Itävalta | Salzburgin linna, sormien murskausta ja siveysvöitä

Itävalta | Salzburgin linna. Ranskatar kiljaisee kimeästi funikulaarin lähtiessä alaspäin ja teini tarttuu käteeni salamana. Jo jonotus kiskoköysiradalla kulkevaan vaunuun oli ollut hieman ahdistavaa. Paljon väkeä, joista kaikki eivät huomioi toisiaan. Vuoristorata on kuitenkin helpoin tapa nousta ja laskeutua Hohensalzburgin linnoitukseen. Kävellenkin pääsee, mutta kuumassa se vaihtoehto ei houkuta.

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna ja funikulaari

Salzburgin linnan kiljahduksia aiheuttavalla radalla on pituutta 196 metriä ja jyrkimmällä kohdalla nousukulma on 62 %. Mitenkään erityisen jyrkkä tuo rata ei kuitenkaan ole. Sveitsin Bernissä on mm. funikulaari, jonka nousukulma on 106%!

Linnoitukselle nousevalla vuoristoradalla on pitkä historia, sillä rata aloitti toimintansa jo vuonna 1892. Vaunut kulkivat vuoteen 1959 saakka vesivoimalla, jolloin ne muutettiin sähkökäyttöisiksi.

Se mitä monet eivät tiedä on, että tämä tavaraliikenteen funikulaari on yksi maailman vanhimmista rautateistä. Se on avattu lähteistä riippuen 1495 tai 1504.  Voimanlähteenä olivat silloin hevoset. Tätäkin rataa pääsee ihailemaan linnasta käsin, mutta se ei jostain syystä kiinnosta kuin rautatienharrastajia.

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna – Festung Hohensalzburg

Festung Hohensalzburg on eräs Euroopan suurimmista keskiaikaisista linnoista. Sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1077 suojaamaan alueen papistoa. Tuolloin elettiin ns. investituurariidan alkusoittoja. Hallitsija päätti että vain hänellä on oikeus nimittää piispat ja papit virkaansa. Keskiajalla tällainen ei luonnollisesti sopinut vahvalle kirkolle.

Linnoituksen tykit on nimetty tapojensa mukaan: Der grob Püffl tykit ampuivat aikanaan yli 200 kg painoisia kuulia, ja Singerin sekä Trachl (pikkulohikäärme) taas paljon pienempiä ammuksia.

Linnoituksen eri kulmilta on hienot näköalat eri puolille Salzburgin kaupunkia. Kannattaa rauhassa kierrellä paikkoja ja nautiskella eri näköalatasanteiden maisemista.

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna – Keittiöitä ja kidutusta

Linnamuseossa näkee keskiaikaisen lämmitysjärjestelmän, keittiön, keskiaikainen kulta-aarteen, aseita ja haarniskoja, Gotiikan tyylisiä huonekaluja, vanhoja soittimia ja tietenkin kidutusvälineitä.

Nyt päästiin asiaan. Suosittelen jo etukäteen hankkimaan tietoa mm:

  • Siveysvöistä. Siveysvyö oli yleensä metallinen vyötärön ympäri ja haarojen välistä kulkeva vanne, jossa oli pienet, usein teräväreunaiset reiät ulostamista ja virtsaamista varten. Vuosisatoja toistetun myytin mukaan varhaiskeskiajan ristiretkeläisten vaimot pakotettiin käyttämään siveysvöitä heidän miestensä poissa ollessa. Tosiasiassa vöiden käyttö oli keskiajalla harvinaista. Joidenkin aiemmin museoissa esillä olleiden siveysvöiden autenttisuus on kyseenalaistettu.
  • Piinapenkeistä. Puukehikko, jonka kummassakin päässä on köydet, joihin uhri sidotaan ranteistaan ja nilkoistaan. Toisessa tai molemmissa päissä on räikällä varustettu vinssi, jolla uhria venytetään. Uhri voidaan myös teloittaa piinapenkissä repimällä raajat irti vartalosta.
  • Teilipyöristä. Teilauksessa uhri sidottiin suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murrettiin metallitangolla lyömällä kahdesti tai kolmesti pyörän hitaasti pyöriessä. Teilipyörä on ensimmäinen kielletty kidutusmenetelmä: se kiellettiin useimmissa Euroopan maissa 1700-luvun alussa.
  • Juoruilupäähineistä. Juoruiluun muiden panetteluun syyllistynyt linnoituksen väki sai päähänsä syyllisyyttä osoittaneen ”päähineen” ja hänet laitettiin linnoituksen sisäpihalle häpeäpaaluun yleisen pilkanteon kohteeksi.

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Itävalta | Salzburgin linna

Meille riitti tämän museon kiertäminen. Linnoituksesta löytyy myös Marionetti-museo, mutta se ei poikia enää jaksanut kiinnostaa. Kun takana oli pitkä kuuma päivä, oli meno jo vähän hysteeristä ja kysymykset sen mukaisia. Jossain vaiheessa jouduin vain toteamaan, että nyt riittää sormien murskauslaitteen analysointi ja etenkin ne inhorealistiset ääntelyt joilla eläydyttiin kidutettavien tuntemuksiin.

Olen vieraillut Tepon kanssa Salzburgissa aikaisemminkin ja nauttinut ihanan kakun palan ja kupin kahvia eräällä aukioilla. Tästä oli kuitenkin jo vuosia. Emme olleet sopineet mitään tapaamispaikkaa, vaan olin liikenteessä ihan poikien kanssa ja Teppo omilla reissuillaan pyöräilemässä.

Kun ohitin tuon kahvilan, tuli todella voimakas tunne, että tähän pitää jäädä odottamaan. Siis sellainen tunne, että on vain pysähdyttävä. Huusin poikia odottamaan ja katselemaan aukiota. Ei kulunut kuin minuutti ja Teppo ilmestyi paikalle.

Itävalta | Salzburgin linna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *