Hvitträsk | Vaimojen vaihtoa ja kummituksia

Hvitträsk | Vaimojen vaihtoa ja kummituksia

Hvitträsk on hieman sellainen paikka, että moni on siitä hämärästi kuullut, joku muistelee käyneensä joskus, mutta suurin osa miettii liittyykö paikka jotenkin Ainolaan ja missä oli, kun asiasta historiantunnilla puhuttiin.

Hvitträsk on arkkitehtien Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen taidonnäyte. Arkkitehtuuri on tietenkin tärkeä asia, mutta luulisin, että koululaisten korvat olisivat pysyneet paremmin auki, jos heille olisi kerrottu mitä kaikkea muuta mielenkiintoista Hvitträskissä on tapahtunut. Hvitträskin historiasta löytyy nimittäin kaikenlaista mielenkiintoista, kuten vaimojen vaihtoa ja kummituksia.

Hvitträsk

Hvitträsk
Huomaa oven heloitukset

Hvitträsk

Hvitträsk | Jugendia parhaimmillaan

Vaikka Hvitträsk mielletäänkin nykyisin kansallisromanttiseksi rakennukseksi, on se pikemminkin art nouveauta, jonka arkkitehti kolmikko on onnistuneesti yhdistänyt kansalliseksi tulkittavaan muotokieleen. Erityisesti toimiston Helsinkiin suunnittelemat asuinkerrostalot vakiinnuttivat Suomeen uuden modernin tyylin, josta käytetään nimitystä jugend-arkkitehtuuri.

Art Nouveau ja jugend ovat siis eri nimityksiä samasta ja samaan aikaan vallinneesta tyylistä. Nimitykset vaihtelivat alueittain, mm. Ranskan vaikutusalueen tyylistä puhutaan art nouveauna ja Saksan sekä Pohjoismaiden tyylistä jugendina ja kansallisromantiikkana.

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk
Hvitträsk, pohjoissiipi ennen vuoden 1922 tulipaloa

Salaman sytyttämä tulipalo kesällä 1922 vaurioitti pahoin aikanaan Armas Lindgrenin asuttamaa pohjoissiipeä. Ateljee ja Saaristen puoli säästyi, sillä asukkaat hoksasivat peittää oviaukot ja ateljeen katon märillä patjoilla. Pohjoissiipeä ei enää rakennettu uudelleen, vaan Eero Saarinen sai isänsä Eliel Saarisen toimesta tehtäväkseen suunnitella pienemmän rakennussiiven, joka toteutettiin vuosina 1929-33.

Hvitträsk | Vaimojen vaihtoa

Arkkitehdit Herman Gesellius + hänen sisarensa Loja, Armas Lindgren + vaimo Irene ja Eliel Saarinen + vaimo Mathilda päättivät siis rakentaa paikan, jossa arkkitehtien oli tarkoitus perheineen asua ja työskennellä. Siis tavallaan taiteilijakommuunin.

Jos mietitään, että kuvioon kuuluu kolme nuorta miestä ja kolme nuorta naista, niin mikään ei ole yhtä varmaa kuin se, että jossakin vaiheessa ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan, tai tässä tapauksessa seinän toisella puolella. Muuttaessaan Hvitträskiin Eliel oli esim. 31-vuotta ja Loja 25-vuotias.

Kun Hvitträsk oli ollut pystyssä vuoden Armas Lindgren myi osuutensa ja muutti Helsinkiin. Hänen tilalleen Hvitträskin päärakennukseen muutti Eliel Saarinen puolisonsa Mathildan kanssa.

Eliel Saarinen teki tiivistä yhteistyötä Herman Geselliuksen sisaren Lojan kanssa ja kappas kummaa – he rakastuivat. Veikkaan, että Lojan veli ja Saarisen puoliso Mathilda puivat asiaa yhdessä kerran jos toisenkin, ja niin vain onnellisesti tapahtui, että myös he rakastuivat.

Se tiesivätkö kaikki tarkkaan missä mennään, näyttää epätodennäköiseltä, sillä niin verhotusti mm. Herman kirjoitti siskolleen Lojalle: ” … pyydän sinulta veljenäsi, ettet tee vielä mitään päätöstä, vaan odotat paluutani, että voimme yhdessä rauhallisesti pohtia asioita ja seikkoja ja päättää tulevaisuudestamme. Kyseessä on neljän ihmisen onni ja elämä.

Nykyisessä yhteiskunnassa vaihtoehtona olisi voinut olla myös polyamoria, mutta siihen ei Hvitträskissä lähdetty. Samana päivänä kun Saariset erosivat, uudet parit astuivat avioon kaksoihäissä 6.3.1904.

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk
Hvitträskin tupa vuoden 1916 jälkeen, jolloin siellä ollut Eliel Saarisen työpöytä siirrettiin alakerran ateljee-tilaan. Kuvassa työpöydän tilalla barokkityyliset tuolit ja lokerikko. Kuva www.europeana.eu

Hvitträsk
Kuva www.europeana.eu

Herman Gesellius kuoli vuonna 1916. Gesellius haudattiin Hvitträskiin ja leski Mathilda myi osuutensa Saarisille, muuttaen itse Ranskaan.

1920-luvulla Saaristen taiteellinen ura nousi pystyyn. “Toivoin, että jotain tästä kaikesta palaisi. Niin ei käynyt. Minun oli pakko kuvittaa viikkojulkaisuja vesivärimaalauksin hankkiakseni perheelleni leipää. Silloin lopulta uskoin, että minulle ei Suomessa ole työtä.” Saarinen on sanonut Anelma Vuorion muistelmien mukaan. Ajatelkaa – mies, joka oli suunnitellut Helsingin Rautatieaseman ja Kansallismuseon, oli käytännössä työtön!

Saariset kituuttivat Hvitträskissä vuoteen 1923 saakka, jonka jälkeen he päättivät muuttaa Yhdysvaltoihin. Siellä heillä olikin edessä loistava tulevaisuus. Kesäisin Saariset kuitenkin vierailivat edelleen  Hvitträskissä. Sen ylläpito oli kuitenkin kallista.

Eliel Saarinen ei halunnut talosta museota, vaan tarjosi sitä mm. presidentin virka-asunnoksi, Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään residenssiksi ja tuberkuloosiparantolaksi. Lopulta Hvitträsk myytiin irtaimistoineen vuonna 1949 Rainer ja Anelma Vuoriolle. Vuorioiden konkurssin jälkeen Hvitträsk päätyi KOP:in haltuun, joka myi Hvitträskin irtaimiston huutokaupalla. Onneksi suurin osa tavaroista on nyt saatu palautettua. Nykyisin rakennuksen omistaa Suomen valtio ja sitä hoitaa Hvitträsk säätiö. Niin, ja talo on siis museo.

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk
Kuva www.europeana.eu

Ruokasalin Satu-penkkiryijy on ehkäpä yksi Whitträskin kuvatuimmista kohteista. Se on Eliel Saarisen suunnittelema vuonna 1914 ja kuvaa elämää Hvitträskissä. Kussakin suorakaiteen muotoisessa kentässä on aiheita elämästä Hvitträskissä, sekä siellä lapsille kerrotuista saduista. Koristeaiheena Saarisen torni-embleemi sekä vuosiluku 1914. Nykyinen ryijy on vuonna 1990 tehty kopio alkuperäisestä ryijystä.

Hvitträsk

Hvitträsk
Kuvassa näkyvän lasimaalauksen “Kilpakosijat” on suunnittellut 1904-1905 Olga Gummerus-Ehrström. Kattomaalauksen on mahdollisesti tehnyt Väinö Blomstedt. Kuva www.europeana.eu

Whitträsk | Myös naiset osallistuivat taiteen tekemiseen

Hvitträsk mielletään usein vain herrojen Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen projektiksi. Kuitenkin etenkin Loja on jättänyt rakennukseen voimakkaan kädenjälkensä. Hänen suunnittelemiaan ovat mm. tuvan suuri pyöreä kynttiläkruunu, ”Neljä sulotarta”-veistos, sekä useat tekstiilit.

Loja oli myös innokas puutarhuri, joka kasvatti kukkahuoneessaan siihen aikaan eksoottisia kukkia, kuten orkideoja ja kliivioita. Hänellä oli myös kasvimaa, jossa kasvoi ainakin porkkanaa, salaattia, tilliä ja persiljaa. Vielä siirryttyään Yhdysvaltoihin hän antoi ohjeita siitä, kuinka Hvitträskin puutarhaa tulisi hoitaa ja mitä sinne tulisi istuttaa.

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Hvitträsk

Tiesitkö: Talon seinissä kulkivat palvelijoiden huoltoportaat, joita myöten he pääsivät tyhjentämään herrasväen yöastiat ja lisäämään puita kartanon lukuisiin uuneihin.

Whitträsk | Kummitustarinat

Whitträskiin liittyy kaksi kummitustarinaa. Toinen kertoo Sofia-nimisestä tummapukuisesta naisesta, joka työskenteli Saaristen perheen kodinhoitajana ja jolla oli salasuhde työnantajaansa Eliel Saariseen. Sofia kuoli epäselvissä olosuhteissa omaan yläkerran huoneeseensa ja vaeltelee yhä huvilassa.

Toinen kummitus on myös nainen, mahdollisesti Eliel Saarisen entinen vaimo Mathilda, joka kulkee lohduttomana lastenhuoneessa. Kummituksen käyttäytyminen liittynee Mathilda Saarisen kohtaloon. Mathilda sai 1901 keskenmenon ja oli sen jälkeen hyvin sairas. Hän ei koskaan onnistunut saamaan Eliel Saarisen kanssa lapsia.

Kun vierailin Whitträskin lastenhuoneessa minulle tuli todella vahva tunne, että poikani seisoisivat takanani. Ajattelin mainita heille jotain pinnasänkyjen matalista laidoista, mutta samalla ihmettelin, miten he olisivat palanneet takaisin, koska olin nähnyt teinien kulkevan jo alempiin kerroksiin? Kun käännyin, näin naisen poistuvan huoneesta. Hän saattoi toki olla kuka tahansa ryhmäläisistä, mutta toisaalta olin erityisesti odottanut, että kaikki poistuisivat ja pääsisin kuvaamaan huoneen rauhassa. Tiedä sitten, kuka nainen oli …

”Yliluonnollisena pidetyt kokemukset eivät ole tänäkään päivänä kadonneet mihinkään, vaikka rationaalinen maailmankuva on ottanut vallan”,- sosiaalipsykologian tutkija Jeena Rancken

Hvitträsk | Käytännön tietoa

Vaikka Hvitträsk on sinällään lähellä Helsinkiä, on sinne päästäkseen ajettava Espoon ja Kirkkonummen rajalle asti, ja sen jälkeen kiemurreltava Luoman kylästä hiljalleen yhä huonokuntoisemmaksi menevää tietä mäen huipulle. Siellä, Vitträsk järven yläpuolella, mäntymetsän kätkemänä sijaitsee Hvitträsk.

Vuonna 2015 Museovirasto ja Senaatti-kiinteistöt suorittivat ”vahingossa” avohakkuita Hvitträskin museolle johtavaa tietä ympäröivässä vanhassa kuusimetsässä, joten kovin rehevä tuo mäntymetsä ei enää ole.

Museo on auki vain 3.5. – 30.9. ke-su 11 – 17. Huonot aukioloajat liittyvät Museoviraston säästöihin. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että Hvitträsk vetää puoleensa kulttuurimatkailijoita ulkomailta, erityisesti Amerikasta, missä Eliel Saarisen poika Eero Saarinen on suuri nimi. Hänen tunnetuimpia töitään on TWA-lentoyhtiön terminaali John F. Kennedyn lentokentällä New Yorkissa. Hvitträsk veti vuonna 2016 noin 20 000 kävijää. Puolet heistä tuli ulkomailta.

Pääsymaksu 9€. Jotta vierailusta saisi jotain irti, suosittelen osallistumaan opastettuun kierrokseen tai ainakin seurailemaan sellaista. Auton saa parkkiin pienelle parkkipaikalle, jos hyvä tuuri käy. Hvitträsk on huono kohde liikuntarajoitteisille tai huono jalkaisille, sillä portaita on paljon.

Lähteet:

  • Lindqvist, Ojanen, Taiteilijakoteja
  • Museoviraston sivut
  • http://www.europeana.eu/portal/en

2 Comments

  • On tullut käydyksi upeassa Hvitträskissä joskus taannoin ja talon arkkitehdit tiedän. Mutta olipa kiva lukea mielenkiintoista lisätietoa Hvitträskistä ja sen menneisyydestä. Tuonne pitää vielä joskus mennä uudelleen. Kiitos innostavasta kirjoituksestasi. Ja hienoista kuvista.
    Mukavaa syysviikkoa!

    • Hvitträsk tuli vastaan kun olimme äitini ja poikien kanssa palaamasta Länsi-Suomesta. Pienen harkinnan jälkeen auton keula kääntyi kohti Hvitträstkiä ja en yhtään katunut, että menimme käymään. Pojat hieman turhanutuivat, mutta se nyt oli odotettavissa.

      Kohde on sellainen, että siellä kyllä kannattaa vierailla verestämässä muistiaan aika ajoin. Itseälläni on hämärä mielikkuva, että olisin tuolla joskus aiemminkin vieraillut, mutta nyt onneksi oli aikaa tutustua paikkaan kunnolla.

      Ole hyvä ja samoin : )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *