Paras ohje reiluun matkailuun: Hanki tietoa! #ReilutBlogit

Jakartassa oli lehdessä etusivun juttuna ryöstö, jossa tekijät olivat ennen tekoa juoneet pullollisen olutta puoliksi –juopumistarkoituksessa. Naurattaisi, jos ei tietäisi, että maassa teloitetaan myös ulkomaalaisia huumeiden takia. Samaisessa lehdessä syytettiin mielipidepalstalla asuntojen hintojen noususta, HIV tartunnoista ja huumeiden levittämisestä maassa asuvia länsimaalaisia. Heidät tulisi kaikki karkoittaa, koska he eivät halua sopeutua ja kunnioittaa indonesialaisia arvoja. Kuulostaako tutulta?

Suomessa tällaista tietoa ei saa mistään. Kun paikallisia lehtiä lukee, osaa jotenkin paremmin asettaa myös näkemänsä ja kokemansa oikeaan kontekstiin.

Paras Reilun matkailun ohje on: Hanki tietoa matkakohteesta

On eri asia olla tietämätön jostakin, kuin olla haluamatta tietää. Koska tietoa on nykyisin helpompi saada, kuin koskaan aikaisemmin, tulisi sitä minusta myös aktiivisesti etsiä ja käyttää. Ei kiinnosta, ei kuulu mulle -asenne, ei ole reilua.

Pelottavaa on se, että tietämättömille ihmisille voi kertoa tai suositella lähes mitä tahansa ja he eivät huomaa ongelmia asian takana. Tietämättömyyttään turistit mm. kuvauttavat itseään vaatteisiin puettujen apinoiden kanssa, vierailevat kaupallisissa orpokodessa ja syövät haineväkeittoa.

Koska valmismatkalla oleva ei välttämättä jaksa hakea kohdetietoa netistä tai oppaista, ovat matkanjärjestäjät kasanneet omille sivuilleen todella paljon tietoa ja ohjeita tiivistetyssä muodossa. Finnmatkojen sivuilla esitellään mm. hotellien ja palveluiden lisäksi hyvin kattavasti kasveihin, eläimiin sekä lapsiin kohdistuvat ohjeet ja neuvot. Jos nämä lukee, ei tule mieleenkään kuvauttaa itseään huumatun tiikerin vieressä tai ostella villejä orkideoja.

Omatoimiset matkustajat hakevat tietoa ja lukevat oppaita varmasti pakettimatkalaisia enemmän, koska liikkumisesta, asumisesta, hintatasosta jne. tarvitaan nippelitietoa jo etukäteen. Omatoimimatkailu ei ole kuitenkaan lähtökohdallisesti sen reilumpaa kuin muukaan matkailu, vaikka tätä väitettä aina välillä vilautellaan.

Tässä kohtaa pyydän ja kuulutan myös kriittisyyttä. Jos tuote tai palvelu on eettisesti tuotettu käyttäen vain ekologisia materiaaleja, niin että kaikki on kolmeen kertaan kierrätettyä onnellisten mummojen toimesta ja 100% luomua, on syy perustavaa laatua olevaan epäilyyn. Viherpesulla saadaan nykyisin tehtaanpiipustakin lentelemään perhosia.

#ReilutBlogit on kampanja, joka keskittyy kestävän, reilun ja vastuullisen matkailun tietoisuuden levittämiseen. Bloggaaja vastaa siinä mm. kysymykseen:

Minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on minun elämässäni?

Vastaus: Ei minkäänlainen.

Minusta normaalit ja maalaisjärjellä ajateltavat järkevät valinnat eivät ole mitään sellaista, että niitä tarvitsee erikseen nimetä.

Vain höpsähtäneet hipsterit pitävät meteliä luomukaurapuuroistaan ja onnellisenporon lihasta sekä vaalivat kulttuurillista identiteettiään hifistelemällä maatiaisperennoilla. Minusta leikkaamattomista kauran jyvistä tehdyistä kauraryyneistä tulee se paras puuro ja riista on maukasta. Jos perennapuskat ovat kestänyt vuodesta 1920 elossa, niin mitäpä sitä uusia ostelemaan. Vanhat vaatteet ja kengät voi korjauttaa, ilman että se on joku mainittava ekoteko ja autoilua kannattaa välttää, koska sillä vuoden -86 Jopolla sotkemalla pysyy paino kurissa paremmin. Ja jokaisen tulisi tietää, että ruokaa EI heitetä roskiin.

Huomannette, että en oikein lämpiä sille, että normaaleista asioista tehdään jotenkin liian vaikeita tai hienoja. Kävin aikanani Eat & Joy Maatilatorilla Kluuvissa, missä minulle esiteltiin ranskasta tuotettu kiviarinauunia, jota lämmitetään, ette ikinä usko – koivuhaloilla! Meinasin kuolla nauruun, kun koivuhalkoa esiteltiin kuin jotain harvinaista ja exclusiivista tuotetta konsanaan.

Vähän samanlaisella asenteella suhtaudun reiluun matkailuun. Onhan nyt kotikasvatuksessa mennyt jotain pieleen, jos joku pitää itseään erityisen ”reiluna matkailijana” siksi, että siivoaa roskansa roskikseen ulkomailla. Se, että kertoo reissaavansa reilusti ja huomioivansa kulttuurilliset erityispiirteet pukeutumisen suhteen, tarkoittaa että kulkee asialliset vaatteet päällä ulkomailla.

Reiluus on minusta hyviä käytöstapoja, yleissivistystä ja toisten huomioon ottamista. Se ei todellakaan ole mikään vaikea tai omituinen asian.

Eettisyys blogissani

Päivittäin voin tehdä itse valintani ja vaikuttaa niiden kautta. Mutta sitten ovat ne asiat tai ilmiöt, joissa minun valintani vaikutus on kuin pisara valtameressä. Siksi blogissani on paljon eettisiä kirjoituksia. Näissä kirjoituksissa on aina selkeä oikea ja väärä ja valitettavasti se väärä aiheuttaa suunnatonta kärsimystä maailmassa.

Koska eläinturismista on kirjoitettu jo paljon, haluan itse nostaa esille seksiturismin. Seksiturismia voi sinällään paheksua, mutta seksi alaikäisen kanssa on rikos. Reilun matkailun yhdistys koordinoi tällä hetkellä aiheeseen liittyvää Liian pahaa ollakseen totta -kampanjaa. 

Kun tutustuin aihetta käsittelevään opinnäytetyöhön, sieltä löytyi hämmentävä kohta. Opiskelija oli lähestynyt useita matkatoimistoja, mutta vain yksi oli suostunut haastateltavaksi. Voihan syynä olla kiire, mutta minulle tuli tunne, että kyse oli enemmän haluttomuudesta lähteä mukaan tällaisiin tutkimuksiin ja näin tässä opinnäytetyössäkin pääteltiin.

Maailmassa on paljon matkailijoita, jotka ovat kulkeneet ikänsä silmälaput silmillä ja eivät ole tietoisia lainkaan ilmiöstä nimeltä lapsiseksimatkailu. He eivät osaa tunnistaa merkkejä, eivät osaa reagoida sellaista nähdessään ja osa jopa ajattelee, että se on kyseisessä maassa normaalia (Protection project 2010).

Mielestäni etenkin Aasiaan suuntautuvilla lennoilla tulisi näyttää tietoiskuja lapsiseksiturismista. Se nostaisi matkustajien tietoisuutta siitä, mitä väärinkäyttö tekee lapselle ja parantaisi myös mahdollisuutta tunnistaa tilanne ja tietää miten toimia. Tämä toimintamalli on ollut monen järjestön suosituslistalla jo pitkään (Ecspat, The Code, UNWTO).

Finnmatkojen viestintä- ja yritysvastuujohtaja Anu-Eveliina Mattila kertoo, että päänvaivaa aiheuttaa vaikean asian tuominen lomailijoiden tietoon. – Asiakas ei saa menettää lomafiilistään. Häntä ei saa syyllistää, eikä tiettyä kohdetta leimata, hän pohtii. Lennoilla näytettävät valistusvideot osoittautuivatkin liian raflaaviksi. Tietoa kerrotaan nyt esimerkiksi lippuvarauksen ehdoissa.- 9.12.2013 IL

On olemassa kokonainen kylä Svan Pak, joka tunnetaan nimellä ”paikka mihin mennä, jos etsit nuoria tyttöjä”. Tässä kylässä on bordelleja, jotka ovat erikoistuneet alle buberteetti-ikäisiin tyttöihin. Lapsille opetetaan yleisimmät seksiasennot joita asiakkaat haluavat ja niistä käytetään söpöjä nimiä kuten Yum Yum (oraaliseksi) ja Boom Boom (tavallinen seksi).

Lue koko juttu ja mieti mitä sinä voit tehdä. Yum Yum, Boom Boom – Liian pahaa ollakseen totta

Kirjoituksieni idea on kertoa asioista ja jakaa tietoa. Joka kerta kun saan kommentin, ”Totta puhuen, en tiennyt tästä asiasta mitään ennen kirjoitustasi”, olen saavuttanut jotakin, minkä takia kannatti naputella konetta tunteja ja etsiä pirstaloitunutta tietoa eri lähteistä.

Valitettavasti eettisten kirjoituksien kohdalla törmään myös asenteeseen, jonka ymmärtäminen tuottaa minulle todellisen ongelman. Osa ihmisistä kun ei näe näissä minusta täysin sietämättömien epäkohtien kohdalla mitään ongelmaa ja jopa syyttää minut populistiseksi, tiukkapipoiseksi tai muuten tuomitsee, kun kirjoitan niistä. Voi siis olla olemassa isokin joukko ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että koiria hakataan hengiltä, hailta silvotaan elävänä evät ja että naapuri käy talvilomalla naimassa 10-vuotiasta.

Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä – universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma. – Albert Einstein

Ai niin. Lehdestä luettua vielä. Jakarta Postissa oli kolmossivun uutisena, että eräs kaupungin johtava virkamies oli jäänyt kiinni lahjuksista mentyään ostamaan maan kalleinta Mersua mukanaan matkalaukullinen käteistä. Jestas, mikä järjen jättiläinen. Korruptiosta kiinni jääminen on Indonesiassa niin yleistä, että ei sillä enää etusivulle pääse.

#ReilutBlogit on kampanja, jossa ei ole kyse suurista ja monimutkaisista asioista. Tämä on tempaus, joka keskittyy kestävän, reilun ja vastuullisen matkailun tietoisuuden levittämiseen. Lukemalla #ReilutBlogit merkinnällä varustettuja kirjoituksia, saat tietoa vähän reilummasta matkailusta.

#ReilutBlogit – kampanja on tarkoitettu kaikille bloggareille. Minun haasteet menevät: Aku Varamäki, ORGCOMM,  Henri Heikkinen ja Otto Lilja, Otto Izakaya express

Itse sain haasteen Tarinoita Maailmalta -blogista Annikalta. Hän oli kampanjan aloittaja yhdessä Matkakuume -blogin Gian kanssa.

Haastoi myös Ilkka Lavaksen Citystä ja hän oli niin nopea, että ehti julkaista oman postauksensa jo ennen minua: Vastuullinen matkailu, case Burma. Tuon jutun linkkien takaa löytyy todella paljon hyvää tietoa Burmasta, josta muuten ei vielä paljoa kirjoiteta.

Osallistumisohjeet:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen.