Irlannin road trip | Apilanvihreän ja Guinnessin sävyinen saari

Irlannin road trip | Apilanvihreän ja Guinnessin sävyinen saari

Irlannin road trip reitti: Dublin | Belfast |  Athlone | Galway | Sligo | Dublin.

Irlannin road trip – Se oli täynnä harmaita kiviaitoja, joiden takana lehmät tuijottivat keskeltä nummimaisemaa. Se oli lampaita, jotka hyppivät tummanoranssissa turvehetteikössä selät siniseksi värjättyinä ja maisema, josta löytyivät kaikki värit apilanvihreästä Guinnessin ruskehtavanmustaan.

Irlannin road trip – Se oli Irish coffee fariinisokerin, kuohukerman, kahvin ja Bushmillsin pyhä liitto. Se oli aamiaiseksi nautittu Black pudding vahvan teen, pekonin ja papujen kera. Se oli tuoreen Atlantin tuoksuiset osterit marinoidun sipulin kera ja fish & chips- annos voipaperi-sanomalehtikääröstä nautittuna.

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip | Irlannista Pohjois-Irlantiin

Ajoimme ensimmäiseksi Pohjois-Irlantiin. Rajan ylitys muuttaa kilometrit maileiksi ja eurot punniksi, mutta mikään muu ei muutu.

Muotoilisin niin, että Belfastissa kannattaa käydä, mutta kovin paljon siltä ei kannata odottaa. Kaupungin keskusta on pieni, ja siellä ei oikeasti ole kovin paljoa nähtävää. Hintataso ei ole erityisen edullinen, joten shoppailijan on turha Belfastiin asti tulla.

Belfast on edelleen yhtä kuin muurit ja muraalit. Niiden tarkoitusta on kuitenkin mahdotonta ymmärtää, jos ei ole edes hieman perillä Belfastin lähihistoriasta ja Pohjois-Irlannin konfliktista. Koko sotku on niin sekava, että tuskin kaikki paikallisetkaan tarkalleen tietävät, mikä teko mihinkin lopulta johti.

Belfast kokemuksia | Muuri ja muraalit ovat osa turistibisnestä

Divis_Street_Murals,_Belfast,_May_2011_(06)

Irlannin road trip | Athlone

Irlannissahan kuuluisi sataa, mutta Athlonessa paistoi aurinko kyllä varsin kauniisti. Täällä sijaitsi myös Sean’s Bar, joka on Guinness World Recordsin listaama Irlannin vanhin pubi. Paikan juuret juontavat 900-luvulle, tosin siltä ajalta ei ole jäljellä kuin lasilevyn taakse suojattu pala saviseinää.

Athlone oli sellainen pieni paikka keskellä ei mitään. Tämä kylä sopi oikein hyvin nukkumapaikaksi yhdeksi yöksi. Mitään kovin erikoista ei Athlonessa Sean’s Barin lisäksi kuitenkaan ole.

Pieniä lieveilmiöitäkin on melko neitseelliseen Athloneen jostain rantautunut. Kirkon luona kaksi romaaniakkaa (siis Romanian romaaneja, ei saaren omia mustalaisia) liimautui kiinni kylkeen ja pyyteli puhelinta lainaksi, kun pitäisi soittaa lapsille/miehelle. Kohtuullisen kovaa suomeksi sanottu: “mitä jos perkele häipyisitte helvettiin”, oli ilmeisesti ääntämykseltään täydellinen. Noita-akat keräsivät hameensa ja katosivat.

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip | Galway

Galwaystä minulle tuli mieleen heti Jack Taylor. Vaikka kuinka tähyilin, ei rähjäistä, mutta ah niin komeaa antisankaria näkynyt.

Irlannin länsirannikolla sijaitseva Galway oli ilman Jack Tayloriakin varsin hauska tapaus. Kaupunki on vilkas yliopistokaupunki ja selvä iiriläisen kulttuurin sydän, ainakin myytävien haltijakorujen ja tienviittojen perusteella. Galway valittiin äskettäin Euroopan vuoden 2020 kulttuuripääkaupungiksi, ja tuollainen valinta ei ainakaan tee pahaa paikalle.

Kävelykatu High Streetin varrelle on kertynyt kymmenittäin pubeja. Ensimmäisenä silmään osui Tigh Neachtain, jonka sinikeltaisessa värityksessä oli jotain tuttua. Sitten muistin, että Kohteena Maailma -blogin Rami oli kirjoittanut laajan esittelyn Galwayn pubeista ja sieltä tuo pubi oli tuttu. Lukaiskaa ihmeessä, jos pubit ja oluet kiinnostavat.

Me kokeilimme Tigh Neachtainin lisäksi Tig Cóilí nimistä paikkaa, joka on yksi Galwayn tunnetuimmista pubeista musiikin takia. Teppo kävi siellä illallakin vielä kuuntelemassa live-musiikkia. Tosin ei musiikin takia tarvitse edes pubiin mennä. Illasta katusoittajien taso on huikea. Aivan jotain muuta kuin väsynyt perulainen panhuilisti.

Galwayn parhaat pubit – yksi ylitse muiden pub-kierroksella

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip | Connemaran alue

Emme lähteneet ajamaan Connemaran rannikkoa, vaan suuntasimme Galwaystä kohti Sligoa Westportin kautta. Galwaysta Westportiin olisi mahdollista ajaa kokonaan myös Wild Atlantic Way -reitin kautta, mutta tämä reitti olisi vaatinut paljon enemmän aikaa kuin meillä oli. Sinällään sisämaassa ei ole mitään vikaa.

Tarkoitus oli ennen Westportia vierailla Kylemore Abbeyn benediktiiniläisnunnien luostarissa ja sen puutarhassa. Tämä 1800-luvulla rakennettu linna on taatusti Connemaran vierailluimpia paikkoja. Löysimme pienen harhailun jälkeen 10 kilometrin mittaisen Sky Road – maisemareitin, jonka varrella, Pollacapall-järven rannalla, luostari sijaitsee. Koska Irlanti, saimme niskaamme sellaisen kaatosateen, että vierailu muuttui vain kahvitteluksi vierailukeskuksessa.

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip | Sligo

Sligon aluetta kuvataan usein Nobel-kirjailija Yates sanoin: ”Land of Hearts desire”. Irlannin ja Euroopan oman ”pöytävuoren”, eli Benbulben laki hallitsee maisemaa.  Täällä näkee turvesoita ja turve”palikka” kasoja, joihin turvetta on nostettu viskitislaamoihin toimitettavaksi.

Itse Sligo on pieni kaupunki Luoteis-Irlannissa. Sen lähellä on Strandhillin hiekkaranta-alue, jossa hyvällä säällä avautuvat mahtavat maisemat. Runoilija Yeatsin hauta löytyy myös täältä, jos sellainen kulttuuri kiinnostaa.

Sligo on kuuluisa aivan omasta musiikkityylistään ja Sligoon tullaankin paljon oppimaan tämän heille ominaisen tyylin lisäksi ihan ”perus” irlantilaista kansanmusiikkia. Kaupungissa on poikkeuksellisen paljon musiikkiin liittyvää koulutusta ja tietenkin lukemattomia pubeja, joissa pääsee kuuntelemaan kansanmusiikkia livenä.

Sligossa sijaitsee myös Eala Bhán Restaurant, jota mainostetaan alueen ja jopa koko Läntisen-Irlannin parhaimmaksi ravintolaksi. Ruokahan on Irlannissa nätisti sanoen vähän mautonta ja usein kovin tukevaa. Tässä ravintolassa oli jo hieman yritystä, mutta en minä tänne pelkälle ruokamatkalle lähtisi.

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip

Irlannin road trip | Dublin

Hotellit Dublinissa ovat todella kalliita verrattuna huoneen kokoon ja laatuun. Halusin kuitenkin ehdottomasti keskustaan, enkä mihinkään laitakaupungilla. Trinity Lodge, joka on ihan suositeltava hotelli, maksoi 134 €/yö aamiaisen kera. Auton saimme parkkiin läheiseen parkkihalliin.

Viskitislaamot tai villakaupat eivät kiinnostaneet. Trinity college ja Book of Kells olivat lähellä hotelliamme, mutta jono sai päättämään, että voimme elää edelleen näkemättä vanhaa kirjastoa ja 500-700-luvulla kirjoitettua kirjaa, joka sisältää neljä evankeliumia latinaksi ja jonka sivut on tehty vasikannahkasta.

Taisinkin viettää kaksi päivää kävellen Pokéstoppien viitoittamaa virtuaalireittiä: Temple Bar – The Cathedral of the Holy Trinity – Grafton Streetin ostosalue, koukaten aina myös Liffey-joen toiselle puolelle, Northsiden alueelle Ha’penny Bridge -sillan kautta.

Dublin kokemuksia | Somebody’s Child ja Ha’penny Bridge

Irlannin road trip

Dublin kokemuksia | Somebody's Child

Irlannin road trip | Muutama huomio

Me (lue minä) halusimme valloittaa koko Irlannin kerralla. Vaadin ehdottomasti, että viikon reissulla olisi käytävä myös Belfastissa. Tepon hienoisesta vastustelusta huolimatta pidin pääni, sillä olisihan se nyt ollut hullua vierailla pienellä saarella ja jättää sen toinen pääkaupunki kokonaan katsomatta.

Nyt jälkiviisaana ehkäpä a) kuuntelisin miestäni b) varaisin lisää aikaa esim. 3 viikkoa tai c) jakaisin road tripin 2-10 eri matkalle. Yksistään Pohjois-Irlannissa on upea Causeway Coastal road, joka kulkee Pohjois-Irlannin pohjoisrannikkoa. Reitti on yksi hehkutetuimpia maisemareittejä Pohjois-Irlannissa, mutta me emme nähneet siitä metriäkään. Wild Atlantic Way taas kulkee länsirannikkoa 2500km matkan. Kun viikossa ajoimme n.1000 km on selvää, että ”pieni” osa tästäkin reitistä saattoi jäädä näkemättä.

Ajallisesti road trip ajoittui syystalveen, jolloin Irlannin vihreydestä on jäljellä vain muisto. Ja vaikka lämpötila ei laskenutkaan alle +10C, niin villahousut, pipo ja hanskat olivat ahkerasti käytössä.

Irlannissa myös satoi. Se nyt ei ole mikään yllätys, mutta yllätyksenä tuli, miten paljon sitä vettä tulee kerralla. Sateenvarjolla ei kyllä mitään tehnyt, vaan parempi olisi ollut pakata mukaan kunnon vedenkestävät päälivaatteet ja kengät. Nyt kuivattelin housujani liki päivittäin hotellin rättipatterilla.

Ja se adapteri. Sellainenhan tarvitaan, ja mieluiten kaksikin, kun pariskunta matkustaa. En osaa sanoa, miksi adaptereita on kotona kuutisen kappaletta, mutta matkalaukussa ei koskaan yhtään kappaletta.

Irlannin road trip

16 Comments

  • Meidän road-trip kulki juuri päinvastoin, eli lähdimme Galwaysta etelään. Oli kyllä aivan ihanaa, seuraavaksi pitäisi pohjoisen reitille päästä. Yövyimme viimeisen yön Dublinissa ja se ei meitä sytyttänyt, ehkä syynä oli se alla oleva viikko mitä ihanimmissa irlantilaiskylissä… Tuuria oli sään suhteen, sillä yhtenäkään päivänä ei satanut (oltiin keväällä liikenteessä) ja muutoinkin tykkäsin ajankohdasta: pellot olivat täynnänsä eläinvauvoja <3

    • Dublin oli vähän omanlaisensa… En nyt varauksetta kaupunkiin ihastunut, mutta voisin siellä uudestaan käydä osana road trippiä.

      Meillä kelit oli melkoisen karseat, mutta ei se haitannut, koska lähtökohdallisesti en edes odottanut muuta. Valokuvaamista se sade tietenkin haittasi.

      Oi. Eläinvauvat <3 Me ei nähty kuin likaisia lehmiä ja maalattuja lampaita.

  • Joskus miekka ja kirves tuli kierrettyä Irlanti viikossa, lukuun ottamatta Pohjois-Irlantia. Ja pitää sanoa, etten kauheasti siltä reissulta muista. Nummet, linnat ja kylät vain vilisivät silmissä. Tammikuun lopussa lähdemme pitkän viikonlopun ajaksi Pohjois-Irlantiin, on sen verran jo reissuissa oppinut, että tarvitaan aikaa (ja töistä lomaa) syvällisemmän kierroksen tekemiseen. Toisaalta mukava kuulla ettei Belfastin ympäristöstä ole paljon odotettavaa… 😉

    • Belfastin ympäristö ei tosiaan hurmannut, mutta sinne maisemareiteille rannikolle, pitää ehdottomasti vielä päästä.

      Me kun oltiin liki peräkkäin sekä Skotlannissa, että Irlannissa, niin valokuvat on osittain ihan samanlaisia. Nummea, nummea ja nummea. Jos ne menisi sekaisin, niin en kyllä enää osaisi sanoa, mikä kuva mistäkin on.

  • Hitaasti kiiruhtamisen taito oli Irlannissa ennen kunniassaan. Irlantia ei puraistu haltuun ihan niin vaan.

    Moottoritieverkoston valmistuttua maayhteydet Irlannissa ovat nopeutuneet niin paljon, että nykyisin mennään sujahtamalla halki ja poikki Irlannin. Kiitos EU:n ja erinäisten tukien. Eipä ole muuten Irlanti ainoa maa, jossa EU- tuilla on laitettu valtasuonet kuntoon. Myös Portugalin moottoritieverkosto kiittää EU-rahasta.

    Ennen oli toisin. Aiemmin maantiet johtivat kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin. Mitään kehäteitä ei ollut, motareista puhumattakaan. Vaihtoehtoa ei ollut. Matka-ajat olivat reilu kymmenen vuotta sitten melkoisen aikaa viepiä nykymenoon verrattuna. Joka ikisen kylän ja kaupungin läpi piti ajaa. Siksi siis viiden – seitsemän tunnin ajomatkan välttääksemme jopa lensimme kerran Sligosta Dubliniin. Enää siihen ei ole tarvetta. Pienillä teillä liikkuen ja hitaasti kiiruhtaen saa Irlannin sydänmaista tyystin erilaisen kuvan. Ennen vanhaan oli aina mahtavaa, kun yhtäkkiä keskellä ei mitään värikkäät talot ilmestyivät kuin tyhjästä vehreyden keskelle ja yhtä nopeasti ne sitten myös loppuivat. Jossain pikkukaupungissa oli ne yhdet liikennevalot, jotka rytmittivät jopa koko valtatien liikennettä seisottamalla sitä pitkiäkin aikoja. Siinä se kauneus karisi katsojan silmässä nopeasti kun kartalla lyhyeltä näyttänyt matka olikin ajallisesti tuskaisen pitkä siirtymä.

    Siitä huolimatta mulla on syntynyt Irlantiin leppoisa suhde. Mukava paikka, ja mukavaa porukkaa. Hienon hienoja paikkoja, ja neljä vuodenaikaa saman päivän aikana :). Toki historiassa myös uskonnon varjolla tehtyjä typeryyksiä vaikka kuinka paljon, niin kuin totesit. Englantilaisten ja Irkkujen ikiaikainen kauna johtaa tietty myös historiaan. Puuttomuuden sanotaan johtuvan osin muuten siitä, että englantilaiset valloittajat hakkasivat arvometsät jo 1500- luvulla. Englantilaisten valta oli kuitenkin aina häilyvää. Niinhän se on ollut näihin päiviin asti pohjoisessa.

    Nykymenoa ja yhteiskuntaa ymmärtääkseen on hyvä tietää ainakin yleisellä tasolla parista viime vuosikymmenestä. Kelttiläinen tiikeri oli vielä 90-luvulle tultaessa Euroopan köyhimpiä valtioita, mutta vuosituhannen vaihteessa hurjassa talousiskussa, sittemmin romahtaakseen jollei nyt ihan rähmälleen, niin ainakin polvilleen. Siitä tyystin toipumiseen taitaa mennä yksi sukupolvi. Muistan hyvin peräkkäiset kevätretket noin kymmenen vuotta sitten. Edellisenä vuonna golfin päiväpelimaksu oli ollut sellaiselle kentälle kuin Druids Glen (valittu kaksi kertaa Euroopan parhaaksi golfresortiksi 2000-luvun alussa) 170,- /kierros. Huikea paikka. Aivan fantastinen. Seuraavana vuonna hinta oli noin 70,- Kompleksissa on kaksi kenttää. Pari vuotta sitten kentät pelasi yhteishintaan noin 130,- Kalleimmillaan 175,- + 135,- -> 310,- . Talouskupla puhkesi tylysti. Samalla asuntojen hinnat romahtivat paikallisesti jopa 40%. Ihmiset olivat hankkineet lainarahalla, kuinkas muuten, uusia ylihintaisia kämppiä. Osa asuinalueista jäi pahasti kesken. 90-luvulta aina 2000-luvun alun jatkunut ylikuumentuminen suli karusti kerralla. Tässä syy, miksi jotkut uudet alueet ovat edelleen puolivalmiita. Näitä lainojaan tavalliset irkut maksavat vielä pitkään. Kokevat itse olevansa velkavankeudessa ja pitkään.

    http://www.thejournal.ie/ireland-has-recovered-from-the-recession-by-just-41-3688021-Nov2017/
    https://www.mtholyoke.edu/~falve22h/classweb/recession/recession/Welcome.html

    Ehkä siinä on syy myös autokantaan. Perinteistä pikkuautoa ja vanhaa kalustoa on liikenteessä paljon. Loppuunajettuja ritsoja. Myös taksit ovat jo elämää nähneitä hyvin usein. Ehkäpä autokanta ja uusiutumisen hitaus juontaa juurensa menneistä vuosikymmenistä. Luin just pari viikoa sitten Kauppalehdestä’/Taloussanomista tms. , että tuontiautojen maahantuonti Englannista on räjähtämässä käsiin. Miksi? No kiitos “vääränpuoleisen” liikenteen. Tuontiautoissa täytyy ratin olla oikealla puolella, joten autot tulevat Englannista. Brexitin myötä kukaan ei tiedä tulevista tulleista yms. maahantuontimääräyksistä ja niiden muutoksista vielä mitään. Tuontiautot on tuotava nyt. Irlannissa on siis valtavat käytettyjen markkinat. Kovaa rajaa ei haluta Brexitin myötä.

    Olisikohan se syys myös siihen, että tietyistä autovuokraamoista saa alleen kulahtaneen auton. Olisivatko vuokraamot tuoneet kaluston sisäisenä siirtona Briteistä Irkkuihin? Mulla on osin samoja kokemuksia vuokra-autoista Irlannissa kuin teillä oli tällä reissulla. Kilometrejä olivat nielleet jo niin paljon, että manner- Euroopassa olisivat jo päätyneet aikoja sitten jälkimarkkinoille.

    Toisaalta on Irkuissa myös rahaa ja esim. turismiin on aina satsattu. Maailmanluokan golfkentät ja resortit ovat paikoin aivan huikeita. Out of this World. Myös hinnaltaan. Ohessa pari just ovensa avaavaa kohdetta.

    https://www.adaremanor.com/ Adare on paitsi pittoreski kylä, myös hulppeaan linnaan rakennettu resortti. Kävi just läpi täyden faceliftin ja tulee olemaan kova tekijä Jenkkituristien keskuudessa.

    http://www.golfbirdie.ie/hogs-head-golf/ Hogshead Golf. Ring Of Kerryn reitille juuri avautumassa oleva kenttä. Legendaarisen Watervillen viereen. Kierros 250,- . Terve vaan. Maksaa muuten saman myös Old Head – kentällä. Mitä tämä vehreä saari voikin olla tällainen? Toisaalla karua ja köyhää. Kivenheiton päässä luksusresortteja vailla vertaa, joissa tavallinen tallaaja kokee olevansa täysin vieraalla maalla. http://oldhead.com/

    • No niin! Pitäisiköhän sinun alkaa kirjoittamaan blogia 😉 Tarinasi ovat paljon parempia kuin minun.

      Tuo talouden sakkaaminen voisi tosissaan selittää huonon autokannankin. Tuolla tosiaan on varmasti pitkään jatkununt patoutunut tarve autokannan uusimiseen, joten en yhtään ihmettele, että ihmiet uusivat autoja nyt, kun tulevaisuuden verotuksesta ym. ei ole mitään tietoa.

      Noin huonoa vuokra-autoa ei ole saatu alle kuin Balilla. Tosin se oli kuitenkin tekniikaltaan (patsi tuulilasinpyyhkimet nyt oli rikki) toimiva peli, vaikkakin muuten täysin kulahtanut.

      Tuo Adere näyttää kyllä jälleen ”jos voitan Lotossa, tiedän mihin laitan rahaa”-paikalta. Alkaen 325 euroa. Hymmm. Sillähän lentää viikoksi Tunisiaan.

      250 euron Golf-kierros … Sillähän saisi jo hienon käsilaukun tai kengät! Itse miettisin kahdesti haluanko sateessa ja tuulessa pelaamaan links-golfia tolla hinnalla. Taitaa olla niin, että huippukentille kannattaa mennä ulkoiluttamaan mailojaan vasta lähempänä singelin tasoitusta?

  • Tuttuja maisemia ja paikkoja vilisi postauksessa, sillä kaikki ovat tulleet tutuiksi omilla reissuilla ainakin jollain lailla. Athlonesta tulee mieleen se, että tuo kuvauksesi “keskellä ei mitään” kuvastaa sitä, että maailma on todellakin muuttunut vuosien saatossa. Nimittäin 10 km Athlonen eteläpuolella sijaitseva Clonmacnoise oli aikoinaan Euroopan uskonnollinen ja opetuksellinen keskus.

    Connemarassa itsellä satoi pari päivää kanssa koko ajan ja siellä joutui tekemään ohjelmat uusiksi – vettä tuli sen verran paljon, että vapaaehtoisesti ei autosta viitsinyt ulos mennä.

    Sligon parasta antia on golfkenttä ja Belfastissa kiinnostaa laajempi pub&ruokakulttuurikierros -> jäi viimeksi turhan suppeaksi. Galway kiinnostaa juuri eniten pub-kulttuurin kannalta ja se on omien kokemusten mukaan Irlannin parasta. Kiitos samalla tietty myös linkityksestä!

    • County Sligo Golf Club olisi kyllä ollut upea pelata. Nyt kävelimme vain sen ympäristössä, mihin oli tehty hyvät mahdollisuudet ulkoiluun muutenkin kuin mailaa heiluttamalla. Enniscrone Golf Club ja dyynit olivat myös mielettömällä paikalla. Tämä golf-kentän sivua tuli käveltyä pitkät pätkät.

      Meidän piti mennä käymään Clonmacnoisen luostarissa. Sitten tuli jotakin muuta mielenkiintoista ja Clonmacnoise katosi ajatuksista. Noin kävi aika monen muunkin paikan kanssa. Suunnitelma muuttui joko sateen takia, tai sitten löydettiin hyvä ruokapaikka ja ruuan jälkeen ei enää jaksanutkaan intoilla minkään kultturikohteen eteen metriäkään.

  • Ah Irlanti, tuli ikävä lampaiden ja kiviaitojen sävyttämiä vihreitä maisemia! Olen kiertänyt Irlantia neljällä matkalla, mutten ole vielä edistynyt Pohjois-Irlantiin tai Sligoonkaan asti. Galway kuuluu suosikkeihini ja Connemara on kaunis, kuten myös vaikka Killarneyn seutukin. Siellä on käytössä aika yleispätevä sääennuste: jos näet vuoret, kohta sataa. Jos et näe vuoria, sataa jo 😀

    • Tuo meidän kierros antoi kyllä hyvän yleiskuvan saaresta, mutta hitusen saattoi tosin jäädä näkemättä 😀

      Mä en kerta kaikkiaan tajua, miten se sade voi tulla päälle niin nopeasti. Aina ajattelin, että ehdin käydä ihan pienen lenkin ja napata muutaman kuvan ennen sateen alkamista – koska noi pilvethän on vielä kaukana… Ja kohta tuli vettä kuin saavista kaatamalla.

  • Irlanti ois kyllä niin loistava roadtrippailukohde, oi miksi mulla ei ole ajokorttia! Pari vuotta sitten otettiin bussi suoraan lentokentältä Galwayhin (sekin oli kyllä ihan kätevä vaihtoehto) ja vietettiin siellä pitkä viikonloppu. Aran-saaret oli reissun ehdoton kohokohta!

    • Nyt vaan joku kaveri matkaan, jolla on kortti 🙂

      Kyllä tuolla paljon tuntuu ihmiset kulkevan julkisillakin. Eli ihan hyvä sekin vaihtoehtona.

  • Kovin on saman näköistä kuin Walesissa, jossa kävin viimeksi alkusyksystä. Irlantiinkin täytyy ehdottomasti vielä joskus päästä! Road trip olisi näppärin matkustustapa, joten tästä jutusta sai hyviä vinkkejä.

    • Vuokra-autolla huristelu on kyllä vaivattomin tapa päästä maaseudulla eteenpäin. Wales on meillä vielä käymättä, mutta listalla!

  • Täytyy heti korjata ekaa kappaletta. Irish Coffee + Jameson sen olla pitää 😉

    Aika oudon näköinen tuo sininen taivas – paljon irlantimaisempia nuo harmaat kuvat 😀 Tosi kaunis Irlanti kyllä on. Ihanan kattavan road tripin olette tehneet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *