Blogimatka – Tätä et tiennyt

Aah. Blogimatka johonkin eksoottiseen kohteseen.  3***tähden Michelin-ravintoloita, hulppeita hotelleja, upeita nähtävyyksiä. Kaverit ovat kateellisia ja omaa rahaa ei kulu lainkaan, kun kaikki kulut katetaan. Mikäs siinä on matkatessa.

Ihan noin ruusuista todellisuus ei kuitenkaan ole.

Yhteysongelmia

Koska asumme Oulussa, tulee meidän luonnollisesti ostaa lentoliput Helsinkiin ja takaisin. Valitettavasti blogimatkojen päivämäärät usein elävät vielä lähellä lähtöpäivää, ja tämä tekee lentolippujen varaamisen hankalaksi. Vaihtoehtoina on ostaa liput ajoissa halvalla ja joutua sitten mahdollisesti ostamaan uudet, tai odottaa viimetippaan ja ostaa kotimaanlentoliput kalliilla hinnalla. Usein lennolle ehtiminen vaatii myös yöpymistä Helsingissä. Yhteistyökumppanit ostavat myös aina sen halvimman yhteyden, joka tarkoittaa pitkiä vaihtoja, sekä usein myös sitä, että lipun hintaan ei kuulu matkatavaroita.

Utopistinen matkaohjelma

Matkaohjelma on monasti aivan liian tiivis tai huonosti suunniteltu, jotta se voisi palvella jokaista bloggaria hyvin. Kumppaneiden on hyvin vaikea tajua, että matkabloggari ei ole toimittaja tai matkatoimiston edustaja. Minulle on melko hyödytöntä esitellä turistikohteita. Blogeilla on nykyisin niin selkeä oma niche, että harvoin kaupungin TOP5 nähtävyydet sopivat sellaisenaan siihen. Ja jos opastettu kierros ei inspiroi bloggaria, on siitä hankala, jopa mahdoton kirjoittaa lukijoita inspiroivaa juttua blogiin.

Joku tanssiesitys jossain Kuubassa. Kiviäkin kiinnostaa…
Akvaario San Sebastianissa. Ei nyt ihan ykkösjuttu blogiin.

Hotelliesittely – Kiitos ei

Majoitukset saattaavat olla ensiluokkaisia tai sitten eivät. Varmaa on, että koska yhteistyökumppani on usein puhunut hotellin majoittamaan bloggarin ilmaiseksi, haluaa hotellinpitäjä huoneenhinnalle vastinetta. Hotellikierros on kohdallani täysin hukkaan heitettyä aikaa, koska en ole matkatoimiston edustaja. Lukijoita tuskin kiinnostaa, kuinka monta huonetta hotellissa on tai mikä on sen käyttöaste sesonkina.

Avalon Park niminen vapaa-ajan viettopaikka ja hotelli. 200 km Budapestista. Hotellilla ei mitään infoa englanniksi netissä. Ei löydy myöskään mistään varauskoneesta. En usko, että tämä kiinnostaa suomalaisia lukijoitani ja rehellisesti sanoen, en ymmärrä mitä teen tässä paikassa?

Logistinen katastrofi

Logistinen suunnittelu on blogimatkoilla usein yksi suuri katastrofi. Etenkin jos bloggareita on ripoteltu pitkin kylää, vie jo heidän bussiin poimiminen helposti tunnin. Ja mitä useampi osallistuja, sen varmempi, että joku on myöhässä. Joskus, kuten nyt Unkarissa, saattaa bloggarin toimittaminen lentokentälle aiheuttaa myös päänvaivaa järjestäjille. Kun on autolla tuotu 200 km päähän lentokentästä, ei välttämättä halua kuulla ehdotusta: Ehkäpä voisit mennä junalla takaisin Budapestiin?

Kaikki siirtymäajat ovat aivan liian toiveikkaasti laskettuja, joten usein päivän lopusta karsiutuu ohjelmaa väkisinkin pois. Ikävän usein ne ovat juuri niitä kiinnostavimpia kohteita tai paikkoja, joihin olisi heti halunnut, sen maustekujan tai oopperatalon sijaan. Joskus järjestäjä yrittää venyttää päivää aivan liian pitkäksi ja tajuaa virheensä vasta siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää nouse bussista tutustuakseen jälleen uuteen hoteliin tai kivikasaan. Pitkän päivän jälkeen tulisi vielä jaksaa tuottaa juttuja blogiin tai kuvia Instagramiin. Hyvin usein järjestäjä on asettanut ehdoksi tietyn määrän sisältöä tietyssä ajassa, joten näitä ei voi jättää tekemättä.

Kääk, olen ryhmämatkalla

Vaikka kartan ryhmämatkoja viimeiseen asti, blogimatkat ovat juuri sellaisia. Pahimmillaan neljä bussillista toimittajia ja bloggareita liikkumassa kohteesta toiseen. Henkilökemiat eivät useinkaan täsmää, koska jokaisella on se oma agenda matkalle. Olen joutunut  Kuubassa todistamaan kuinka latinot ja britit piti sijoittaa eri bussiin nyrkkitappelun estämiseksi.

Verotus kiemuroita

Koska verottaja on nykyisin hyvin kiinnostunut bloggareiden toiminnasta, tulee matkalla lähdettäessä myös olla tarkkana, että ohjelma täyttää blogimatkan määritelmän. Meriharakan Pirkko kirjoitti hyvän koosteen blogin verotuksen kiemuroista. “Jos kyseessä on tiivisohjelmainen ns. pressimatka, jossa osallistujalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa ohjelmaan, eikä vapaa-aikaa jää, matkapaketti ei ole verotettava etuus, edellyttäen, että osallistuja kirjoittaa matkasta. Jos taas tutustuminen tapahtuu omaan tahtiin omatoimisesti, jolloin isoa osaa matkasta voidaan pitää lomana, on kyseessä pääosin verotettava etuus. Arvio matkan työ- ja lomaosuudesta tehdään tapauskohtaisesti.”

Palkkiot, tai oikeastaan niiden puute, aiheuttavat muutenkin päänvaivaa. Monen järjestäjän on vaikea ymmärtää, että pelkän hotelliyön takia en ole haluakas ajamaan omalla kustannuksella Suomen ristiinrastiin tai, että Tallinnanmatka ei välttämättä kiinnosta minua, jos joudun itse kustantamaan Oulu-Hki välin.

Blogimatka on työmatka

Blogimatka voi olla loistava sukellus paikalliseen kulttuuriin ja paikkoihin, joihin muuten olisi hankala päästä. Se voi olla myös täysin hyödytöntä poukkoilua paikasta toiseen kohteissa joissa ei ole mitään kiinnostavaa minulle. Varmaa on kuitenkin se, että blogimatka on työmatka. Lomamatka on sitten matka erikseen.

Millaisia kokemuksia sinulla on blogimatkoilta?

 

Tags from the story

53 Comments

  • Mielenkiintoinen lähestymistapa asiaan ja onhan noissa press/bloggaajamatkoisa juuri noita huonoja puolia – tulee vietyttyä aikaa sellaisissa paikoissa, mihin ei muuten menisi, kun ne ei kiinnosta.

    Toisaalta viime aikona olet ollut aika paljon näillä matkoilla, joten eiköhän kokemukset ole reilusti plussan puolessa, koska eihän niille pakko ole mennä 😀

  • Toimittajamatkat ovat täälläkin blogimatkoja tutumpia, tosin olen vain muutaman kerran matkustanut ns. matkatoimittajana ja muuten matkailu on liittynyt johonkin muuhun juttuun, esim. tiettyjen ihmisten haastatteluun ja sinänsä verrattavissa mihin tahansa muuhun duunimatkaan. Läheskään aina ohjelmaan ei ehdi mahduttaa edes paria tuntia nähtävyyksien bongailua, ja lomailusta homma eroaa myös siinä mielessä, että esim. nukkumaan ei voi mennä ennen kuin on haastattelu tehty tai artikkeli kirjoitettu :).

  • Hyvin mielenkiintoista luettavaa, itsellä kun ei blogimatkoja takana ole ainuttakaan, niin eipä siitä oikein ole osannut mitään kuvaa muodostaa. Realistina ihmisenä suhtaudun vähän kaikkeen siten, että harvoin asiat ovat sitä miltä näyttävät, myöskään blogimatkat ja tämä kirjoitus sen taisi aika hyvin todistaa. 🙂 Itse olen matkustelun suhteen kiinnostunut vähän kaikesta joten voisin hyvin kuvitella, että hihkuisin riemusta kun näkisin matkaohjelman…pitkäköön se sisällään vaikka afrikkalaisia sadetansseja (toivottavasti en joudu joskus katumaan näitä sanoja) 😀 Liian tiivis ohjelma ja pitkät välimatkat siirtymiselle paikasta toiseen eivät tietenkään ole mukava juttu ja tässä varmasti matkanjärjestäjällä olisi huomioonotettavaa.

  • No, ovatpa kauheita! Kuten sanottu, kiviäkin kiinnostaa tuollaiset tapahtumat, saati että blogiin pitäisi kirjoittaa jotain muustakin kuin tuntemastaan suuresta myötähäpeästä. Onneksi minä olen vielä välttynyt blogimatkalta ja seuramatkojakin pyrin välttämään.

  • Mielenkiintoinen kirjoitus. Varsinaiselle blogimatkalle olen osallistunut vain pari kertaa. Ne ovat olleet hyvin järjestettyjä. Tosi mielelläni lähtisin nyt taas, kun lapset ovat jo vähän isompia.

    Ja tässäkin meitä on niin moneen lähtöön. Itseäni tiivis aikataulu ei haittaa ollenkaan. En lomallakaan jaksa olla yhdessä paikassa yleensä pitkään. Kiireen tuntu ja itseä kiinnostamattomat kohteet ovat toki ikävämpi juttu. Mutta samaistun Annikaan siinä, että olen kiinnostunut monista asioista ja varmaan siinä mielessä minua on helppo miellyttää. Tanssiesitystä Kuubassa olisin seurannut myös mielelläni, vaikka tuskin tulisi omakustanteisesti sellaiseen mentyä.

    Olen tehnyt enemmän alennuksiin perustuvia yhteistöitä, jossa minua ei varsinaisesti velvoiteta mihinkään ja asiat voi tehdä / kokea omalla tavalla.

  • Mielenkiintoinen ja kaiketi kovin rehellinen postaus 🙂 Tässä myös opittavaa matkanjärjestäjän taholle. Kurjaltahan se kuulostaa, jos ohjelmaa on liikaa. Eihän siitä enää kukaan nauti ja yleisfiilis menee helposti miinuksen puolelle. Omalta osalta ei ole juurikaan kokemuksia tälläisistä joten mieluustihan näitä lukee (ja ottaa opiksi) 🙂

    • Yritän olla rehellinen. Olen niin vanha jo, että ei ole tarvista kaunistella asioita. Lukijat ainakin arvostavat sitä!

      Jos ohjelma napsahtaa osuvaksi jaksan vaikka 24 tuntia. Mutta harvoin näin on… Muistan törkeän kalliin Olympia-matkatoimiston matkan taannoin, ja silloin olisin voinut kuunnella opasta vaikka yöt ympäriinsä.

      Toivoisin, että jokaisella matkabloggarilla olisi mahdollisuus osallistua blogimatkoille. Mitä enemmmän palautetta järjestäjät saavat, sen enemmän he kiinnittävät huomiota suunnitteluun.

  • Mielenkiintoinen ja sopivasti kriittinen ja rehellinen postaus! Ja tosi hyvä aihe! Itselläni ei ole kokemusta blogimatkoista, ja kieltämättä tuli aika vahvasti sellainen tunne, että minua varten ne eivät kyllä olekaan. Mieluummin räätälöin matkani vastaisuudessakin itse… Sen sijaan matkani ovat liki aina työmatkoja, ja varsinkin joskus vuosia sitten monen oli mahdoton ymmärtää, että teen matkoilla ihan oikeasti töitä, “tutkimustöitä”. Aina toivotettiin sinnikkäästi “Hyvää lomaa!” 🙂

    • Kiitos : )

      Ei minusta ole mitään asiaa, mistä ei voisi kirjoittaa rehellisesti. Tuskin lukijani, eli asiakkaani, arvostaisivat minua, jos menisin vain rahan ja yleisen mielipiteen mukana.

  • Mielenkiintoinen postaus “kulissien taakse”. Ohjelmista on varmaan aika usein tehty aikamoinen sillisalaatti eikä palvele kaikkia osallistujia. Hienoahan blogimatkalle silti olisi päästä, ja todeta itse miten sellaisen kokee. Liian tiukkaa aikataulua karsastan minäkin, pitää olla riittävästi myös omaa aikaa ja fiksua olisi, jos ohjelmassakin olisi vaihtoehtoja, jolloin voisi valita niitä itseään enemmän kiinnostavia juttuja.

  • Blogimatkoja en ole tehnyt, mutta lehdistömatkoja kyllä yllin kyllin. Samassa veneessä ollaan.

    Kokoontuminen. Ympäri maailmaa paikalle saapuvat kollegat tipahtelevat paikalle tietenkin kuka mitenkin = tulopäivä menee harakoille tai sitten tulopäivän iltana lähdetään heti johonkin järjestäjän mielestä hauskaan ravintolaan tervetuliaisillalliselle. Silloin ei tietenkään voi tulopäivänä tehdä mitään isompaa omatoimisesti, kun verkostoituminen kollegoiden kanssa on myös agendalla.

    Kohteisiin tutustuminen. Miehet tietävät mitä tarkoitan seuraavalla: armeijassa on usein/aina kiire odottamaan. Tarkan minuuttiaikataulun mukaan mennään tuhatta ja sataa paikasta toiseen, joissa sitten toisinaan odotellaan jotain mielenkiintoista tapahtuvaksi. Joskus tapahtuu, usein ei. Mieleen tulee kirjoituksestasi heti kokemuksesi unkarilaisesta maaseutuhotellista, jota ei täältä käsin kukaan voi järjellisesti varata.

    Ulkomaalaisten kollegojen tietämättömyys kohteesta. No tämä on aikojen saatossa parantunut, mutta silti: Kollega tee kotityöt. Tämä jaksaa hämmästyttää minua aina. Pressitripeillä on usein mukana muutama tai ainakin yksi sellainen kaveri, jonka tietämys/yleissivistys ei kohtaa kohdemaan eikä paikan olosuhteita. Kamppeet on pakattu joko rantalomaa tai pakkashelvettiä varten, ja tietenkin just täysin väärin.

    Parhaimmillaan/ pahimmillaan olen ollut tutustumassa Irlannissa erääseen merkittävän golfkilpailun kilpakenttään ja kisajärjestelyihin. No bussin nytkähtäessä hotellin pihasta liikkeelle mukaan könysi pari kaveria shortseissa ja lyhythihaisissa paidoissa. Muita pelivarusteita ei ollut otettu kotimaasta mukaan, sillä nythän oli jo lähes kesä Euroopassa. Huhtikuussa. Ulkona sataa vihmoi ja lämmintä oli seitsemän astetta. Ryhmälle oli järjestetty koko aamupäiväksi ulkoharjoittelua pienryhmissä ja lopuksi pelasimme tietysti koko kentän, joten oli siinä Etelä-Afrikkalaisella ja Hong Kongin edustajalla ehkäpä hitusen kylmä koleassa kelissä sateen piiskatessa kaksikkoa vaakatasossa. Vaikea oli kavereiden siitä reissusta mitään positiivista kirjoittaa omaan lehteensä, luulisin. Kaiken kruunasi se, että upouudella klubilla oli hienot saunat, mutta ne oli lämmitetty kuutenkymmeneen asteeseen, ja veden heitto kiukaalle oli ehdottomasti kielletty. Kehu siinä sitten huonosti lämmitetyssä saunassa suomalaista saunakulttuuri Etelä- Afrikan pojalle: ” Tallasta tämä saunominen on kotipuolessakin”.

    Intiassa isäntänämme toimi kerran erinomaisen mukava kaveri. Henkilökohtainen opas. Lentokentällä meitä odotti autokuski henkilöautolla, Yes! Tunnelma kuitenkin muuttui autolle saapuessamme. Auto oli auttamatta liian pieni. Takapenkille tungettiin lopulta minut, kahdet golfmailat bägisuojuksineen sijoitettiin luonnollisesti päälleni. Kahden miehen kaikki muut matkatavarat ahdettiin Corollan takakonttiin. Ihanaa.

    Kiersimme taas siellä täällä ryhmänä. Meidät vietiin pelaamaan golfia yksityiskentälle, jonne ei ollut asiaa muuta kuin osakkaan vieraana. Miksi meidät sinne vietiin? Miten sinne turisteja toisit? Yksi päivä jäi erityisesti mieleen. Aamupäivällä kansainvälinen ryhmämme vietiin ns. armeijan kentälle. Valokuvien ottaminen oli alueella kielletty ja kaikenlainen utelu koettiin tungetteluna. Iltapäivällä oli vuorossa Jaypee Greens. Klubin toimitusjohtajana oli heinäseipään niellyt vanha upseeri, jonka ylenkatseen nenänvartta pitkin muistan vieläkin. Koomisinta oli tietysti se, että paikka oli juuri vierailupäivänämme suljettu. Tutustuminen jäi paikkojen esittelyyn ja toimarin haastatteluun. Pelaamaan? ”Ei kai, Eihän se ole tärkeää! Näittehän te paikan pintapuolisesti. ” Pelaamisen tähden meidät oli läpi Delhin lähiöiden sinne kuitenkin raahattu. Aina ei paikallisen järjestäjän eli matkailutoimiston ja vanhan siirtomaaherra upseerin välilläkään viesti ollut vissiin kulkenut. Sinänsä upeaa golfkenttää muuten reunusti upouusien kerrostalojen rivi. ” Kenttä on rakennettu tähän nostamaan alueen imagoa. Ei siis erityisesti pelaamista varten”, totesi vanha eversti päätöspuheessaan. Revi siitä päivästä sitten tunteisiin vetoa juttu, joka houkuttelisi porukkaa paikan päälle. Jotain siitäkin päivästä lopulta syntyi.

    Samaisella reissulla meille oli järjestetty Old Delhin kierros tai pikemminkin päivä Delhissä asiantuntija oppaan johdolla. Päivähän oli kerrassaan ainutlaatuinen. Parasta koko reissussa, mutta myös osoitus siitä, että kohdemaan oppaillakin saattaa homma vähän lipsahtaa vieraiden kanssa. Kaikkihan sujui ihan mahtavasti lukuun ottamatta sitä, että osa porukasta sai matkamuistoksi aika ärjyn vatsataudin.

    Homma meni osapuilleen näin: Turbaanipäinen oppaamme johdatti meidät jossain vaiheessa päivää erilaisten ruokakojujen ohitse kohden seuraavaa paikkaa. Joku kysyi: mitä nuo ovat? No nehän olivat tietysti suurinta herkkua oppaan mielestä ja hänen suosituksestaan moni lankesi houkutusten pariin. Paistettuja kuorikoita, jotka dipattiin sellaiseen kylmään chililiemeen ja lientä ryystettiin kuoresta äänekkäästi. Sen päälle siirryimme seuraavalle kojulle. Kaverilla oli edessään erilaisia chilitahnoja ja banaaninlehtiä, johon chilitahna ja kananpalat mitkä lie kääräistiin. Siirryin siinä vaiheessa kuvaamaan HD-kameralla videota pöydän sivuun sopivan matkan päähän. Tulipahan taltioitu tilanne, mistä raju vatsatauti sai alkunsa. Myyjä nappasi banaanilehden, huuhteli sen jalkojensa välissä olevassa muoviämpärissä. Ämpärissä oleva vesi ei ollut sameaa, se oli yönmustaa kaikesta moskasta. Sitten vettä tippuvaan juuri pestyyn banaaninlehteen kääräistiin innokkaalle matkamiehelle maistuva annos.

    Seurasin tilannetta videokameran takaa lähinnä huvittuneena. Kuutta tuntia myöhemmin ei enää huvittanut. Kaverillani puhkesi jäätävä ripuli, joka nosti kuumeen neljäänkymppiin ja kotiinlähtöön oli vain päivä aikaa.( Jotenkin kuitenkin ripuloiva mies koneeseen saatiin ja kotia.) Sanomattakaan on selvä, etten itse pistänyt palaakaan suuhuni, mutta oppaan kehotuksesta ja oikein yllyttämänä melko moni niin teki. Press Trip Gone wrong, vai mitä tuumaatte? Kiitos yleisen typeryyden, sekä oppaan ymmärtämättömyyden siitä, ettei länkkäri voi kiskoa ihan samaa kamaa kylmiltään kuin he.
    Tarinoita piisaisi. Siinä nyt pari muistoa.

    Summa summarum. Parhaiten matka onnistuu, jos pystyy venyttämään sitä jommastakummasta päästä yhteistyössä järjestävän tahon kanssa. Tämä onnistuu parhaiten silloin, kun on lähes ainoa maasi edustaja. Muutoin lennot pyritään buukkaamaan samanaikaisiksi kollegojen kanssa. Oheisohjelmaa voi tällöin suunnitella hieman vapaammin ja käydä niissä itseä kiinnostavissa paikoissa oikeasti.

    • Golfia pelaavalle ja jonkin verran maailmaa niiden perässä kiertäneelle tämä oli huippumukavaa luettavaa – kiitos Ili! Itse muistan omalta reissulta (lomareissu) hyvin Kingsbarnsin pelipäivän, kun puhalsi parikymmentä metriä sekunnissa tuulta ja satoi vaakatasossa. Jouduttiin odottelemaan hieman omaa lähtöä, kun kaksi amerikkalaista ryhmää piti käydä shortseineen varustamassa ensiksi pro-shopista asianmukaisille vaatetuksella. Taisi joka juipilla mennä lentomatkojen verran varusteisiin rahaa, että pääsivät uusissa jokasään puvuissa kentälle. Itselle ei ihan ensimmäisenä olisi tullut maaliskuussa ottaa edes shortseja mukaan Skotlantiin, saati sitten ylipäätään paremmille clubeille muutenkaan.

  • Myönnän, että olen joskus – tai ehkä aika useinkin – kadehtinut pressimatkoja, tosin kateuden määrä on vähentynyt sitä mukaa, kun oma blogi ikääntyy. Kuten sanoit, bloggaajana kun pitää olla tarkkana, että matkajutut sopii blogin tyyliin: vaarana on, että menettää vaivalla hankitun lukijakunnan, jos yhtäkkiä alkaakin postaamaan turisteille järjestetyistä tanssiesityksistä ja luksushotelleista, jos on profiloitunut vaikkapa budjettimatkaajaksi ja keskittynyt harvinaisempiin, “off the beaten path” -kohteisiin.
    (Voisin silti blogimatkaakin kokeilla 🙂 Ainakin kerran.)

  • Mielenkiintoinen teksti! Ymmärrän mitä ajat takaa, koska valtaosa itselle ehdotetuista reissuista ja yhteistyöjutuista jää toteuttamatta juurikin siksi, että heidän ehdotuksensa eivät palvele minua ja blogiani syystä taikka toisesta. En lähde “ilmaiselle” matkalle ellei se palvele omia mielenkiinnon kohteitani, koska se aika ja oma raha, jonka reissuun laittaisin on pois jostain muusta matkasta. Tähän mennessä kaikki jutut, jotka olen yhteistyössä toteuttanut, ovat kuitenkin onnistuneet kokonaisuudessaan joko hyvin tai erinomaisesti. Matkoilla matkaohjelman pitää ehdottomasti sopia omiin mielenkiinnon kohteisiini tai sitten pitää olla sen verran röyhkeä, että lähtee tekemään niitä omia juttuja kesken kaiken mikäli jokin ohjelmassa oleva juttu ei kiinnosta (mikäli vain mahdollista järjestelyiden suhteen – kiertomatkalla varmasti hankalampi toteuttaa) :).

  • Olen joskus ennenkin kommentoinut sinulle tänne siittä, kuinka arvostan tälläisiä rehellisiä ja suoraselkäisiä postauksia. En itse bloggaa kuin perheeni iloksi salasanojen takana, mutta blogeja tulee luettua sitäkin enemmän. Usein on tullut mietittyä näitä yhteistyökuvioita näin ihan peruslukijan kannalta. Monesti bloggaaja vinkkailee, että on nyt menossa sinne ja tänne ja kuinka näistä sitten tulee postauksia postauksen perään. Jos kyse on itseä kiinnostavasta kohteesta/asiasta niin tottahan niitä postauksia sitten silloin jää odottelemaan ja saattaa klikkailla itseään blogia tarkastelemaan tiheämmin kuin normaalisti – mutta kuinkas sitten käykään, kovin usein bloggaajalla ei olekaan aikaa kirjoittaa aiheesta kunnolla vaan luvatut useatkin postaukset jäävät yhteen selvästi nopeasti ja hutiloiden kirjoitettuun. Silloin olen hirmu usein miettinyt, että eikö yhteistyökumppanit tosiaan seuraa kirjoituksia jne? Yksi hikinen postaus monen päivän selvältä yhteistyömatkalta tuntuu todella välillä sille, että blogimatkat on lomailua parhaimmillaan. 🙂 vaikka uskon aivan täysin niiden olevan työmatkoja siinä missä muutkin työmatkat, mutta eikö osa palkasta pitäisi ansaita juuri niillä kirjoituksilla? Varsinkin jos niillä on houkuteltu lukijoita jo useampaan otteeseen….

    Sorry, meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta kiitos tosiaan esirippujen taa vilkaisusta ja muutoinkin ihanan rehellisestä tyylistäsi! Ei tarvitse kalastella lukijoita, niitä riittää ilmankin jos sisältö ei ole pelkkää mainostamista ja hallitsee mukavan kirjoitustyylin. 🙂

  • Ei ole kokemusta blogimatkoista, enkä tiedä edes kuinka paljoa kiinnostaisi lähteä kiertämään valmiiksi päätettyä ohjelmaa vain siksi, että sen saa ilmaiseksi. Riippuu varmasti tietenkin reissusta. Mutta toisaalta, jos blogimatka on työmatka, niin eikös siitä sitten makseta palkkaa, ja onhan sitä varmasti tullut ikävämpiäkin asioita palkan eteen tehtyä. Mulle tämä on kuitenkin vain harrastus, ei työ 🙂

  • Kiva lukea näitä juttuja blogimatkoista. Aloittelevana on hiukan “kateellisenakin” seurannut teille muille tarjottuja reissuja. Mutta sitten, miksi lukea 20 samaan aikaa tehdystä lennosta jne boring.
    Nyt muutama viikko minulle avautui totuus. En kyllä halua mitään blogimatkaa, koska silloin en voi kirjoittaa mitä haluan vaan pitää kirjoittaa kunnioituksella ja myyvästikin. Huokasin ihan helpotuksella matkan jälkeen kun huomasin, että voin tehdä mitä haluan. Vain yksi seikka oli kivasti huomioitu kun toinen taho kyllä tarjosi yötä ilmaiseksi ja kerroin haluavani maksaa. Olivat huoneiston antaneet pihan parhaasta paikasta!
    Ennemmin haluan pitää blogini sellaisena, missä voin aidosti kertoa siitä mitä olen kokenut ja nähnyt.

  • Bloggaajamatkoista ei ole kokemusta, saa nähdä tuleeko joskus tilaisuus lähteä moiselle. Mutta voin kyllä uskoa, että aikamoista hurlumheitä meno siellä on. Mua esimerkiksi ei hotellit kiinnosta sen enempää kuin että niissä on hyvä ja turvallista nukkua, jotkut kokoushuoneiden esittelyt menisi mun kohdalla aivan hukkaan. Varmasti ideaaleinta olisi, jos blogimatkalle pystyttäisiin keräämään samantapaisista asioista kiinnostuneita bloggareita, eli jos jengi tykkää kirjoittaa hotelliarvosteluja niin esiteltäisiin niille sitä hotellia jne. Mutta käytännössähän toi taitaa olla aikamoista utopiaa.

  • Näinhän noi menee ja itse en ole enää esimerkiksi Matkamessujen tiimoilta tulleisiin blogimatkoihin mukaan lähtenyt – olen ryhtynyt vaan tosi tarkkaan katsomaan, mikä sopii siihen omaan juttuun. Tosin tällä hetkellä sitten työt sanelevat aika paljolti sen, milloin on mahdollista lähteä, eli tämä rajaa pois sitten yleensä ne, mihin itsellä kiinnostusta olisi 😉

  • En ole ollut tuollaisella ryhmäblogimatkalla, mutta voin niin hyvin kuvitella, miten ahdistavaa on se, että joutuu kiertämään paikoissa, joista ei niin kovin ole innostunut, kun saman ajan voisi käyttää vaikkapa niistä asioista kirjoitamiseen, mistä on ollut kiinnostunut. Liian suurella ryhmäkoolla ei varmaan oikein ole mahdollistakaan tehdä sellaista ohjelmaa, mikä innostaisi kaikkia.
    Tuo kolmen tähden Michelin ravintola ja kokin pöytä kuulostaa kyllä aika huipulta!

  • No niin, ensimmäinen blogimatka alkaa perjantaina. Suuntana Tatarstan. Katsotaan, miten homma on hoidettu. Aikataulu oli ainakin supertiukka. 😀 Majoitus hyvässä hotellissa keskeisellä paikalla ja eka kerta Venäjällä, joten innoissani tänne lähden. Odotuksia ei periaatteessa ole ja kaikelle avoinna. Toivottavasti ei nyt kauhean monen asian kohdalla joudu kuitenkaan näyttelemään kiinnostunutta. 😀

  • Olipas mielenkiintoinen aihe. Kiva lukea sun omien blogimatkakokemusten ja -ajatusten lisäksi myös muiden – aloittelevien ja kokeneiden – matkabloggaajien mietteitä. Olen ollut pressimatkalla vain kerran (matka numero 2 on edessä tulevana viikonloppuna, tosin se ei vie naapurimaakuntaa kauemmaksi, mutta innoissani olen silti). Se ainoa pressimatka, jolla toistaiseksi olen ollut mukana, oli äärimmäisen hyvin toteutettu. Ohjelmaa oli sopivasti, ja mulle henkilökohtaisesti se oli yksi elämäni parhaista reissuista: ahtaassa ja kosteassa luolassa ryömimistä, vaelluksia sumuisilla vuorilla ja jäätikköseikkailuja. Ei varmasti jokaisen bloggaajan mieleen, mutta mulle se oli aivan täydellinen reissu. Kaiken kruunasi hyvä poppoo, josta löytyi uusia, ihania ystäviä, joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä yhä edelleen – ja reissataankin yhdessä. Jos jonakin päivänä vielä toiselle Suomen rajojen ulkopuolelle suuntautuvalle pressi-/blogimatkalle osallistun, on matkanjärjestäjällä aika isot saappaat täytettävänään! 😉

    • Kysehän onkin juuri tuosta, eli ett blogimatkan pitää sopia ohjelmaltaan bloggarille. Muistan hyvin tuon sinun blogimatkasi. Kyllä niistä jutuista henki se, että nautit menosta ja seurasta.

      Olisihan näste blogimatkoista voinut kirjoittaa vaikka mitä, mutta ihan kaikkea ei kehtaa edes julkistaa. Muotoilisin näin, että joillakin blogimatkan järjestelyt ovat enemmän hanskassa kuin toisilla…

  • Niin no, pari kertaa olen saanut kutsun reissulle. Aikataulut on eläneet ja tosiaan sama ongelma täältäkin päästä. Pitäis aina päästä eka Rovaniemeltä Helsinkiin. Kun olin vielä työtön se kärjistyi entisestään. Olishan se mukavaa lähteä ilmaiselle matkalle, mutta ansiosidonnainen ei riittänyt lentolippuihin etelään. Naurettavaa. 😀 Onneksi nyt voi taas matkustaa omalla rahalla. En ehkä nauttisi ryhmämatkoista. Itse asiassa kavahdan melkein jo ohi ajaville turistibusseille täällä Lapissa.

    • Pitkänmatkalaisilla nämä blogimatkat ovat kyllä ikävän haastavia. Monasti on tullut sellaisia pikatarjouksia, että lähdetkö…? Jos Hki-Oulu-Hki yhteys maksaa 400 euroa, niin pakko on todeta, että ei kiitos.

      Samoin joskus tarjotaan sellaisia kolmeksi päiväksi Amerikkaan reissuja. Ei mun pää kestä sellaisia. Ensin lennät kymmeniä tunteja ja sitten olet perillä 72 tuntia ja takaisin. Jätän suosiolla ne nuoremmille : D

  • Ei oo kokemusta blogimatkoista. Ajatuksena se on kiehtonut, joten oli kiva lukea minkälaista se todellisuudessa on. Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että yhden hotelliyön takia ei ajella omalla kustannuksella tai joku Tallinnan reissu ei kiinnosta, jos ei asu Helsingissä.

    • Moni antaa blogimatkoista tosi ruusuisen kuvan. Tavallaan ei ehkä uskalleta todeta, että oli huonosti järjestetty ja raskas jne. Toisaalta, onhan näissä reissuissa todela hyvin järjestettyjäkin. Moneasti pidetään kuin kukkaa kämmenellä, mutta työmatka se silti on.

      Järjestäjät ei ymmärrä, että matka on aina pois työajasta ja lomista, sekä sitä, että oman auton käyttökin maksaa. Kun kysyy kilometrikorvauksia, niin tarjotaan vain jotain ilmaista illallista siihen korvaukseksi tai kerrotaan kuinka paljon tarjottava ohjelma jo maksaa. Ihan kiva joo, mutta jonkun pitää maksaa se bensakin jotenkin. Ei sitä ilmaisella ruualla makseta.

  • Jaajuu, kiitos, tämäpä varsin silmiä avaava kirjoitus aloittelevalle bloggaajalle. Jotenkin kuvittelin, että paremmin olisi jutut järjestetty matkailutoimijan puolesta. Tosin minua kiinnostaa kummalliset asiat, vaikkapa akvaario tai tanssiesitys Kuubassa, mutta huonot majoitus- ja matkustusolot saavat minut repimään hiukset päästä.

    • Ole hyvä : )

      Kysehän ei ole siitä, etteikö akvaario voisi olla kiinnostava. Sitä se saattaisi olla, jos se olisi esim. maailman suurin/vanhin/yms. tai siellä olisi jotain tosi harvinaista. Mutta kun halutaan väkisin esitellä kylän kaikki mahdolliset turistinähtävyydet, niin se on rasittavaa. Etenkin kun se akvaario ei ollut mitenkään erikoinen ; – )

  • Täällä yksi LifeStyle-Matkabloggaaja haaveilija!

    Mielenkiintonen postaus. Näitä pitäis ottaa enemmän blogeissa esille. Ei ole tullut ajatteltua millaisia ne blogimatkat voivat pahimmillaan olla. Mulla on oikeastaan jos itellä kirjottaa Riiasta, vaikka oli ihan oma matka ja lähinnä kierreltiin kaupunkia ja kuvattiin, niin vaikea saada tekstiä aikaseksi, niin voi vaan kuvitella vielä jostain mikä ei kiinnosta itseään ollenkaan. Tuo verotus postaus täytyy kyllä vielä käydä lukasemassa.

    • Eihän kukaan, etenkään aloiteleva bloggari halua “pura ruokkivaa kättä”. Mieskin oli ensin, että miksi sä tuosta kirjoitat. Minusta näistä on kuitenkin hyvä kirjoittaa. Tämä on sitä läpinäkyvyyttä mitä ylipäätänsä haluaisin enemmän yhteistyöjuttuihin.

      Kyllähän hyvä kirjoittaja repäisee jutun vaikka mistä, mutta luulen, että lukija silti aistii, jos juttu on kirjoitettu tyylillä “Kirjoitin, kun oli pakko”.

  • Mielenkiintoinen postaus! Hyvä että tuot näitä puolia esiin blogimatkoista, monilla lukijoilla kun on niistä epärealistinen kuva. Itselläni ei ole kokemusta ryhmä- eikä blogimatkoista, mutten usko niiden sopivan luonteeseeni. Olen niin tyypillinen suomalainen, etten pidä ohjatuista kierroksista tai minuuttiaikatauluista 😀

    • Monasti törmään juuri tuohon ajatukseen.”Että kivahan sun on matkustaa koko ajan…” Kaikki eivät oikein tajua kuinka paljon työtä tulee noiden matkojen mukana. Yhteistyökumppanit ovat nykyisin hyvin vaativia ja haluavat linkit juttuihin ja numerot, kuinka monta on lukenut jne. Ja tietenkin sitä haluaa kirjoittaa myös hyvän jutun, vaikka paikka ei välttämättä olisi kiinnostanut kovasti. Kyse on ammattiylpeydestä.

      Kyllä täytyy sanoa, että välillä pääsee syvä huokaus, kun katsoo ohjelmaa…

  • Mielenkiintoisia pointteja blogimatkoista. Näitä “ilmainen majoitus + ohjelma” tarjouksia tulee usein ja jotenkin aina kummastelen, että eikö ollenkaan käy markkinointiosastolla mielessä, että bloggaajan menot on siinä todennäköisesti isommat kuin hyöty kun itselle jää matkat maksettavaksi. Eri asia olisi tietysti jos asuisi samassa kaupungissa. Olen aika tarkka mihin lähden mukaan sillä haluan kirjoittaa rehellisesti, ja olisi harmi kirjoittaa matkasta jossa päällimmäinen fiilis on harmi. Ei hyvä kenellekkään.

    Ymmärrän hyvin tuon että Oulusta on aina extraa lähteä reissuun. Olen itse alunperin Kokkolasta ja manaan jo joka Suomen reissulla sitä ylimääräistä lentoa joka tulee kaupanpäällisiksi kun on jo päässyt rajojen sisäpuolelle. Siihen tuhraantuu helposti melkein koko päivä jos ei yhteydet satu pelaamaan, eikä yleensä satu.

    • Jep. Moni ei ymmärrä, että bloggarille tulee kuluja matkoista, lomapäivistä jne.

      Joskus on käynyt niin, että olen todennut jutusta tulevan väkisinkin negatiivinen. Silloin olen kysynyt haluaako yritys, että kirjoitan jutun. Yleensä ymmärtävät ja sanovat, että eivät halua. Joskus kuitenkin rupeavat hankalaksi. Yrittävät väittää, että asia ei olisi ollutkaan niin kuten olen se kokenut. Olen joutunut toimittamaan mm. kuvia likaisesta porealtaasta ja lakanoista, jotta uskoivat. Silloin tulee mieleen, että olisi sittenkin kannattanut kirjoittaa se juttu…

      Oulusta maksaa aina vähintään 100 euroa kun lähtee reissuun. Yleensä paljon enemmän. Ja usein pitää ottaa hotellikin yöksi, joten väkisinkin tulee hieman valikoitua mihin reissuun lähtee mukaan.

  • … niin ja tietysti Anna, kiitos linkkauksesta tuohon verotusjuttuuni. Toivottavasti myös me, matkabloggaajat, keskimäärin hoidamme asiat verotettavan tulon osalta asiallisesti. Pingissä viimeksi kun osallistuin johonkin ryhmään asian tiimoilta, niin lifestylebloggaajat ainakin tuntuivat jo olevan hyvinkin valistuneita asian tiimoilta ja pyrkivät ilmoittamaan saadut lahjat asiallisesti verotettavana tulona.

  • En ole osallistunut “blogimatkoille”, mutta muutamia kotimaan yhteistyöjuttuja tehnyt myymällä oman ideani yhteistyökumppanille, ja ne ovat tietysti ihan eri juttu, ainakin miellyttävyydessään kuvauksesi perusteella. Aikoinaan kun Kuubassa kävit, niin mietinkin, että enpä olisi tuolle Kuuban-matkalle halunnut osallistua, kun oman matkamme parhaat kohdat olivat ne ryhmästä tehdyt päivän tai puolen päivän irtiotot, joilla kiertelimme omien mieltymystemme ja oman aikataulumme mukaan.
    Ryhmämatkailu on meille ok, kunhan ryhmän koko ei ylitä n. 20 henkeä ja usein otamme yhteisestä ohjelmasta välillä vapaata: joskus ryhmän kanssa on kiva jutella, joskus on kiva tehdä asioita erikseen, mutta tämähän ei siis työmatkalla käy. Ja toistaiseksi kokopäivätyössä lomapäivien “hinta” on sen verran kova, että blogimatka ei niitä helposti “kata”, joten siksikään tuskin lähtisin blogimatkalle, ellei nyt sellainen jostain tulisi vastaan juuri kohteeseen, jonne muutenkin haluaisin lähivuosina lähteä, mutta tuskin, sen verran eksoottisia kohteita on omissa matkasuunnitelmissamme.

    • Silloin, kun itse myy idean, niin homma toimii poikkeuksetta hyvin. Siinähän on jo etukäteen varmistanut, että asia kiinnostaa itseään. Kuuban matka oli erittäin hyvä ja erittäin huono samaan aikaan. Todella raskas ja sähläystä koko ajan, mutta maa itsessään oli niin miellyttävä ja kiinnostava, että se korvasi paljon.

      Olen itse osallistunut Olympian matkoille ja ne ovat olleet melko hyvin järjestettyjä. Nyt katselen Mandalan yhtä matkaa, jossa myös ryhmäkoko pieni. Paljon on kiinni oppaan ammattitaidosta. Ei oikein kelpaa enää sellainen tieto, minkä itsekin voi saada netistä tai matkaoppaista.

  • Olen osallistunut ryhmässä vain kerran, ja se oli järjestetty loistavasti. Ryhmässä oli vain viisi, kaikki asuimme aina samassa hotellissa, ohjelma oli väljä, mutta sitä kuitenkin oli ja se oli kaikilta osin kiinnostavaa. Muuten olen ollut aina yksin ja voinut vaikuttaa ohjelmaan, ja jos en ole voinut, se on silti ollut kiinnostavaa. Toisaalta minua on helppo miellyttää, koska olen kiinnotunut todella monenlaisista asioista.

    • Pieni ryhmäkoko tai se, että matkustaa yksin auttaa paljon. Monen maan matkailutoimisto ei vaan halua lähteä hostaamaan yhtä bloggaria, vaan he keräävät näitä isompia ryhmiä mielummin kasaan. Muistelen, että sinullakin oli joku lentojen aikatauluongelma viime reissulla, mutta itse reissu taisi kuitenkin päätyä plussan puolelle.

  • Minulla ei ole oikeastaan kokemusta ryhmämatkailusta, saatikka blogimatkoista – kuulostaa hankalalta etenkin tuon Oulu-Helsinki välin vuoksi (täältä Naantalistakin saa ihan kiitettävästi aikaa kulumaan ennen kuin pääsee edes Helsinkiin). Ja ihan yleisestä mielenkiinnosta, mitä sellaisia paikkoja olet päässyt kokemaan/näkemään, joihin ilman blogireissua ei olisi pääsyä?

    • Oulu-Hki väli tekee kaikesta hankalaa. Yhteys maksaa aina minimissään 100 euroa, usein paljon enemmän.

      Blogireissut ovat tarjonneet ihan huikeasti sellaista mikä muuten olisi jäänyt näkemättä/kokematta:
      – Espanjassa ruokailu 3***Michelin ravintolassa kokinpöydässä, mihin normiasiakkaalla ei ole mitään asiaa.
      – Egyptissä sukellusssafari, jossa mukana meribiologeja, paikallisten ministereiden tapaamisia, pääsy pyramidiin mikä muuten oli suljettu jne.
      – Kuuba ylipäätänsä. Ei olisi niin kattavaa kiertomatkaa ollut varaa itse hankkia.
      – Pääsy risteilylle, missä Silja Symphony meni telakalle. Ihan huikea kokemus sekin.

      Onhan noita. Moneen maahan kyllä pääsee ja retkiä on ostettavissa, mutta välttämättä ei saa niin hyvää opastusta ja pääse näkemään “kulissien takaa” miten homma toimii.

  • Suomalaiselle nuo täyteenbuukatut ohjelmat ovat todellakin tuskaisia, kun taas esimerkiksi japanilainen nauttii siitä, että pääsee koko ajan tekemään, kokemaan ja näkemään. Varmasti näitä ohjelmia on todella vaikea suunnitella, kun mukana on niin monikansallista väkeä ja sitten on sitä bloggaajaa, toimittajaa ja matkatoimiston edustajaa. Olen päässyt myös todistamaan, kuinka ryhmämatkat, joista asiakas maksaa, voivat olla aivan liian täyteenbuukattuja ja paikasta toiseen tulee juosta. Ei sovi suomalaiselle ryhmälle ei sitten millään.

    • : ) olen huomannut, että aasialaisia ei haittaa, vaikka jatkuvasti pitää mennä ja siirtyä ja katsoa ja kokea uutta. He ovat todellisia elämysshoppailijoita. Itse ajattelee, että joku Tonava viikossa matka on raiskausta, mutta juuri juttelin yhden kiinalaisen kanssa, joka oli täysin huumaantunut, kun näki Budapestin tänään ja huomenna jo Bratislavan ja ylihuomenna Wienin : D : D

  • ah, miten tuttuja asioita. Eräällä viiden päivän reissulla oli (jo ennen matkaa noin 20 kertaan muuttuneeseen) ohjelmaan merkitty yhdelle päivälle 15 minuutti vapaa-aikaa, tuoreimmalla taas (kaikista painajaismaisimman vaihtoyhteyden kautta…) reititetty lento oli buukattu lentokentälle kolmen tunnin ajomatkan päähän itse kohteesta ajanjaksona, jolloin matkanjärjestäjä (maan turismitoimisto) ei ollut edes älynnyt, on siellä järjestettävän Grand Prix-osakilpailun vuoksi vuoden kiireisin, joten hotellia ei saanut mistään…

    Onneksi itse sentään asun Helsingissä, tuo Oulu-Helsinki- yhteys kyllä kävisi hermoille…

    • Jep. Tosi kivaa kun sillä 15 min vapaa-ajalla pitäisi sitten vielä hoitaa jotain blogijuttuja nettiyhteydellä, joka tietenkään ei toimi : D

      On muuten tullut vastaan tuo myös, että järjestäjät ovat ihan pihalla oman kaupunkinsa tapahtumista. Jotenkin noloa, kun itse tietää paremmin, mitä viikonloppuna tapahtuu, kuin maan turistitoimiston edustaja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *