Hurmaava Ta Som ja herkullinen Som Tam – Parhautta

On olemassa asioita jotka vain tapahtuvat ja hyvä niin.

Hotellin uima-allas saattaa muodostua houkuttelevaksi vaihtoehdoksi niissäkin paikoissa, joissa Unescon maailmaperintökohteet sijaitsevat liki vieressä. Kello oli jo pitkälle iltapäivässä, kun Teppo kaivoi matkaoppaan esille. Hän luki minulle temppeleiden nimiä ja minä vastailin tyyliin: Olen nähnyt – ei ihmeellinen, olen nähnyt – aivan liian kaukana. Sitten kuulin nimen Ta Som ja se oli siinä. Sinne ja takaisin. Siinä suunnitelma.

Ta Som on Angkorin peruskierroksella se kaukaisin temppeli. Se on niin mitätön, että jopa Lonely Planet sivuuttaa sen neljällä rivillä. Todennäköisesti temppeli on omistettu Jayavarman VII isälle ja rakennettu vuonna 1150. Toisen tarinan mukaan se on omistettu hänen opettajalleen. Kukaan ei oikeasti tiedä.

Tämä pikkuinen ja syrjässä nököttävä temppeli hurmasi minut heti. Ei hälyä, ei häiriöitä. Vain unelias vartija portilla, kukkoja, kanoja ja tipuja jaloissa sekä tiellä mies lehmiensä kanssa menossa kotiin. Varjoisia kulmauksia, unenomaista auringonsädettä pilareiden läpi ja paljon sammalta, joka tekee kivet monivärisiksi.

1950-luvulla paikalla oli tehty joitain hyvin pieniä kunnostustöitä. WMF, eli World Monuments Fund alkoi suojelutyön paikassa vuonna 1998. Kuluneiden vuosien aikana on koulutettu paikallisia työntekijöitä sekä konservaattoreita ja nyt kaikki neljä temppelin sisäänkäyntiä ja tornia on tehty turvalliseksi.

Tuossa muuten kamalassa omakuvassa, näkyy paras ostokseni hetkeen. Uusi kamerahihna Canoniin Bangkokista. Aivan mahtavat pikasäädöt ja ei hierrä niskaa. Kamera roikkuu hauskasti ylösalaisin tuossa hihnassa (siis se kiinnitys on kameranpohjaan) ja tuon avulla kamera on todella näppärä kantaa ja ottaa käyttöön.

Valtava puu kasvaa itäisen portin ympärillä. Se tuhoaa porttia hiljalleen, mutta on jonkinlainen klassikko. Sen alla kuulemma kuuluisi ottaa kuva kädet levällään, valisti pienen kioskin myyjä. Nyt ei vaan ollut ketään kuvattavaa.

Innokas koiranpentu seuraili minua koko temppelivierailun ajan, kaskaat virittivät korviin sattuvan sirityksensä auringon hiipuessa ja kun poistuimme sammakot aloittivat kurnutuksensa läheisessä lammessa. Näin pitäisi jokaisen saada lopettaa kierros Angkorin temppelellä. Rauhallisesti, ilman tungosta ja kiirettä, hyvillä mielin siitä, että se ”oma” lempipaikka tuli löydettyä.

Vierastan aina ajatusta ”viimeisestä illasta ja sen juhlistamisesta”, mutta päätimme silti syödä oikein pitkän kaavan kautta alkusalaatteineen ja jälkiruokineen. Vaikka Thaimaassa ei oltukaan, Som Tam -papaijasalaatti osataan myös täällä tehdä. Se saattaa näyttää ja kuulostaa vaatimattomalta annokselta, mutta kyseessä ei tosiaan ole mikään mauttoman tylsä pupunruoka.

Salaatti oli mielettömän hyvää. Raikas, kirpeä, makea ja sopivan tulinen. Ja tuli syötyä niin nopeasti, että kuvakin piti napana poikkeuksellisesti Wikipediasta. Jos ette ole vielä kokeilleen, niin kun näette nimen ruokalistassa, tilatkaa heti ja juopukaa taivaallisesta makucombosta.