Balkanin Road Trip – Musta järvi, Durmitor, Bosnia ja Hertsegovina sekä Dubrovnik

by Anna | TÄMÄ MATKA

Balkanin Road Trip

Jatkoa Balkanin Road Trip – Sveti Stefan, Budva, Skadarin-luonnonpuisto, Kotor – postaukselle. Pääset lukemaan ensimmäisen postauksen täältä. Olimme reissussa lokakuussa 2016 vuokra-autolla. Ajamiskokemusta Balkanilla on käsitelty laajemmin tuossa ensimmäisessä postauksessa.

Balkanin Road Trip

IMG_2181

4.päivä Montenegro Durmitor, Tara-silta

Vuorossa oli hieman pidempi ajo ja iltapäivästä löysimme itsemme Durmitorin kansallispuistosta. Durmitorin kansallispuisto on vuodesta 1980 lähtien UNESCON maailmanperintökohde. Haimme vauhtia majapaikan etsimisessä  2000 asukkaan Zabljak:ista, joka on Montenegron vuoristomatkailun keskus Durmitorin kansallispuiston laidalla.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Crno jezero eli Musta järvi

Kävimme kysymässä matkailukeskuksesta missä pitäsi ehdottomasti käydä ja saimme vastaukseksi, että Crno jezero eli Musta järvi olisi sellainen paikka. Se on yksi kansallispuiston 18 jääkaudella syntyneestä kirkasvetisestä järvestä ja sijaitsee kolmisen kilometriä Zabljakin keskustasta.

Mustalle järvelle johtaa 1 km pituinen kävelytie, jonka varrella on kaupustelijoita sekä muistomerkkin Titon kunniaksi. Tito piileskeli järven läheisyydessä toisen maailmansodan aikana. Ostimme kävelytien varrella kojujaan pitäviltä kauppiailta karhunvatukkaa ja metsämansikkaa kipolliset eväiksi. Järviä (niitä on oikeastaan kaksi) kiertää 5 km pituinen polku. Itse järvi ei minusta mitenkään näyttänyt mustalta, mutta ihan nätti se oli.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Durmitorin kansallispuisto ja Tara-rotko

Durmitorin kansallispuiston ykkösnähtävyys on silta, joka ylittää Tara-rotkolaakson. Tara on Euroopan pisin sekä syvin kanjoni, ja silta kulkee korkeimmillaan n. 170 m joen yläpuolella.

Tara-kanjoni on varsin vaikuttavan ja jylhän näköinen. Sen seinämät ovat keskikorkeudeltaan yli 1000 metriä. Moni vertaa paikkaa Grand Canyoniiin, sillä Grand Canyon on vain 200 m korkeampi – tosin useilta kohdiltaan huomattavasti leveämpi.

Jos pidät koskenlaskusta tai vaeltelemisesta, tämä on paikkasi. Kesäisin Tara-kanjonin vesimassat tarjoavat mahdollisuuden erilaisille lauttaretkille. Myös vuorikiipeilijät, patikoijat, ratsastajat sekä pyöräilijät näyttivät edelleen viihtyvän kansallispuistossa, vaikka lokakuun aamut alkoivatkin olla kirpakoita.

Durmitorin kansallispuistossa kannattaa majoittua ehdottomasti lähellä Tara-siltaa, ei suinkaan Zabljakin läheisyydessä, jossa ei ole mitään nähtävää. Saimme oikein kelvollisen huoneen, josta aukeni suora näköyhteys sillalle ja vuorille. Yöllä heräsin ihailemaan tähtitaivasta, joka oli yksinkertaisen upea. Valosaastetta ei ole käytännössä lainkaan.

Aamusta työnsin parvekkeen ovet auki ja hengittelin pakkasilmaa. 1700 metrin korkeudessa ilma oli jo varsin raikas. Laitoin tyylittömästi villasukat sandaaleihin, koska halusin nauttia aamiaisen terassilla. Hetken hatkitsin pitkiä kalsareita, sillä nekin olisivat löytyneet (miten niin varustaudun aina huolella), mutta aamuaurinko riitti lämmittämään.

Tilasin mm. French Toast ja sain eteeni hieman toisenlaisen lautasellisen, kuin olin odottanut. French Toast tarkoittaakin täällä ihania uppopaistettuja taikinapalleroita. Melkein kuin munkkeja, mutta sisus tahmeampi. Kun niitä kierittelee hunajassa ja hillossa, niin voi hyvää päivää että ovat hyviä. Njeguski prsut eli savustettu kinkku jäi osin syömättä hillittömän suolaisuutensa vuoksi. Nämä savustetut lihat, joita valmistetaan joskus viikkotolkulla, ovat jonkinlainen kansallisruoka täällä.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

5. päivä,Bosnia-Hertsegovina

Bosnia-Hertsegovinan läpi ajaminen oli asia joka hieman mietitytti meitä. Ei suinkaan vaarallisuuden takia, vaan siksi, että siihen ei jäänyt riittävästi aikaa. Koska illasta oli oltava jo Dubrovnikissa, ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin valita liki suorin reitti. Tutkailimme karttaa ja totesimme, että Mostar jää valitettavasti käymättä. Niin kiire ei kuitenkaan ollut, etteikö kunnollisia kuvaustaukoja olisi kyennyt pitämään.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Huomatkaa miten taitavasti kivipenger on tehty

Rajanyritykset

Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovinan välillä on kymmenen rajanylityspaikkaa. Bosnia-Hertsegovinan puolella rajaa ei käytännössä kysytty, tai tarkistettu yhtään mitään papereita, vaan huidottiin vain jatkamaan matkaa.

Balkanin Road Trip

Bosnia-Hertsegovina

Maan vaihtumisen huomasi heti. Maisema muuttui, samoin autokanta huononi selvästi, rakennukset muuttuivat Jugoslavian ajan betonihirvityksiksi ja kylteissä oli nimet myös kyrillisin kirjaimin. Näkyvin piirre oli moskeijoiden ilmeistyminen maisemaan. Bosnia-Hertsegovinassa muslimiväestön osuus on Montenegroa ja Kroatiaa huomattavasti suurempi.

Liikennekultturi muuttui ehkäpä hieman agressiivisemmaksi, kuin rannikolla. Paikalliset tekivät typeriä ohituksia, mutta ajonopeudet pysyivät ihan asiallisena. Tiet kiemurtelevat välillä hyvinkin korkealla ja mitään kaiteita ei ole.

Pimeällä en ajaisi. Katuvaloja ei juuri ole ja pimeässä liikuu valottomia traktoreita, raskaita ajoneuvoa joiden kuskien ajokunnosta ei ole mitään takeita, sekä jalankulkijoita ilman heijastimia. Teiden varsilla on paljon muistomerkkejä kuvien ja tekokukkien kanssa heistä, joiden matka on päättynyt mutkaan tai kallioleikkaukseen.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Sodan jäljet näkyvät edelleen

Sodan jäljet ovat edelleen näkyvillä kaikkialla Bosnia-Hertsegovinassa. Suurimman matkailijoitakin uhkaavan riskitekijän muodostaa sodanaikaisten rintamalinjojen miinoitettu vyöhyke, josta on pystytty raivaamaan vain murto-osa. Kaikkia miinakenttiä ei ole merkitty. Luonnonsuojelualueilla, metsissä ja vuorilla kannattaa kulkea vain kunnollisilla poluilla. Olin keräämässä villitimjamia  ja valokuvaamassa, kun minulle tultiin sanomaan paikallisten toimesta, että pysy sitten poluilla!

Balkanin Road Trip

Trebinje

Ainut isompi kaupunki joka osui matkamme varrelle oli Trebinje. Senkin me jouduimme ajamaan nopeasti läpi. En välttämättä jäänyt asiaa suremaan. Mitenkään kovin viehättävältä ei paikka näyttänyt, vaan kaikkia terasseja täyttivät kaljaa kittaavat sänkitukkaiset miehet verkkareissaan ja kadunvarret olivat täynnä muuten vain notkuvia ukkoja. Ensimmäistä kertaa reissun aikana löimme auton ovet lukkoon.

Meriharakka blogin Pirkko muisteli käyntiään Trebinjessä näin.”Bosnian Sprskan puolelle Trebinjeen ei meinannut löytyä Cavtatista taksia, joka suostuisi sinne ajamaan. Lopulta löytyi yksi, mutta sekin sitten jätti auton ensimmäiselle isommalle (vartioidulle) parkkipaikalle Trebinjessä ja loppu tutustuminen kylään tehtiin kävellen. Kuulemma kroatialaiset autot eivät aina selviä ihan naarmuitta tai muita vaurioitta tuolla puolella, mutta toisaalta on siitä nyt jo pari vuotta aikaa”.

Balkanin Road Trip

Dubrovnik

Lähestyessämme Dubrovnikia alkoi sataa ja se sade sitten jatkuikin koko illan ja yön. Etsimme vapaata parkkipaikkaa autolle parkkihalleista ja jouduimme kiertelemään tunteroisen, ennen kuin vapaa, mutta kallis paikka löytyi. Vaihtoehtona olisi ollut jättää auto kaatosateessa johonkin huitsin kuikkaan kilometrien päähän, joten päädyimme maksamaan parkkipaikasta järkyttävät 40 euroa!

Kävelimme sateessa ohjeiden mukaan hotellille päin kilometrin ja jouduimme odottelemaan hotellinomistajaa puolisen tuntia. Kun lopulta olimme täysin litomärkinä hotellihuoneessa, ei kamalasti enää naurattanut. Minun golfkentälle tehdyt liivi ja housut kestivät sadetta jotenkin, mutta kengät vain litisivät. Teppo oli märkä alushousuihin asti. Matkalaukku kuivine vaatteineen oli auton perässä ja mukana vain seuraavalle päivälle lentokoneeseen tarkoitetut puhtaat alusvaatteet. Kuivailimme vaatteitamme föönillä ja pohdimme tilannetta. Löysin onneksi lentokoneeseen tarkoitetuista vaatteistani Tepolle mahtuvan T-paidan ja kummallekin kuivat sukat.

Muutaman lasillisen jälkeen veri alkoi jälleen kiertää, vedimme nihkeät päälivaatteet päällemme ja suuntasimme sateessa syömään. Läheltä löytyi hyvä terassi, missä lämmittimet hehkuivat punaisina ja tarjolla oli riittävä määrä vilttejä. Ruoka oli hyvää ja viini painui vatsaa. Dubrovnikista koettiin tällä kertaa iltatunnelmat ja yksi loistava klassisen kitaran katusoittaja.

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

Balkanin Road Trip

BALKANIN ROAD TRIP

BALKANIN ROAD TRIP

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

13 comments

Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning 4 lokakuun, 2021 - 11:09 pm

Me käytiin tänään Trebinjessä ja siitä tuli yks mun suosikkikaupungeista täällä Balkanilla. Meidänkin eka mielikuva oli negatiivinen, mutta sitten käännyttiin kulkusuunnasta oikealle, missä olikin toinen keskusta kivoine kahviloineen. Siellä oli myös iso viihtyisä puisto, vanhakaupunki sympaattisine rakennuksineen yms. Trebinjestä ajettiin Dubrovnikin, mikä puolestaan on ollu Budvan lisäks hirveimpiä turistirysiä täällä. Muu Montenegro ja myös Kosovo Pristinaa lukuunottamatta voittaa nuo kaks paikkaa kyllä meidän reissulla mennen tullen. Skopjesta tykkäsin myös.

Reply
Meri / Syö Matkusta Rakasta 22 lokakuun, 2016 - 11:52 pm

Mä entistä enemmän luulen, että meidän on kesällä päästävä jollekin vastaavalle matkalle. Durmitor oli uusi tuttavuus! Dubrovnikin aion kyllä kesäisin kiertää kaukaa, se on aivan varma. :/

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA 23 lokakuun, 2016 - 8:59 am

Suosittelen. Montenegro oli todellinen yllättäjä. En olisi uskonut miten paljon kaikkea kivaa niin pieneen maahan mahtuu.

Reply
Meidän matkassa / Monna 22 lokakuun, 2016 - 4:44 pm

Aivan ihania maisemia ja kohteita tällä road tripillä! Ehdottomasti painan mieleeni ja vau mikä silta matkalla, huh! 🙂 Harmi tuo sade, mutta toisaalta jääpähän taas yksi jälkeen päin varmasti huvittava muisto tästäkin mieleen.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA 23 lokakuun, 2016 - 8:56 am

Oikeastaan meillä oli tosi hyvä tuuri sään kanssa, sillä yksi sadepäivä menee vielä ihan hyvin. Jos sitten sataa viisi päivää, niin ei enää kamalasti naurata. Ja muistaahan taas seuraavalla kerralla, että sateenvarjo/sadetakki olisi ihan hyvä pakata mukaan…

Reply
Terhi / Muru Mou 22 lokakuun, 2016 - 3:49 am

Vaikka sen viiden kuukauden aikana, mitä Kroatiassa työskentelin, yritin nähdä mahdollisimman paljon, jäi silti niin paljon näkemättä! Etenkin Bosnia-Hertsegovinaa haluaisin nähdä enemmän, sillä sen tutkiminen jäi vain Neum-Mostar-Sarajevo -akselille, mutta eiköhän sinne tule vielä palattua. Autolla ajaminen on tuolla kyllä suht helppoa, mitä nyt en minäkään ihan kaikkialla pimeän tultua ajaisi ja paikoin joutuu rajalla odottamaan.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA 22 lokakuun, 2016 - 9:23 am

Tuolla liikkuminen vie yllättävän paljon aikaa. Linnuntietä mitattuna etäisyydet ei ole suuria, mutta ajamiseen menee tuntitolkulla.

Meillä on yleisesti se periaate, että pyritään välttämän pimeällä ajoa. Ihan Suomessakin ajan mieluiten valoisalla.

Reply
sanni 20 lokakuun, 2016 - 10:47 pm

Upeita maisemia kerrassaan! Tuonne seudulle olisi mukava päästä itsekin ajelemaan. Auton kanssa reissaaminen on uusi suosikkini!

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA 21 lokakuun, 2016 - 7:56 am

Auto vapauttaa : )

Reply
Pirkko / Meriharakka 19 lokakuun, 2016 - 12:32 pm

Vähän haastava juttu kuvat nykyisin blogeissa – kun erillisiä kuva-albumeita ei kai kukaan enää käytä, niin kaikki hyvät/asialliset/juttuun liittyvät kuvat pitäisi sitten laittaa tekstin sisään ja sitten vähänkin heikossa hapessa oleva nettiyhteys yskii jo moiseen kuvavirtaan joutuessaan …

Mutta asiaan – kiitos maininnasta 🙂
Sääli, tavallaan, vaikka paljon näittekin, että Mostar jäi näkemättä (tällä reissulla ainakin?) – sen silta on kuitenkin melko legendaarinen ja kaupungin tarinat, vaikka oppailta kuultuina, aika kuvaavia jaetusta kaupungista, jossa lapset, kai edelleen, käyvät eri kouluissa uskonnon ja etnisen taustan perusteella ja asuvat eri puolilla kaupunkia.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA 19 lokakuun, 2016 - 12:37 pm

Mä tuon kuvat Flickerin kautta ja ne on nyt jo pienimmässä mahdollisessa koossa, mistä ne saa tuohon kokoon sivuille. Mutta totta on, että etenkin ulkomailla ei monenkaan blogin kuvat oikein aukea.

Mostar jäi, mutta ei ole lainkaan pois laskuista, että menisimme uudestaan! Reissu oli kokonaisudessaan niin hyvä, että kipinä tutustua Balkaniin ei varmasti sammu.

Reply
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 18 lokakuun, 2016 - 5:17 pm

Jostain syystä aikaisempi kommenttini hävisi, joten yritän uudestaan 😀 Aivan mielettömän kauniit maisemat! Alkoi tehdä itseänikin mieli lähteä tekemään vastaavanlainen Balkanin reissu! Kiitos vinkeistä 🙂

Reply
Kohteena maailma / Rami 18 lokakuun, 2016 - 2:13 pm

Olipas upea silta – suorastaan mahtava!

Dubrovnik on yksi upeimpia kaupunkeja minkä olen nähnyt ainakin minun makuuni. Mostar jäi valittavasti itseltäkin väliin, mutta sinne varmasti tulee mentyä jossakin vaiheessa. Ihastuin Kroatiaan ja Montenegroon, joten tuolle seudulle täytyy päästä lomailemaan uudestaan! Kiva oli lueskella teidän reittejä ja mietteitä matkasta. Trebinjen tarina oli suorastaan mielenkiintoinen, täytyisi itse käydä paikan päällä tutkimassa tarkemmin 😀

Reply

Leave a Comment