Etelä-Italia ja ravintolat – Vain maku puuttuu

Etelä-Italia ja ravintolat. Italian ruokakulttuuri tuntuu aiheuttavan ihmisille hämmentymisiä, ihastumisia ja pettymyksiä. Jotenkin tulee tunne, että italialainen ruoka olisi erityisen hankalaa nautittavaa. Netti on nimittäin täynnä erilaisia ohjeita tyyliin ”ei cappuccinoa aamupäivän jälkeen”, ”salaatti vasta pääruuan jälkeen” ja ”spagetti syödään vain haarukalla”.

Henkilökohtaisesti kannustan kyllä tutustumaan paikalliseen ruokailukoodistoon, mutta loppupeleissä noilla ohjeilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä ruoka maistuu. Ja se maku on minulle pääasia ruuassa.

Etelä-Italia ja ravintolat

Etelä-Italia ja ravintolat
Merisiilejä, eli italiaksi riccio. 0,60€ kpl

Etelä-Italia ja ravintolat | Rahat pois hölmöiltä

Muistan edelleen lapsuuteni ravintolakäynnin Riminissä (joo, oli turistirysä jo silloin), missä sain eteeni pelkkää farfallea eli perhospastaa. Siis pelkkää perhospastaa – vailla mitään kastiketta. Olen 100% varma siitä, että vanhemmillani oli tuolloin ollut tarkoitus tilata minulle jotakin muutakin kuin pastaa. Senkin muistan, kuinka tuo pasta syötiin sitten ketsupin kera.

Tämä ”rahat pois hölmöiltä” – mentaliteetti ei ole mihinkään muuttunut. Alistuimme mm. Amalfin-rannikolla syömään täysin luokattoman lounasannoksen. Kokeneina matkailijoina meidän olisi tullut osata valita ruokapaikkamme paremmin, mutta emme tehneet taustatyötä ja syy oli siksi meidän. Olen siis valmis sälyttämään vastuuta ruokailun onnistumisesta myös matkailijalle itselleen.

Kun luin jälkikäteen lukijan ohjeita siitä, missä olisi kannattanut syödä, potkin samalla henkisesti varvastani korkkiruuviin. Ihmisillä on tietoa olemassa – miksi en kysy sitä aktiivisemmin. Eli, jos menet Amalfin alueelle, tässä ainakin muutama vinkki nimimerkiltä Ili:

  • Sorrennon lähellä ennen rantatien alkua kukkulan päällä kulinaristien keskuudessa legendaarinen Don Alfonso Sant Agatassa.
  • Sorrennosta kohden Massa Lubrensea ja niemenkärkeä johtavan tien varrella olen käynyt Fransichielossa ja Il Cantuccio – rafloissa. Suosittelen molempia jo sijaintienkin puolesta.
  • Huikein ruokapaikka on Positanon laitamilla Michelin ravintola Il San Pietro Positano- hotellin ulkoterassilla. Syömässä en ole käynyt, mutta ulkoterassilla kuohareilla ja kahveilla. Oh sweet Jesus mikä paikka ja terassi.

Kyllä Amalfista jotakin postitiivista jäi suuhunkin – nimittäin Amalfin sitruunat. Niitä on kolmea eri lajia ja parhaimmillaan ne ovat Limoncello-liköörissä, sitruunakakussa ja limonadissa. Hullaannuin paikalliseen sitruunalimonadiin täysin, mutta unohdin kuvata tuon pienen muutaman desin vetoisen pullon. No sieltä sitä saa joka kaupasta. Menkää maistelemaan.

Amalfin rannikko

Amalfi

Etelä-Italia ja ravintolat | Ja pieleen menee

Joskus ei huolellinen vaihtoehtojen kartoituskaan tuo toivottua tulosta. Ajoimme reitiltä sivuun Ceglie Messapica nimiseen kylään, jossa etsimme ensin puolisen tuntia ravintola Cibusta ja odotimme sen jälkeen vielä 45 min, että paikka aukesi. Ravintola oli saanut paljon palkintoja, sekä mainintoja ja mm. XO Amys -blogin suosituksen (kirjoittanut paljon Pugliasta).

Mitä saimme eteemme? Grano con fonduta di caciocavallo e tartufo della Bassa Murgia, tarkoitti mautonta, suolatonta ohraryynipuuroa, jonka päällä oli muutama tryffelin palanen. Vitello podolico g.400, oli kyllä sitkein vasikka aikoihin. Sanoisin, että vasikaksi varsin yli-ikäinen. Maialino farcito con carciofi brindisini e formaggio, taas oli laihoin ja kuivin porsas mitä maa päällään kantaa.  

Etelä-Italia ja ravintolat
Ceglie Messapica

Etelä-Italia ja ravintolat
Cibuksen palkinnot

Etelä-Italia ja ravintolat
Ei enää mikään maitovasikka

Etelä-Italia ja ravintolat | Luota kavereihin

Miten sitten voi olla varma siitä, että valittu ravintola on hitti, ei huti? Tässä ei auta Michelin Guidet tai TripaAdvisorit. Varmin tapa on vain se, että ruokaa tunteva tuttusi on itse käynyt paikalla syömässä. Ei tarvitse olla mikään ruokasnobi, mutta hyvä olisi tajuta miksi napolilainen pizza näyttää erilaiselta kuin kotimainen lätty ja miksi kalan pitää olla paikallista ja tuoretta, ei pangasiusta Aasiasta.

Esimerkiksi Materassa ruokailimme paikassa nimeltä Osteria al Casale. Bongasin tämän ravintolan silloin Venetsiassa asuvan suomalaisen bloggarin Marimente -blogista. Hän taas oli löytänyt ko. paikan italialaisten ystäviensä avulla. Söimme tuolla tryffelipastaa paahdetuilla pinjansiemenillä, sekä pizzaa norcialaisella makkaralla, gorgonzolalla ja tryffelikermalla. Kummatkin annokset olivat täydellisiä.

Etelä-Italia ja ravintolat
Tuoreita raaka-aineita kyllä löytyy

Etelä-Italia ja ravintolat

Etelä-Italia ja ravintolat

Etelä-Italia ja ravintolat

Illallistimme paljon myös masserioissa joissa yövyimme. Niiden syrjäinen sijainti keskellä maaseutua oli tekijä, joka sai jäämän tiluksille syömään. Monissa arvosteluissa paikan ruokaa oli järjestään kehuttu maasta taivaaseen, joten odotukset olivat korkealla. Henkilökohtaisesti luulin paikkojen suosivan alkuperäistä ja yksinkertaista ruokaa, mutta näin ei ollut. Sain eteeni aivan liikaa yrittämistä ja liian vähän makua ja osaamista.

Eräässä masseriassa loistava pihviliha oli pilattu paistamalla sitä liikaa. Toisessa pelkkä alkupalojen kuminen mustekala ja kostuneet tuulihatut saivat jättämään muut ruuat väliin. Ylipäätänsä pihvin syöminen ei Etelä-Italiassa ole minusta ”se” juttu ja tuulihatut kuuluvat Ranskaan, joten tässä tulee hyvin esiin se, miten masseriat taipuvat rikkaiden amerikkalaisten (joita oli vieraissa paljon) tahtoon. He ilmeisesti vaativat fine diningiä, pihviä ja maistelumenuita pöytään, ollakseen tyytyväisiä.

Se, minkä masseriat osasivat, olivat aamiaiset. Niihin ei liittynyt koskaan liikaa yrittämistä, vaan tarjolla oli paikallisia juustoja, leikkeleitä (hämmästyttävää kuinka montaa laatua voidaankaan tarjota), hedelmiä, sekä yleensä itse leivottua leipää ja kakkuja. Erikoisuutena törmäsin itselleni uuteen levitteeseen, jossa ranskankermaan oli sekoitettu mozzarella raastetta. Kuulostaa oudolta marinoida kahta maitotuotetta sekaisin, mutta yhdistelmä toimi hyvin tomaatin kanssa. Jos yövyt masserioissa, ota ihmeessa huone aamiaisella.

Puglia Masseria Palombara

Puglia Masseria Palombara

Puglia Masseria Salinola

Puglia Masseria Salinola

Etelä-Italia ja ravintolat | Tarjoilijat ovat oikeasti tylyjä

Italialaisia tarjoilijoita moititaan usein tylyiksi. Sitä he voivat ollakin. Palveluhaluttomia, kielitaidottomia, ynseitä ja kiivaitakin. Mutta ei tämä ole mikään italialainen ominaisuus. Onnistuu sama Ranskassa, kaikissa entisissä Itä-Euroopan maissa ja ylipäätänsä kaikkialla, missä tarjoilijan palkkataso ei ole vahvasti sidottu tippeihin. Itselläni ei ole tarvetta siihen, että tarjoilija liehittelee ja pokkuroi vieressäni koko ruokailun ajan. Monet tuntuvat sellaista kuitenkin kaipaavan, ja se heille suotakoon.

Ruokalistat olivat usein käännetty ainakin osin englanniksi, eli menun kimppuun ei tarvinnut käydä Googlen kääntäjän kanssa. Ongelmia tuli kalojen nimien kanssa, mutta menemällä keittiöön katsomaan minkälainen kala oli kyseessä, sekin tilanne selvisi. Tarjoilijat arvostivat selvästi sitä, että ruokailija oli tietoinen paikallisista herkuista. Esim. merisiilien tilaaminen sai kaikkialla tarjoilijoilta hyväksyviä nyökäytyksiä.

Jos jotenkin onnistuit saamaan ravintoloitsijan myötämielisyyden puolellesi, alkoi palvelu sujumaan niin, että pöydästä ei meinannut päästä pois. Erässä paikassa emäntä ei mitenkään suostunut uskomaan, että voisimme olla jo täynnä, vaan lappoi orecchiette-pastaa, eli ”pikku korvia” lisää lautaselle iloisesti italiaa poristen ja punaviiniä laseihin kaadellen. Se siitä ”syödään vaan jotain pientä” -lounaasta.

Masseria Altimura
Masseria Altemura

Masseria Altimura

Etelä-Italia ja ravintolat | Asiakasta osataan hyvitellä

Ravintolan pitäjillä oli myös hyvä pelisilmä. Kun Teppo herkutteli merisiileillä ja mustekalalla Osteria del Porto nimisessä ravintolassa Fasanossa, siirtelin itse laadullisesti huonoa mozzarellaa, sekä mauttomia tomaatteja marttyyrimaisesti lautasen reunalta toiselle. En edelleenkään ymmärrä, miten Italiassa voidaan epäonnistua mozzarella-tomaattisalaatissa?

Kun tuhahdellen torjuin jälkiruuat ja kahvit, lätkäisi paikan omistaja eteeni keksikupin ja kolmea kotitekoista likööriä. Voitte arvata, että dippailtuani kaikki keksit likööriin, olin jo huomattavasti paremmalla tuulella. Näitä pieniä likööriannoksia tarjoiltiin monessa paikassa ruuan jälkeen, mutta harvemmin ihanien keksien kera.

Etelä-Italia ja ravintolat
Osteria del Porto, Savelletri, Fasano

Etelä-Italia ja ravintolat
Mitä arvelette? Jos nyt pyydän ketsuppia, kauanko säilyn hengissä?

Etelä-Italia ja ravintolat

Etelä-Italia ja ravintolat

Etelä-Italia ja ravintolat | Parhaiten jäivät mieleen nämä

Missä sitten nautimme parhaimman ruuan reissullamme? Kolmen kärki on selkeän epäselvä. En nimittäin vieläkään suostu nostamaan listalle merisiilejä, joita Teppo söi useasti. (En siis edes suostunut maistamaan niitä).

Ehkäpä kaikista kymmenen päivän aikana syömistämme aterioista parhaimmat olivat Materassa Osteria al Casalessa nautittu pasta ja pizza, Masseria Altemuran lähitilan mozzarella, savustetut sienet ja kesäkurpitsa, sekä napolilainen pizza (kaikki).

Matera
Materan maisemia

Matera

Matera

Olemme käyneet Italiassa yhdessä tai erikseen liki parikymmentä kertaa. Maa ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä.

Etelä-Italia ja ravintolat
Napoli. 6kg pottuja 2 €

Etelä-Italia ja ravintolat
Lecce – Kahvila

17 Comments

  • Italia on kyllä ihana maa, eikä vähiten maittavan ruokansa takia! Toki myönnettäköön, että on täälläkin päässä osunut kohdalle samalla tavalla flippeja kuin teilläkin, mutta pääosin aina ollut superherkullista sapuskaa.

  • Huh, olipahan monenlaista kokemusta. Omalle, ainoalle, Italian reissulle osui ainoastaan yksi huono ravintola ja senkin oikeastaan osasi aavistaa jo ravintolaa katsomalla. Gardajärvellä siis ainakin meni ravintolavalinnat nappiin.
    On kyllä totta, että pitäisi koluta kaikki kaverit ja blogit läpi ravintolavinkkejä etsiessä, sillä ainakin Tripadvisorissa tuntuvat arviot olevan mitä sattuu.

  • Italian antimet on omalla kohdalla harvoin pettäneet, vaikka jotain huteja toki listalle mahtuukin. Pihveistä olen aika samaa mieltä Italiassa ja ne useimmiten tuleekin kierrettyä kaukaa. Merisiilit pääsee ehdottomasti listalle seuraavan kerran, kun listalla vastaan sattuu. Parin viikon päästä pääsee seuraavan kerran etsimään uusia makuja Rooman reissulla.

    • Kiitos Mikko

      Kyllähän se niin on, että jokaiselle matkalle mahtuu sekä hyviä, että huonoja kokemuksia ruuan suhteen.
      Rooma on kyllä mahtava paikka ja muutaman kerran ollaan siellä ostettu lihaa tai kalaa kauppahallista ja kokkailtu itse. Sekin on kiva kokemus, kun tarjolla on niin paljon hyviä raaka-aineita.

  • Harmi että eteen tuli myös surkeampaa ruokaa.Täällä oli viime vuoden puolella ruoka/matkaohjelma,jossa 2 täkäläistä kokkia kävi kaikki Italian eri ruoka -alueet läpi, ja kyllä kuolasin ruudun edessä… Tarjoilijoiden tylyydestä tai yli-innokkuudesta tuli mieleen yksi ravintola Caracasissa, jossa tarjoilija seurasi perässäni vessaan ja sitten etuili avatakseen minulle vessan oven, odotti kunnes olin valmis, ja seurasi pöytään jotta olisi voinut ottaa tuolin niin että pääsisin istumaan, hyvin hämmentävä kokemus, ja mitäköhän olisit sinä kirjoittanut sellaisesta yli-innostuneesta palvelusta😏

    • Kiitos Jael

      Eipä oikein sellaista reissua ole tullut tehtyä, että ruokapuoli toimisi jatkuvasti. Tai no… Las Vegasissa kierrettiin niitä parempia buffetteja (Wynn, Le Cirque, Bacchanal Buffet, Studio B Buffet jne.) ja niistä ei kyllä pettänyt yksikään. Siinä tosin oli vaarana totaalinen ylensyöntikooma. Niin ja San Sebastianissa nyt oli melko huimaa, kun blogimatkalla meitä vietiin vain Michelin-ravintolasta toiseen. Mutta tuleehan sitä kotonakin laitettua ja syötyä välillä jotain hieman ei niin maistuvaa.

      Kyllähän noita yli-innokkaita palvelukokemuksia on ollut. Jakartassa ja Manilassa monessa hienossa hotellissa on ravintoloiden vessoissa nainen, joka ojentaa sinulle pyyhkeen käsien kuivaamista varten ja availee ovia. Mikäs siinä. Tuolin auttaminen alle ja ruokaliinan levittäminen, vieressä odottava tarjoilija ym. nyt on normi. Kieltämättä ajoittain vähän sellainen olo, että kyllä minä nyt itsekin pystyn…

      Hämmentävin kokemus ylipalvelusta on Astoria hotellin ravintolasta. Teppo tilasi kunnon Rib Eye Steakin. Täytyy myöntää, että hetkisen me kumpikin katsoimme tarjoilijaa hämmästyneenä, kun hän toi veitsivalikoiman tarjottimella nähtäväksi. Emme siis ymmärtäneet, mitä pitäisi tehdä. Tottakai pihviveitsi lihalle, mutta että voit mietiskellä millaisen kahvan tai terän tahdot ja valita kahdeksasta vaihtoehdosta … Hieman yliampuvaa 🙂

  • Italiassa ruoka voi olla hyvää tai huonoa – niin kuin täällä Suomessa. Parhaat kokemukset (olen käynyt Italiassa vain seitsemän kertaa..) ovat olleet pienessä kylässä tai kaupungissa olevat ravintolat, jotka ovat täynnä paikallisia eikä ruokalistaa löydy kuin italiaksi (seinältä tai pienestä lapusta) – ja lopuksi kaiken huudon ja epäselvyyden (?) keskellä syöt hyvää ruokaa, ja loppukliimaksina on laskujen epäselvyys ja jatkuva häsläys. Kuulostaa kliseeltä, mutta näissä paikoissa sai “koko rahan” edestä show:n että hyvän ruuan. Myös pienet B&B majoitukset tarjoavat hyvän aamupalan verrattuna ketjuhotellin nuhjuiseen aamiaispöytään. Huonointa ruokaa olen saanut syödäkseni Roomassa, myös ei turistialueella.. valitettavasti. Kaikkihan on lopuksi kiinni siitä, miten kokki onnistuu ruuan tekemään – se laskujen kanssa sählääminen tuntuu olevan jo “perinne”.

    Amalfin rannikko on tosiaan upeaa seutua, ja siellä riittää turisteja ja paikallisia – jotenka huteja voi tulla. Positanossa voin suositella Bruno ravintolaa; upeaa ruokaa, rento meno ja upea näkymät Positanoon ja merelle.

    • Kiitos Reissu-Jani

      Tuo on niin totta. Itselle ilmapiiri on jo osa ruokaa, ja jos saa seurata paikallista säätöä niin vielä parempi! Yhdessä paikassa tuli joku paikallinen boheemi taiteilijaporukka syömään ja jestas mikä sähläys alkoi.

      Me söimme merisiilejä ja simpukoita jossain ”kansankuppilassa” hiekkarannalla (siis ne ihmiset näytti minusta mustalaisen ja merirosvon sekoitukselta, ja me näytimme heistä myös selvästi hieman oudoilta ja paikkaan kuulumattomilta asiakkailta 🙂 Tunne oli siis molemminpuolinen. ) Saalista perattiin ja sitä mukaan kun tuli tavaraa valmiiksi, kokattiin asiakkaille. Ihan älyttömän hyvää, mutta en mä voi tuota paikkaa suositella, koska ei sillä varmaan ole edes pysyvää nimeä.

      Yritin rajata tämän nyt Etelä-Italiaan, vaikka mulla on ihan omat kokemukset esim. Roomasta ja Italian järviltä. Niissä ruokakulttuuri ja raaka-aineet on taas toisia, joten pitäisi varmaan tehdä niistäkin oma postaus. Idea olisi mennä ensi kesänä ainakin järville pyörimään, joten saa taas uusia kokemuksia 😀

  • Ensimmäistä kertaa blogissasi vierailevana täytyy sanoa, että tykkään sun kirjoitustyylistä – eli en allekirjoita tuota aiempaa kommenttia, en ainakaan tätä postausta mitenkään negatiivisena pitänyt vaikkei se ollutkaan pelkkää hehkutusta täynnä 😀

    • Kiitos Mira

      Ihmisillä tuntuu olevan erilaisia käsityksiä siitä, mitä negatiivisuus on. Itse en koe, että rehellisyys ja epäkohtien kertominen olisi negatiivisuutta.

      Jotkuthan vain ovat niin kovin herkkiä, että heille ei käy kuin sellainen siloiteltu ja yltiöpositiivinen kirjoitustyyli. Jos sellaista etsii, niin silloin tämä minun blogini on kyllä ehdottomasti väärä paikka. Minulla kun tapana kirjoittaa napakasti ja asiasta, ei asianvierestä ja vaalenpunaisten lasien läpi 😀

  • Miten ihmeessä parikymmentä kertaa Italiassa käynyt ei osaa kirjoittaa mozzarellaa oikein? Sinänsä en ihmettele, että olet saanut huonoa ruokaa, sillä olen huomannut, että sinulla on aina matkoiltasi enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa. Varmaankin persoonallisuudesta kiinni.

    • Kiitos Hanna

      Voi hyvänen aika sentään. Varmasti löydät myös yhdys sana virheitä tekstistäni. Korjaan tietenkin kaikki virheet mitä löydät.

      Toiset haluavat lukea vain vaaleanpunaista unelmahöttöä, jossa kaikki on niin mukavaa. Itse pyrin kirjoittamaan kuitenkin rehellisesti kokemuksistani. En usko, että kirjoitukseni mitenkään vaikuttavat siihen minkälaista ruokaa saan ravintolasta, tai ainakaan en näe yhteyttä?

      PS: Viimeksi kävit 11.11.2017 kommentoimasta. Olikin jo ikävä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *