähän tarvitaan 5000 km välimatka kotimaahan? Että viisaus asuu vain ulkomailla? Että kasvua ihmisenä tapahtuu vai nuoruudessa. Että oppiminen on kiinni eksoottisesta ympäristöstä. Tuskin tätä tarkoitit?

      On mielenkiintoista, että tämä kirjoitus aiheuttaa näin voimakasta kahtiajakautumista. En lähde jatkossakaan kynän terävintä kärkeä tylsistyttämään vain siksi, että joku ei tykkää. Anonyymit kommentoijat, joiden henkilöllisyys ei ole todennettavissa, mielipiteiden arvo on puhdas 0.

    • Nuorelta tuollaisen hehkuttelun ymmärtääkin, mutta kuten Annakin sanoi, niin useat näistä maailmanparantajista ovat yli kolmekymppisiä, joskus jopa viisikymppisiä.

  • Olipahan erilainen postaus kuin muilla 😀
    Kommentit vallan mainioita….täytyykin käydä lukasemassa muutkin sun postaukset ja ne kommentit. 😉

  • minusta nämä erilaiset “väärin matkustettu” -irvailut ovat aika surkuhupaisia. tässä stoorissa toki ilveillään vähän eri perspektiivistä kuin useimmissa palliksien postauksissa tai blogeissa yleensä, mutta samasta asiasta kuitenkin on kyse. eli minun matkani on parempi kuin sinun matkasi.

    kyllä sinunkin blogistasi saisi hupaisia “1st world problems” -henkisiä sitaatteja tunnelmistasi / ongelmistasi 4-5 tähden hotelleissa jos joku nuorempi reissaaja haluaisi revitellä vastaavan stoorin omasta näkökulmastaan.

    minulle matkailu on kuin musiikki. tyylejä on monia ja aika monesta en itse pidä mutta ei se nyt ole keneltäkään pois joku diggailee väärää tyyliä ja saa siitä hyvät fiilikset. kuten musiikkimaku niin myös preferenssit reissujen suhteen tuppaavat muuttumaan vuosien varrella ja sallittakoon sekin kaikille…

    • Väärin.

      Tässä postauksessa ei ilveillä siitä kulmasta kenen matka on paras, vaan sille, miten monet luulevat olevansa parempia ihmisiä matkustaessaan ja kokiessaan asioita tietyllä, jotenkin heistä jalommalla tavalla.

      Ja huomannet, että en lähtenyt revittelemään tekemällä sitaateista tunnistettavia. Jos olisin halunnut tehdä postauksesta oikeasti hupaisan, olisivat lainaukset linkitettyinä ko. blogiin/kirjoitukseen.

  • Mä matkustan siksi, että se on pirun mukavaa ja toistaiseksi en oo vielä keksinyt parempaa käyttöä rahoilleni. Jos (ja kun) jotakuta kukkahattutätiä ottaa päähän mun reissaamiset niin pitäköön sen omana tietonaan. Joo, rahat voisi säästää veljien lapsille perinnöksi tai sijoittaa omistusasuntoon tai panostaa siihen omaan ulkonäköön että pääsis joskus naimisiin ja saisi ne pari penskaa ja velkaisen omakotitalon, farmariauton ja yhden pakettimatkan per vuosi kanarialle.

    Ja joo, teen vapaaehtoistyötä Suomessa ku ei mua kukaan kelpuuta huonoilla nivelillä oikeisiin töihin ja syön nuudeleita, koska ne on musta vaan niin hyviä ja tuo mieleen sen ihanan vanhan rouvan joka paistoi mulle maailman parasta pad thaita Krabilla.

    Tuskin mä henkisesti kasvan reissuillani mut välillä on kivempaa katella menoa basaarissa kuin Meilahden päiväsairaalassa tippapulloa.

    • Jep. Matkustaminen on älyttömän mukavaa, mutta se vaatii rahaa. Ja tästä seuraakin sitten se ongelma. Ei saa olla mukavaa, etenkään jos on hitunenkin ylimääräistä rahaa. Olisi parempi vaan keskittyä sellaisiin ihan tavallisiin asioihin, koska ne ei aina ole yhtä mukavia, vaikka ne vaativatkin ihan yhtä paljon rahaa. Etenkään et saisi matkustaa, jos et ole oikeissa töissä, koska sehän on varmasti pois joltakulta.

      Aivan 100% varmasti basaarin meno voittaa tippapullon tarkastelun. Ikävä juttu vaan, että moni tajuaa tuon vasta sitten, kun ei siitä tippapullosta enää irti pääse.

  • Hyvät kommentit sunricegirl! Allekirjoitan sinun joka sanan! Koita Anna elää sen kanssa, että kirjoitan näin. Olen ollut tämän blogin seuraaja, mutta syksyn aikana sun kirjoituksiin on hiipinyt iva, pilkka, katkeruus ja epäkohtelias tapa lähestyä asioita. Itseriittoisuus ja omahyväisyys näkyy myös. Äänestän käyttäytymiselläni ja poistun lukijoista. Kommenttisi täällä osoittaa lisää sun käytöksestä. Laskeudu jo alas omalta jalustaltasi ja liity ihmisten joukkoon, joista moni on aloittanut sinua mielenkiintoisemmat matkablogit ja nyt menestyvät sinua paremmin. Sorry, mutta blogisi on menneen talvenlumia.

    • Pitäisiköhän tehdä joku sellainen lista, mihin kaikki saisivat käydä julistamassa kuinka eivät enää ikinä-koskaan-milloinkaan tule lukemaan blogiani ; – )

      Kuulostat ihan siltä lessulta, joka aina maanantaina soittaa Kalevaan, ja kertoo, että ei enää aio lehteä lukea/tilata/ostaa sen sopimattomien uutisten takia. Joka viikko uudestaan ja uudestaan : D

    • No, miten sen ottaa onko se pilkkaamista vaiko vain tervettä muistuttamista. Se hiton sankarimatkaaja reppureissaaja/vapaaehtoistyöntekijä on niin vastenmielinen tyyppi kaiken kaikkiaan. Eihän ne edes tervehdi toisia suomalaisia (tai jos ovat saksalaisia niin sitten saksalaisia) koska olettavat näiden olevan nyt niitä mistään mitään tietämättömiä paketti- tai luksusmatkaajia.

    • Niin, siis sankarimatkaaja/nomandi/reppureissari/hyväntahtoinenhölmö -osaston kanssa ei saisi irroitella. Kaikki paukut suunnattava Samsonite kanarianturistien jalkoihin. Niinkö?

  • Aijai aijai nyt tuli kyllä semmosta tekstiä että hymyilytti kokojan. 😀

    Sen lisäksi rupesi hymyilyttämään vielä enemmän kun arvasin jo alkua lukiessea että kritiikkiä tulee.
    On se vain kumma että pääsääntöisesti nää kritiikin antajat keskittyy siihen miten on kirjoitettu sen sijaan että keskittyisi siihen mistä on kirjoitettu.

    ”Oli avartavaa tajuta, että eksoottinen Manila on oikeasti jonkun koti. Ja että arki sujuu myös Papua-Uuden-Guinean tasavallassa, aivan kuin meillä Euroopassa.”

    Joskus aina kun noita kommentteja näkee niin melkein sattuu päähän 😀 Onko joillain ajatusmaailma oikeasti noin rajoittunut.

    Jatka Anna samaan malliin vaan 🙂

    • Kiitos Osku : )

      Se mikä hymyilyttää eniten on se, että osa vääntää pitkiä vastineitä otsasuoni pullottaen todistaakseen kuinka väärin ajattelen, ja vain vahvistaa kommenteillaan noita stereotypioita joista kirjoitin.

      Pitänee seuraavaksi ottaa käsittelyyn seuramatkailu. Siitä se ilo vasta repeääkin….

  • En ihan saanut selville, mikä oli tärkein viestisi. Huomaan kyllä aika paljon reissaavana yhä ihmetteleväni, kuinka erilaisissa oloissa ihmiset voivat elää sitä ihan tavallista arkeaan. On tervettä poistua hetkeksi omasta keskiluokkaisesta kuplastani. Mutta kovin mielelläni sittan taas palaan siihen takaisin. Matkustan ihan pelkästään itsekkäistä syistä, koska haluan matkustaa, koska se tekee minut onnelliseksi. Mutta kyllä minä typeryyksissäni uskon myös ihmisenä muuttuneeni. En paljon. Mutta vähän.

    • No niin ihmettelisi ne sunkin ihmettelmät ihmiset, jos sun arkeasi katsoisi…

      Pointi on se, että matkustaminen, ulkomailla asuminen, maailmanympäri kiertäminen jne. ei tee kenestäkään automaattisesti tippaakaan avartuneempaa, parempaa, jalostuneempaa jne. Voit työskennellä ukomailla tai kiertää siellä rinkka selässä kuukausia, nukkua missä lie, ja syödä kaikenlaista, poistua siitä keskiluokkaisesta kuplastasi ainakin omasta mielestäsi, mutta sitä ei nimitetä avartumiseksi, jalostumiseksi jne. Sen nimi on vierailu. Voit muuttua ihmisenä tai tajuta jotain järisyttävää myös vieraillessasi naapurin luona.

      On olemassa erilaisia matroja joita maailmaparantajat, itseään etsivät ja henkisesti kasvavat hokevat, jotta ihan tavallisesta reissusta tulisi jotenkin vaikuttavampi. Sinua ei edes pidettäisi tosi travellerina heiltä kysyttäessä (pahoittelut), mutta jos vetäisit tuolla ituja pureskellen, rastat päässäsi ja rinkka selässäsi, sekä sätkä suussasi, olisit niin vitun(anteeksi)kova trävelleri.

      Jos lähtee köyhään maahan hyvinvointi Suomesta ja palaa takaisin, niin missä vaiheessa niin kuin oikeasti meni sisälle siihen muun maailman ajatusmaailmaan. Missä vaiheessa tapahtui tämä kovasti hehkutettu arvojen muutos tai henkisen kasvun harppaus. Niin missä vaiheessa?

      • Dissaatko sä ihan kaikkia ihmisiä samalla tavalla, kun ne kertoo, että ne ovat jonkun kokemuksen tai tapahtuman myötä oivaltaneet tästä maailmasta jotakin? Toiset saattaa kokea tällaisen henkisen harppauksen oman tai läheisen sairauden kanssa, omien lasten kanssa tai jossain muussa asiassa? Voiko ihminen kehittyä näissä? Jos voi, niin onko matkailu sitten ainut kokemus tässä universumissa joka ei niin voisi tehdä? Lähes jokainen ihminen kasvaa ja kehittyy vielä paljon sen jälkeen kun virallinen aikuisuus on ylitetty (ainakin toivottavasti). Sinun mielestä niin voi tapahtua kaikkialla muualla, naapurissa, naapurimaassa, ihan missä tahansa muualla, mutta ei silloin kun matkustaa? 😀

        • Minusta Anna ei dissaa ketään, vaan kritisoi sitä, että nämä maailmanparantajatyypit itse dissaavat muita mutta heitä itseään ei saisi arvostella.
          Kyllä se on niin, että jos kerrotaan omista oivalluksista ja valaistumisista, niin sen päätarkoitus on kuitenkin leuhottaa, että tulipa käytyä siellä ja täällä.

          Toki se oivaltaminen matkojen vuoksi kertoo paljon. Ne tyypit eivät muuten sitten oivallakaan yhtään mitään.

  • No jopas oli postaus 😀 Mun mielestä sanonta on lähdettävä kauas jotta näkee lähelle pitää ainakin omalla kohdallani hyvinkin paikkansa. Me ollaan kaikki niin erilaisia, jotkut osaa elää hetkessä ja toiset ei, mutta enpäs ole kyllä koskaan ajatellut että olisin jotenkin parempi ihminen kun olen saanut reissata.. Kyllä sinne maailmalle on vienyt ne omat intressit päästä irti arjesta ja usein myös puhtaasti hakeutuminen aurinkoon, mutta kyllä sitä osaa taas katsoa omaakin elämää eri perspektiivistä kun palaa takaisin kotiin, ehkä siksi että lomalla on ollut aikaa ajatella.

    • Usein jo pelkästään se, että on muutaman viikon mökillä ja palaa kotiin, saa oman kodin näkymään ihan uudessa valossa. Vai käykö tätä muille? Uskon laillasi, että loma itsessään saa ihmiset mietiskelemaan asioita, koska siihen on aikaa. Ei niinkään se maa, vaikka tuskin kauniista maisemista ja hyvästä ruuasta haittaa on : )

      Kyllä minä väitän, että maailmalle meitä vetää usein juurikin esim. nuo mainitsemasi syyt. Mutta on vaan niin paljon makeampaa kertoilla muita, jalompia syitä. Tietenkin matkoilla voi sattua myös sellaisia asioita, jotka ravistavat arvomaailmaa ym., mutta niitä voi kokea myös ihan kotimaassakin.

  • Naurahdin postauksen otsikolle. Ajattelin ensin, että oot käynyt lukemassa blogiani etkä arvostanut sitä 😀 Mä matkustan ensisijaisesti siksi, että nautin siitä. Rakastan uusia paikkoja, seikkailua ja elämyksiä. Mutta toki olen myös muuttunut matkojeni myötä. Mikä taitaa olla ihan luonnollista. En kumminkaan ensisijaisesti hae reissuiltani mitään henkisen tason laajentumaa, uutta maailmankatsomusta tai jotain, mistä saarnata sen jälkeen kaikille. Ensisijaisesti etsin maailman kauneutta. Toki se, että jos siinä samalla muutun vähemmän huonoksi ihmiseksi, on aivan jees.

    • Siis mä tein tämän postauksen ja sitten vasta rupesin miettimään, että hitsit, pitäisiköhän sulle laittaa vähän varoittavaa viestiä. Tarkoitus ei tosiaan ole apinoida. Tuo lause vaan tuli ekana mieleen. Hyvä nimi sun blogilla : )

      Jep. Uusia asioita, paikkoja, seikkailuita voi löytää kulman takaa, tai toiselta puoleta maailmaa. Uskon, että ihminen muuttuu ( mikä on aivan mahtavaa), mutta sitä muuttumista voi aiheuttaa retki kotimaassa saareen yöpymään laavulla aivan yhtä hyvin kuin retki ulkomailla eksoottisemmalle saarelle yöpymään riippumastossa. Välttämättä siihen ei tarvita matkaa mihinkään. Jos ihminen haluaa kehittyä ihmisenä (kamala sana), niin sitä kehittymistä voi tapahtua missä vaan. Kyse on siitä, että ottaa asioita vastaan.

      Tästä johtuu minun hitusen nuiva suhtautumiseni näihin maailmanparantajiin, joilla kehittymistä, avartumista ja henkistä kasvua tuntuu tapahtuvan vain 6000 kilometrin päässä kotimaasta.

  • Olen sairaanhoitaja ja itseäni vähän huvittaa kirjoittajan näköalattomuus. Olen ollut töissä niin Suomessa kuin monissa Afrikan maissa ja pian olen lähdössä jälleen. Kyllä se kokemus vaan on aivan erilainen sairaalassa Senegalissa tai Burkina Fasossa kuin Helsingissä ja on oikeasti avartanut ja kasvattanutkin todella paljon. Samoin voisin uskoa olevan vapaaehtoisena vaikka vanhainkodissa Keravalla kuin kuolevien vanhusten parissa kehitysmaissa. Kirjoittajalla käsittääkseni ei ole näistä kokemusta joten tuntuu kummalliselta irvailla niille. Itse pidän matkailua todella hyvänä keinona nähdä maailmaa, sivistää itseään ja hankkia kokemuksia. Joillekin se on pelkkää viihdykettä ja toisille jotain muuta.

    • Kirjoittaja on fiksu ja tuo persoonallisen sekä mietityn näkökannan tähän keskusteluun jossa ulkomailla matkustamisella pitäisi aina olla ylevä päämäärä.
      Kokemus sairaalasta Suomessa ja Senegalissa lienee erilainen, mutta mitä sitten? Mitä pitäisi tehdä? Itkeä tihrustaa? Syyttää länsimaiden riistoa siitä, että Burkina Fasossa ei sairaalassa ole asiat kunnossa?
      Minä olen matkustanut paljon sekä työssä että vapaa-aikana, solahdan kuopiolaiseen arkeen siinä missä indonesialaiseenkin. Ei minun tarvitse erityisesti alleviivailla matkoilta saatua “sivistystä”. Eron huomaa aina selkeästi silloin jos työmatkallaan sattuu törmäämään johonkuhun maailmanparantaja-maanmieheen(tai-naiseen). Näin on käynyt mm. Intiassa, Kiinassa ja Kolumbiassa. Maailmanparantaja äimistelee miten joku on tänne päässyt muuten kuin lomalla tai vapaaehtoistyön kautta. Jos sanoo, että kyllä tännekin tarvitaan sähköä ja olen tuossa rakentamassa voimalaa niin hämmästys sen kun kasvaa. Usein jopa paheksutaan maiden “länsimaistamista” jos sinne tuodaan työtä ja toimeentuloa. Kehitysmaiden ihmisten pitäisi ilmeisesti ikuisesti olla köyhiä jotta nämä “valaistujat” saisivat “aidot” kokemuksensa ja maailmantuskansa.

        • Pitipä tulla ihan uudelleen kurkkaamaan, että mikä täällä on meininki ja ei hyvää päivää.

          Onks nyt käynyt niin, että Annaa kiukuttaa koska kaikenmaailman roadtrip/vapaaehtois/ ja travellaus blogit nyt vaan on niin paljon suositumpia (ovat olleet jo pitkään) kuin tämä hänen hyvin katkera tilitys täällä, mitä siis matkablogiksi myös kutsutaan. Vaikea erottua enää porukasta kun blogeja on nykyään niin paljon. Eihän tämä ole pitkään aikaan ollut muuta kuin vinkumista ties mistä ja aina vika on muissa ja jos ei ole Annan kanssa samaa mieltä, niin on mennyt pointti ohi. Ja onhan se nyt nähty jo tuolla Palliksen keskustelupalstalla ajat sitten, että joku vaan syö siinä, että toiset matkustaa vuosikausia rinkka selässä vaikka Anna “on päässyt siitä yli jo aaaajat” sitten 🙂 Ja nyt sitten kiukuttaa, kun muut tekee niin edelleen.

          Jotenkin aika teinimeininki tässä koko kommenttiosiossa eikä Annan omat kommentit ainakaan mitenkään nosta tasoa.

          Ja pakko sanoa, että mä itse joskus jopa seurasin tätä blogia tiiviistikin, mutta nykyään vain ihan silloin tällöin. Ai miksikö lopetin tiiviin seuraamisen? No siksi, että alkoi tympiä just tällainen oman erinomaisuuden alleviivaaminen. Netti on täynnä hyväntuulisia ja ihania matkablogeja missä ihmiset uskaltaa tuulettaa tunteita ja tuntemuksia ilman, että niiden tarvii miettiä, että mitä joku muu siitä ajattelee.

          Jos oikeasti olis sinut itsensä kanssa, niin ei varmaan niin paljon koko ajan ärsyttäis muiden tekemiset!

          Peace ja Love!

          • SunRiseGirl
            Koska mun kommentti oli ihan erisuuntainen kun sun niin vastaampa tähän.
            Ja kyllä mielestäni olet ymmärtänyt väärin Annan kirjoituksen.
            Tässähän ihan selvästi heitetään kritiikkiä ei niin järkevästä puheista joita joiltain matkailijoilta ja ei matkustavilta kuulee.

            Se että jutun kirjoittaja ei matkusta samoin rinkka selässä ei tarkoita sitä etteikö saisi arvosella. Mieti nyt jos joku on oikeasti ihmeissän siitä että ihmiset asuu jossain toisella puolella palloa tavallisesti, niin huh huh. Onko se nyt sitten kovin ilkeää?

            Ja pakko valitettavasti sanoa että et varsinaisesti kommentoi itse asiaa vaan sitä miten Anna asiasta kirjoitti.

            Ja käytämpä tilaisuuden hyväkseni sanoakseni Pallontallaajista myös jotain, siis foorumihan on ihan alkuajoista sieltä Interrail FAQ :ta asti ollut pitkälle kinastelua siitä mikä ja minkälaiset jutut foorumille kuuluu ja mikä on ns. aito matkailua. (näin hiukan kärjistäen sanottuna) Ehkä osittain siitä syystä foorumi niin hiljainen onkin.

          • Sen sijaan että keskittyisit niin kovasti miettimään mikä mahdollisesti on kivi kengässäni, tai olisit huolestunut blogini suosiosta, keskity mielummin postauksen viestiin.

            Onko tullut mieleen, että ei tämän keskustelun taso ole enää nostettavissa? Miksi ihmeessä yrittäisin, kun näen jo, että osalla kommentoijista on mennyt pointi ohi heti ensi riveillä.

            Tepon sairaudesta kertovien kirjoitusten leimaaminen “vinkumiseksi” menee jopa sinun kohdallasi riman alitukseksi.

            • OK. Tässä meni nyt raja. Ensimmäinen poistettu kommentti koko keskusteluketjusta. SunRiseGirl voi siirtyä seurailemaan ja kommentoimaan muita blogeja. En tule sallimaan yhtään huonoa heittoa mieheni sairaudesta kertovien blogipostauksien ympärillä.

    • Anna-Liisa

      Laita nyt ensin itsesi oikeaan kontekstiin. Jos oikeasti työskentelet ulkomailla, mahdollisesti kriisi-tai sotaalueella, näet ja koet jotain ihan muuta kuin tavallinen reppureissari. Ja niin sinun kuuluukin. Se on työtäsi.

      Sitten voitkin lopettaa sen asian alleviivaamisen, että on tässä katsos tullut vähän matkusteltua ihan työn toimesta ja kohta taas. Minulla on sinulle salaisuus. Niin on moni muukin : D

      Tietenkin sairaala jossain päiväntasaajalla on erilainen kuin Meilahdessa. Mutta niin on sen senegalilaisen normipäiväkin erilainen kuin helsinkiläisen. Entäs sitten? Ai ne on köyhempiä kuin me. No niin on 95% kaikista maapallolla elävistä. Ai ne on erivärisiä, niillä on erilaiset tavat ja erilainen uskonto. No sellainen tämä maailma on. Ei olla samasta puusta veistettyjä.

      • Siis matkustamisen alleviivaamista ei ilmeisesti saa tehdä muut kuin sinä? Ei edes keskustelussa missä puhutaan matkustamisesta? Vai miksi mainitset niin usein kuinka monessa maassa olet käynyt ja kuinka hemmetisti matkustat? Alkaa mennä kyllä aika nsurettavaksi oman itsensä kerskumiseksi.

        Ja miksi ihmeessä matkoilla olevia asioita ei saisi ihmetellä? Ei kai sinullakaan olisi tätä blogia jos et kokisi jotain ja haluaisi kertoa niistä muille ja jopa valistaa muita esim. lapsiin kohdistuvasta seksiturismista. Sinulla taitaa olla ihan samat ja aivan varmasti yhtä huonot tai hyvät syyt matkustaa kuin muillakin mutta haluat nyt vain erottua joukosta.

        Tosi erikoinen ja hyökkäävä asenne. Kannattaisko miettiä mistä tuollainen johtuu?

  • Hahaa! Tämä nauratti 🙂 Ehdottomasti väärin matkustettu (teit sen sitten miten tahansa)! Tokihan nuo matkat avaavat ajattelemaankin, mutta on vähän hassua jeesustella, jos viettää vuoden jossain biitsillä poltellen pilveä. Reissaaminen on kivaa, siksi sinne maailmalle tulee lähdettyä. Parempi olisi varmaan ostaa se Audi (ja melkein kaikki laitteet… stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri… ♪♫♪) niin ei tarvitsisi selitellä.

    • Kiitos Henna!

      Aina väärin, teet mitä ja miten tahansa.

      Tosiaan sosiaalisesti hyväksytyntä lienee olisi vain asua sillä Helsingin ympäryskunnissa, sen Volvon ja koiran ja lapsien kanssa. Varovasti voisi sitten käydä kerran vuodessa ulkomailla.

  • Jep, näitä on nähty ja nämä on tyypillisiä kaksikymppisen ajatuksia. Minäkin olen hikoillut hiilijalanjäljestäni ja tuskaillut lämmitettyjä asuinneliöitä, mutta tässä kaupungissa on tyhjillään vuokrataloja (tervetuloa Hankoon), jotka on lämmitettyjä. Ei se mitään, mutta Helsingissä on kokonaisia toimistorakennuksia tyhjillään ja kaikki on lämmitettyjä. Kenen hiilijalanjälkeen ne kuuluvat? Kun Islanti purkautui taivaalle, eikä kukaan turisti lentänyt, lentokoneita silti oli ilmassa. Kenen hiilijalanjälkeen se kuuluu? Jokainen eläin tuottaa sisäelimiä ja kuitenkin ihmiset syövät lähinnä paistia ja filettä, yhtäkään eläintä ei kasvateta sisäelinten vuoksi, joten jos syö pelkästään sisäelimiä, miten se lisää eläinten hyväksikäyttöä ja ilmastonmuutosta.
    Linkolalla on kaksi lasta ja auto, minulla ei ole, mutta minä matkailen. Miten minä elän pahemmin kuin Linkola.

    Hienoin asia Suomessa on huoneenlämpö. Mutta maailma on sen opettanut, että olen vapautunut ja kuulun sateenkaariväkeen. Suomessa minua mätettiin turpaan, mutta USA:ssa sain olla oma itseni. Lainaan erästä toista: “Jos olet vähän erilaisempi tyyppi, niin Suomessa tuntemattomilla ihmisillä on sinulle paljon sanottavaa” ja “Suomi hyväksyy sellaisen yksilöllisyyden, että toikkaroi kännissä. Muuta yksilöllisyyttä ei paljon suvaitakaan” Mä en olisi kestänyt Suomessa ellen olisi ottanut ensin vauhtia USA:sta. Vaikka USA on pahan valtakunta niin tämän yhden asian se minulle antoi.

    • Itsekin pidin tätä pitkään kaksikymppisten maailmanparannuskouhotuksena, mutta tutkittuani asiaa hetken, löysin hämmästyttävän paljon myös ihan “aikuisia”, joilla sankarimatkaaja moodi on jäänyt päälle. Silti ihmettelen tätä mielensäpahoittajien sankkaa joukkoa kommenttiboxissa. No se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa…

      Tuo hiilijalanjälki on mielenkiintoinen asia. Se on sitä yhdentotuuden sarjaa, jos aiheesta ajautuu keskusteluun. Kuitenkin nämä sinun esimerkit ovat yhtä tosia, mutta niistä ei koskaan vain haluta keskutella.

      Samoin tuo eläinten hyväksikäyttö ruokateollisuuden alttarilla. Siitä jos joku erehtyy tuosta kulmasta puhumaan, tai kirjoittamaan, niin voi apua mikä mekkala.

  • Alkuun vaikutti potentiaalisesti hauskalta kirjoitukselta. Ongelmana tässä (omasta mielestäni) ehkä kirjoittajan vähän juntti ajatusmaailma (vaikka selkeästi omasta mielestään hyvinkin fiksu). Ei tässä tainnut silti olla tarkoituskaan olla kovin hauska? Enemmän taisi olla sellaista, “Antakaa määkin huuan, Määkin olen kännissä!”, tyylistä huomion hakua. Sitten seurataan reaktioita?
    Kieltämättä nyt tunnen itsenikin jotenkin epäonnistuneeksi, kun menin “miinaan” ja kommentoin. Taitaa muuten olla eka blogikirjoitus, jota itsekin kommentoin. Hyvinhän se sitten kuitenkin meni.

    • Tällainen huomionhaku on virkistävää. Yleensähän huomiota haetaan niin, että juurikin ihmetellään sitä, että Saigonissa asutaan ihan oikeasti ja kuinka ne afrikkalaiset lapset ovat ihanan söpöjä.

      Hei muuten, oletteko koskaan huomanneet, että se pakollinen Afrikka-kuva ei ole kuva isosta villieläimestä vaan itsestä afrikkalaisten lasten piirittämänä.

      • Minun mielestä nykyään huomiota haetaan nimenomaan tällaisilla kirjoituksilla. Haetaan tietynlaisia reaktioita ja sitten joko ärsyynnytään tai nauretaan kun niitä saadaan.

      • Jiipee: Suomelaisiinkin matkablogeihinkin on hiljalleen pesiytymässä piirre, jossa lähdetään liikkeelle kauhistelun ja ihmettelyn kautta. Sitä tosiaan ei kukaan pidä mitenkään huomiohakuisena, vaan koetaan, että kyseessä on jopa jotenkin rohkea kirjoitus vaikeasta aiheesta, vaikka sisältö sitten olisikin ihan täyttä oioi kun kamalaa -huttua ja bloggarin ainut agenda on kertoa, että katsokaa, mä kävin täällä.

        Anna-Liisa: Jos olisin todella halunnut provota, niin otsikko olisi ollut selkeästi iskevämpi, lainauksissa lähteet (nyt poistettu ja paikkoja muokattu, koska en halua että ne voidaan tunnistaa), sekä olisin ottanut mukaan selkeän rasisti/suvakki/viheshippi/punavasuri kulman. Silloin kommenttikenttä huutaisi punaisella, ja en ehtisi tehdä muuta kuin moeroida sitä.

        Sille en voi mitään, jos joku vetää huulet valkoisena viivana melonia sieraimiinsa. Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää.

    • Tommi. Kiitos!

      Kommenttisi on hyvä osoitus siitä, että kirjoittaminen (ja kommentointi) kannattaa aina.
      Jos ikikommentoimattoman lukijan saa näpyttelemään vieläpä ihan järkevän ja pitkän kommentin, jota ei tarvitse moderoida, niin tekee jotakin oikein.

  • Sitten on vielä tämä hurskastelu joka liittyy lentomatkojen CO2-päästöjen laskentaan. Jos se vaivaa niin paljon niin miksi mennä minnekään? Asia taitaa olla niin, että pitää ensin lentää jotta voi sitten taivastella niitä päästöjään.
    Minä matkustan mielelläni, nautin lämmöstä ja ruuasta, kiireettömyydestä. En yritä keksiä yleviä tekosyitä matkoilleni.

    • Just noin. Onhan se kiva laskeskella niitä, ja istuttaa muutama puu virtuaalisesti kompensoimaan päästöjä, mutta jos se OIKEASTI ne olisi ongelma, niin käyttäisi jotain muuta tapaa liikkumiseen.

      Hurskastelua. Juuri niin.

  • Myös mua on kyllä monesti naurattaneet nuo “kelaa, nää elää täällä ihan aikuisten oikeesti” -kommentit. Totta hemmetissä ihmiset elävät (paikallisittain) ihan tavallista elämää ihan joka paikassa täällä pallolla, mitäs muutakaan he tekisivät? 🙂 Mutta tietysti, jos se ei ole aiemmin tullut mieleen, niin silloinhan matkailu on tosiaan avartanut näkemään tuonkin asian. (Ja edeltävät virkkeet esitän koskien nimenomaan turistina matkailua, en sota- tai konfliktialueille matkaamista, koska jälkimmäisiin liittyen kyseiset oivallukset sisältävät aika erilaisen aspektin.) Matkailu avartaa, kyllä, mutta niin avartaa tosiaan moni muukin asia. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta selitellä matkustamistani tai muitakaan elämänvalintojani kellekään. Jokainen eläköön tavallaan, niin minäkin. 🙂

    • Jep. Mulle on aina jäänyt epäselväksi, minkalaista elämää nämä ihmettelijät ovat luulleet paikallisten ihmisten elävän. On totta, että jos matkailun avartavalla vaikutuksella tarkoitetaan tällaista nyanssia, niin silloin kannatti lähteä. Tosin tuonkin olisi kyllä voinut tajuta ilman sitä matkaakin, jos olisi vähän asiaa miettinyt… .

      Sota- tai konfliksialueella matkaaminen ja työskentely, ja sillä nähtävät asiat ovat ihan oma lukunsa, ja niitä ei tosiaankaan kannata sekoittaa turistireissuihin. Nämä viikon vapaaehtoistyöt kuolevien kulkukoirien orpokodissa voidaan lukea otsikon “Hyväntahtoiset, mutta harmittomat hölmöt”-alle.

  • Tämä on tosi hauska postaus ja noista joistakin kommenteista tulee väistämättä mieleen, että taisit sohaista muurahaispesää. 😀
    Mutta joo, jokaisella on syynsä ja tapansa matkustaa. Pääasia että matkustaa, jos se on just se juttu mitä haluaa tehdä! 🙂

  • Provoissakin sais kyllä olla nykyään vähän enemmän yritystä ja laatua. Tää on liian läpinäkyvä yritys saada taas ihmiset takajaloilleen. Jotenkin hassua, että viiskymppinen ihminen selkeästi nauttii tällaisesta huomiosta ja niistä tilaisuuksista mitä kommentit antavat, että pääsee sanomaan”mua ei kiinnosta kuule yhtään mitä sä musta ajattelet” tai “koita nyt vaan elää sen kanssa että kirjoitin näin”. Anteeksi, mutta se henkinen kasvu olis ihan hyvä. Harmi kun sitä ei saa kaupasta. Ei edes sieltä ulkomailta.

  • Kikakikakika 🙂 Mistä ihmeestä olet saanut koottua nuo kaikki? 😀 Matkailusta saa kyllä revittyä irti vaikka minkälaisia “syvällisyyksiä” 😀

    Minä olen sitä mieltä, että asioista ymmärtää paljon enemmän silloin kun ne pääsee itse näkemään ja kokemaan. Matkailu avartaa toden totta. Mutta niin kuin jo kirjoititkin tuossa kommentissa, niin katsettaan pääsee avartamaan paljon lähempänäkin, jos se on se matkailun perimmäinen syy.

    Itse olen tainnut vain jäädä koukkuun matkailuun. Pakko saada lisää ja lisää 🙂

    Hauskaa luettavaa 🙂

    • Yhden illan vietin, ja keräilin aineistoa. Oli kyllä hulvattoman hauskaa hommaa.

      Tietenkin näkeminen ja kokeminen ovat eri asia kuin kirjasta lukeminen. Mutta se, että matkailu usein nähdään ainoana tienä “avartumiseen, perspektiivin löytymiseen, henkiseen kasvuun ja lässynlssynlää”, ei johdu sen ylivoimaisuudesta tapana.

      Se vaan niin paljon siistimpää sanoa olleensa retriitissä Goalla, kuin auttamassa mummoja Mankkaalla. Molemmat ovat aivan varmasti yhtä avartavia kokemuksia.

  • Onhan näsäviisasta. Ihminen voi hyvin kokea kasvaneensa ja oppineensa paljon reissussa, eikä se tarkoita, että kukaan väittäisi olevansa parempi kuin sinä. Väitätkö, että maailmankatsomuksesi olisi sama, jos olisit pysytellyt koko ikäsi kotikorttelissasi Suomessa? Tuskin se olisi sen huonompi, mutta taatusti täysin erilainen.

    Joo, jos joku nostaa itsensä ja matkustusfilosofiansa jotenkin kultajakkaralle, se on typerää. Ja niinhän sinä juuri tässä postauksessa teet.

  • Eksyin ensimmäistä kertaa teidän blogiin ja tämä kirjotus sai suupielet nousemaan. Terävä kynä sinulla. Mun mielestä matkailu kyllä asettaa asioita perspektiiviin ja saa ajattelemaan asioista erilailla, ainakin hetkeksi, kunnes arki Suomessa vie taas mennessään. Turha sitä on kuitenkaan jeesustella että olisi parempi ja valaistuneempi ihminen, jos on kiertänyt maapallon ympäri. Matkustaminen nyt vain on niin siistiä vaikkakin koen syyllisyyttä isosta hiilijalanjäljestä. Turha sitä on miettiä mitä muut ajattelee matkustamisesta. Toisia kiinnostaa pitsinnypläys ja toisia Aasian maat.

    • Tervetuloa Laura blogimme pariin!

      Yleensä kirjoitan tarkastellen faktoja ja mietiskellen lähestymistä monesta kulmasta. Harvoin lähden haastamaan, sillä asioilla on aina monta puolta. Siksi on äärimmäisen hauskaa välillä antaa sen terävämmänkin kynän raapaista (ja huomata, kuinka tästäkin kirjoituksesta joku voi pahastua).

      Ja ei, henkilökohtaisesti minua ei kinnosta lainkaan mitä muut ajattelevat minun matkustamisestani. Mielenkiinnon herätti nimenomaan se, kuinka monella lailla matkustajat itse lähtevät selittelemään matkustamistaan ja valintojaan sen ympärillä, ja sitovat yhteen kertomuksissaan mm. matkustamista ja omaa identiteettiään, vaikka suurin osa todennäköisesti matkustaa ihan vain, “koska se on siistii” : )

      Se ei liene ainut asia, siis matkailu, joka asioita perspektiiviin laittaa. Uskaltaisin väittää, että syntymä, kuolema, sairastuminen ihan täällä kotimassa on se yleisin asia, mikä ihmiset saa huomaamaan kuinka näköalatonta heidän elämänsä on ollut aikaisemmin. Illuusiot karisevat, kun oikeat ulottuvuudet ottavat tilan haltuunsa.

      En usko, että “valaistuminen”, tietoisuuden lisääntyminen tai maailmankuvan avartuminen olisi joku kertaluonteinen tapahtuminen, vaan jatkuva prosessi, jota voi harjoittaa ihan missä vaan.

    • Kuules Nimetön. Et tasan ole matkustanut pitkin ja poikin Aasiaa bussin katolla, yöpynyt jurtassa Mongoliassa ja sinulla ei varmasti ole Facebook kaverina vanhaa prostituoitua Pattayalta (tai jos on, niin mulla on ainaskin kaksi).

      Joten sorry, ei kannataisi puhua mulle matkailufilosofiasta yhtään mitään. Koska silloin kun en silittele gerbiilejä Ouagadougoussa, opiskelen antiikin filosofiaa Vähässä-Aasiassa Joonian poliksessa.

  • Hahhaa,

    riemukas postaus. Juuri noin. Moni tuntemani etenkin ikäihminen joka ei ole juuri matkustanut missään on paljon viisaampi ja fiksumpi kuin moni sellainen joka on ollut “valaistumassa” milloin missäkin.

    • Kiitos Jiipee 🙂

      Välillä on kiva vähän irrotella tekstinkin muodossa.
      Kaikenlaista valaistunutta on tässä matkan varrella tullut vastaan.

      Toi on muuten niin totta. Vanhoissa ihmisissä asuu viisaus. Sitä avartumista asioihin kun ei koskaan saa valmiiksi, ja se ei vaadi matkustamista.

      Matkustaminen on vaan monen mielestä niin paljon siistimpää. Hoivakodissa/sairaalassa/maahanmuuttaajien kanssa/lapsenlikkana/vanhuksille kirjan lukeminen/löytöeläinkodissa, oikeastaan mikä vaan vapaaehtoisena työskenteleminen Suomessa olisi usein se oikeasti silmiä avaava kokemus…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *