Autolla Alpeille – San Bernardino Pass, ajamisen riemua Sveitsissä

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass. Jo muinaiset roomalaiset, Mersun S-sarjan testaajat ja Top Gear, ovat menneet tätä reittiä. Navigaattorin sisällä asuva nörtti ei ilmeisesti ollut… Säälittävää oli ruikutus: Tee U-käännös. Tee U-käännös. Reitti ei laskettavissa. Tee U-käännös…

Emme missään nimessä halunneet ohittaa vuorta San Bernardin tunnelin kautta, vaan ajaan nimenomaan San Bernardino Pass läpi. Täällä yhdellä Sveitsin parhaalla ajotiellä on 37 mutkaa.

Jotta tien löytää, San Bernardinon kylästä pitää jatkaa vanhaa tietä Melsonican laaksoon. Nousua on 12 % ja korkein autolla saavutettava kohta 2066 metrissä. Tie on kiinni yleensä joulukuusta toukokuulle ja pituutta sillä on 19 kilometriä.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass, kahteen kertaan huiputettu

Ajoimme San Bernardino Pass:in läpi ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2014 ja uudestaan heinäkuussa 2016. Ensimmäisellä kertaa olimme liikenteessä kahdestaan. Nyt heinäkuussa mukana olivat myös pojat.  Kesäkuussa 2014 ilma oli äärimmäisen kolea, kylmä ja roiski välillä vettä. Lämpötila ylhäällä +8 C. Heinäkuussa 2016  oli ylhäälläkin lämpöä +24C ja aurinko paistoi nätisti.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

Hankala löytää, kiva ylittää

Jo ennen varsinaisen San Bernardinon solan alkamista auton ikkunasta voi ihailla linnoja, vesiputouksia, vanhoja siltoja ja kirkkoja. Tiellä on voimassa 100km/h nopeusrajoitus, mutta melko hyvä saa olla auto, jotta sen tuolla nopeudella voi miellyttävästi kurveihin viedä. Me tyydyimme etenemään hitaasti kiiruhtaen ja maisemia katsellen, mutta Youtubesta löytyy paljon videoita myös toisenlaisesta ajamisesta.

San Bernardinon kylän jälkeen matkaa jatketaan pienemmälle tielle, johon on ihan asiallisesti jätetty keskiviiva merkitsemättä. Serpentiini on niin tiukkaa, että jopa kaksipyöräiset käyttävät tietä molempien kaistojen leveydeltä.

Maisemat ovat täällä kauniita, mutta eivät mitenkään henkeäsalpaavia. Passo del San Bernardino on paikka missä monet autoilijat ja moottoripyöräilijöt ottavat ensimmäisen kosketuksensa mutkateihin. Ylämäessä vastaantulevan liikenteen näkyvyys on hyvä, joten kuljettajan on täällä helppo totutella mutkiin.

Monet jatkavat täältä matkaansa kohti suosittua ympyräreittiä, jossa ylitetään Passo de San Gottardo (2108m), Furka Pass (2431m) josta kirjoitetun kertomuksen löydät täältä, Grimsel Pass (2165m), Susten Pass (2259m) sekä Oberalp Pass (2044m). Tämän jälkeen todellisia haasteita etsivät extreme-autoilijat suuntaavat kohti reittiä, jossa huiputetaan Alppien korkeimmat ajettavissa olevat kohdat Passo di Gavia (2621m), Passo del Stelvio (2757m) ja Passo del Rombo (2474m).

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Berdardino Pass: ajamisen riemua

Puolenvälin jälkeen kuski saa vääntää rattia jo ihan tosissaan. Reitin profiili on täysin erilainen kuin esim. Furka Passin tai GrossGlocknerstrassen. Tällä tiellä autoa on oikeasti mahdollisuus ”ajaa”,  jos vain kantti kestää ja taidot riittävät.

Kesäkuussa 2014 meillä oli alla hieman tehoton Audi. Heinäkuussa 2016 vuokraamon oikusta alla olikin Limousine S-Mersu. Kummallakin tällaisella tiellä ajaminen oli nautinto, mutta Mersulla siitä sai irti oikeasti ajamisen riemua.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass17

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

7 Comments

  • Hulppeat on näkymät! Kuollaksenikaan en nyt muista, onkohan tämäkin reitti tullut ajettua vai ei – vaatinee vanhojen matkapäiväkirjojen tutkailua… Passo dello Stelvio on ehkä parhaiten muistissa näistä Alppiteistä, ja tietty tuoreimpana Grossglocknerstrasse ihan parin viikon takaa. On aina yhtä hienoa ajella tuollaisissa maisemissa!

  • Vouu! Miten nämä kuvat herättääkään lisää muistoja Alpeilta.. Minua ei sais tuonne auton rattiin, varmaan ajaisin reunalta kun jäisin tuijottelemaan liian pitkäksi aikaa kauniita maisemia. Junalla Alpeilla on ihana matkustaa, roadtrip on kyllä haaveissa mutta pelkään niitä serpentiinejä vain ihan liikaa :p

    • En minäkään tulla haluaisi ajaa montaa päivää. Pelkääjä paikalta on niin paljon mukavampaa katsella maisemia, kuin ratin takaa!

      Kyllä aina välillä oli paikkoja joissa jännitti tai kieltäydyin katsomasta alas. Mutta ei sitä pitkään jaksa olla silmät kiinni ja katsomatta, niin upeaa tuolla on 🙂

    • Ei Suomessa mitään millään urheiluautolla kyllä tee. Mutta kuten sanoit, tiukoissa mutkissa ja nousuissa rupeaa kummasti arvostamaan auton tehoja. Mies haaveilee että joskus joku vähän rajumpi peli otettaisiin alle ja lähdettäisiin mutkateille

      Ajettiin kerran vuokra-autolla Pohjois-Thaimaassa viikko ja sillä autolla ei meinannut oikeasti päästä mäkiä ylös. Silloin päätettiin, että kiinnitetään aina huomiota myös auton moottorin suuruuteen 🙂

  • Makea reitti 🙂 Ajaako suurin osa noista kiihdyttelevistä urheiluautoista reittiä vain toiseen suuntaan vai pysyykö ne varmasti omalla kaistallaan? Ei meinaan jotenkaan kuulosta yhtään houkuttelevalta, että joku tulee kapeassa mutkasta satasta vastaan :O

    • Ei varmasti pysy omalla kaistallaan ja reittiä ajetaan kumpaankin suuntaan. Mutta onneksi ne rakastaa niitä kalliita menopelejään niin paljon, että ovat aika varovaisia. Ja kyllähän sen kuulee, kun V12 revittää menemään jo aika pitkän matkan päästä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *