Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse, Itävallan upea mutkatie

Lähestyminen GrossGlocknerin maisematielle kannattaa tehdä Zell am Seen kautta. Tämä kaupunki on käymisen arvoinen myös kesällä, mutta yöpymisen kannalta kallis. Majapaikka kannattaakin ottaa jostain muualta tai yhdistää GrossGlocknerin läpiajo päiväreittiin.

Zell am See on 740 metrin korkeudella merenpinnasta ja maisemat ympärillä ovat vielä ihanan vehreät.

GrossglocknerstrasseGrossglocknerstrasse05Grossglocknerstrasse02Grossglocknerstrasse04

Itävallan GrossGlocknerstrassea on rakennettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tiemaksuilla (n. 20 eur./auto) ja se on yksi kauneimmista, ehkäpä jopa kaunein solatie Itä-Alpeilla. Maisemareitti on 70 km pituinen ja se kiemurtelee pitkin erilaisia ilmasto- ja kasvistovyöhykkeitä noudattaen muodossaan ikivanhaa kauppatietä.

Nousua on 14%. Korkein autolla saavutettava piste on 2571 metrissä. Alppitie alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblutiin, joka on valittu Itävallan kauneimmaksi kyläksi. Eikä suotta. Jos vain kukkaro antaa myöden, kannattaa täällä yöpyä. 

Grossglocknerstrasse23Grossglocknerstrasse24

Kun varsinainen nousu alkaa, ei voi kun huokailla. On se komeaa!

Grossglocknerstrasse12 Grossglocknerstrasse11 Grossglocknerstrasse10 Grossglocknerstrasse09

Pikku hiljaa maisema rupeaa käymään myös yhä karummaksi. Audi nousi nöyrästi ja ei nikoitellut edes ulkokurveihin joutuessaan. Kovin pienellä moottorilla ei tälle tielle kannata lähteä.

Grossglocknerstrasse08

Grossglocknerstrasse14Grossglocknerstrasse15

Ja lopulta ei enää ylemmäksi autolla pääse. Ympärillä aukeavassa maisemassa on yli 30 yli 3000 metriin yltävää huippua!

Grossglocknerstrasse17

Grossglocknerstrasse16
Grossglocknerstrasse2

Kaiser-Franz-Josefs-Höhe (jäätikkö), 2369 m on myös tältä maisemareitiltä löytyvä kohde. Sinne on rakennettu iso betonikompleksi (parkkitalo, ravintola, näyttely ja näköalatasanne) ja paikasta on hienot näköalat viereiselle jäätikölle.

Jääputous on korkeudeltaan yli 900 metriä ja sen vanhimmat jäät ovat yli 1000 vuotta vanhoja. Ylös pääsee köysiradalla tai kävelemällä jos intoa riittää.

Grossglocknerstrasse20Grossglocknerstrasse21
Grossglocknerstrasse18Grossglocknerstrasse19

Tämän reitin vaikeutta liioitellaan jostain syystä reippaasti. Tie on hyväpintainen ja joka kohdasta vähintään 6 metriä leveä. Mutkat ovat toki melko jyrkkiä ja välillä tuntui siltä, että omat takavalot tulevat vastaan. Reitti on silti hyvä ajaa ja tiellä on paljon ohituspaikkoja. Muutamiin paikkoihin on tehty jopa kaksi kaistaa ylämäkeen. Pysäytyspaikkoja tien varressa on useammin kuin kerran kilometrissä.

Muutama sana ajamisesta:

Alppiteillä alaspäin ajettaessa kannattaa muistaa aina nyrkkisääntö, että mäkeä lasketaan sillä vaihteella millä mentäisiin ylös. Mikäli moottorijarrutuksen lisäksi tarvitaan alas tullessa jarruja, niiden käytössä pätee rekkamiesten sääntö: Jarrupolkukimen päällä ei roikuta ja kuumenneta tarpettomasti jarruja, vaan tarvittaessa tehdään voimakas jarrutus (tapetaan vauhti) ja tämän jälkeen annetaan taas jarrujen jäähtyä ennen seuraavaa jarrutusta. Näin jarrujen teho säilyy.

Jos Alpeille haluaa autoilemaan, kannattaa hetkinen miettiä myös sitä mistä auton vuokraa. Mutkateille ja postikorttimaisemiin ei ole järkeä lähteä huonolla menopelillä. Saksasta vuokraten saa näppärän avo Audin tai ison Mersun alleen viikoksi 400 eurolla. Italian puolelta vuokraamalla, samasta autosta joutuu pulittamaan n. 2000 eur. Kannattaa siis katsoa mihin lennon ottaa, jos vuokra-autoa mielii alleen.

Komeat maisemat ja hienot serpentiinit. Siinä tiivistetysti GrossGlocknerstrasse. Kun ne on nähnyt jää kaipaamaan uudelleen näkemistä. Etenkin kun nämä söpöläiset jäivät näkemättä.

Grossglocknerstrasse3

21 Comments

  • Tämä tie pitäisi päästä uudestaan kokemaan. Bussilla ei oikein saa samanlaista kosketusta näihin alppiteihin kuin henkilöautolla. Stelvio passin Itävallan osuuden olen kanssa ajanut, mutta se varsinainen serpentiini on kokematta. Toki ylhäältä mäeltä nähty.
    Epävinkki eli vältä tätä: Ötztaler Gletscherstrassella pääsee Euroopan toiseksi korkeimmalle päällystetylle telle (2830 m). Korkein kohta on tunnelin suulla. Tie ei ollut mitenkään ihmeellinen ja maisematkaan eivät häikäisseet.
    Olen myös ihmetellyt sitä, että miksei Alpit ja Keski-Eurooppa yleensäkin vedä samalla tavalla suomalaisia kuin esim. aurinkorannat.

    • Heh, ei bussi oikein ole sama, kuin oma auto…

      Tuo Stelio pass oil kyllä tähänasti ajamistani hurjin. Euroopasta löytyy vielä muutama “kovempi” mutta kohta pitää lähteä Aasiaan 😀

      Jaahas…. Toi oli listalla. Jätetäänpä väliin, jos ei ihan kohdille osu.

  • Olen ajanut tuon reitin molempiin suuntiin ja pohjoisesta etelään se tuntuu hiukan helpommalta. Viimeksi oli automaattiauto ja sehän ei juuri moottorilla jarruttele mutta on siinä ne plus- ja miinus-napit, joilla vauhtia voi yrittää hillitä. Kovilla jarrut ovat yhtä kaikki.

    Me yövyimme viimeksi Bruckin kylässä juuri ennen tietullia, siellä on muutama hyvätasoinen ja kohtuuhintainen majatalo sekä pari ravintolaa. Aamulla oli hyvä lähteä ajamaan kohti vuoria heti aamiaisen jälkeen, ei ollut vielä pahempaa ruuhkaa. Yöpyjälle myytiin tiemaksukorttia pari euroa halvemmalla kuin tullikioskista.

    • Tuo reitti on kyllä mielenkiintoinen ja voisin sen jälleen käydä ajamassa. Olimme melko lähellä tänä kesänä, mutta koukkaus olisi silti ollut satoja kilometrejä, joten jäi sitten ajamatta.

      Sen sijaan ajettiin Stelvio Pass ja San Bernardino Pass. Stelvio Pass oli MIELETÖN kokemus. Käy ehdottomasti ajamassa. Ihan huikee!

  • Käyty! Ehkä pelottavin ja pahoinvointia aiheuttavin tie millä olen koskaan ollut kyydissä… Teimme tuonne luokkaretken kesällä 2010 ja ajoimme Spittal an der Drausta bussilla ensin Heiligenblutiin, josta jatkoimme Grosglocknerstrassen korkeimmalle kohdalle. Muistan pelänneeni bussikyytiä niin jumalattomasti että ajomatkalla maisemat jäi näkemättä kun yritin pitää katseeni vain tiessä. Ehkä pikkuautolla tuo voisi ollakin helpompi. Minua ei tuonne kyllä enää uudelleen saa millään vehkeellä 😀 Heiligenblutiin voisin ajaa, se oli upeimpia paikkoja missä olen käynyt koskaan. Pääsin jopa soittamaan kirkossa urkuja kun tunnustin että olin soittanut kymmenen vuotta pianoa ja ukkini on kanttori ja antanut minun soittaa kotikylän kirkossa useita kertoja. Elämys 🙂

    • Voih :/ Bussi ja mutkatie. Ymmärrän täysin pelkosi. En ikinä lähtisi tuonne bussin kyydillä.

      Henkilöautolla tie on paljon helpompi suorittaa. Bussissa istuu jotenkin niin korkealla, että kaikki pudotukset näkyvät liian hyvin. Henkilöautosta niitä ei niin hyvin näe.

      Heiligenblut ansaitsee todella kaiken suitsutuksen. Yksi kauneimmista paikoista jossa olen ollut. Voi olla että teille kerrottiinkin tämä tarina, mutta Heiligenblut-nimi tarkoittaa sananmukaisesti pyhää verta. Legendan mukaan tanskalainen prinssi Briccius oli palaamassa Konstantinopolista vuonna 914. Mukanaan hänellä oli pyhäinjäännös: Jeesuksen verta. Alppeja ylittäessään hän joutui lumivyöryyn ja kuoli. Bricciuksen ruumis kuitenkin löytyi, sillä kolme vehnäntähkää kasvoi esiin lumesta hänen kuolinpaikaltaan. Bricciuksestakin kerrotaan, että vaikka hänen ruumiinsa oli löydettäessä kylmettynyt, niin hänen mukanaan tuomansa pyhä veri ei kuitenkaan ollut jäätynyt. Näin Heiligenblut, jonka läheisyydessä turma tapahtui, sai nimensä, kolme vehnäntähkää päätyi paikkakunnan vaakunaan ja Briccius kylän kirkkoon hautaan.

      Wau! Urkujen soitto tuolla kelpaisi minulle myös. Itse päädyn lähinnä soittamaan pianoa joissakin baareissa pikku huppelissa.

      Taidan muuten tietää miksi teitte tuonne luokkaretken. Ystävyyspaikkakunta Sodankylälle, vai muistanko väärin 😉

      • Joo kuultiin samat tarinat ja oli tosi mielenkiintoisia 🙂 saattaa olla että meille mainittiin tuosta ystävyyskaupungista! Hauskaa että sulla jäi sellainenki mieleen 😀 mutta meidän retki oli osana Comenius-projektia ja Spittal an der Draun lukioon josta tehtiin sitten retki Heiligenblutiin, Hohe Tauernin kansallispuistoon ja Grossglocknerille. 🙂

  • Mielettömät maisemat! Just eilen kirjoittelinkin postausta, jossa mainitsin että jätettiin tämä alppitie tällä kertaa väliin, kun alla oli litran koneella varustettu ruohonleikkuri. Ehkä seuraavalla kerralla alla on vähän tehokkaampi menopeli, sillä kyllähän nämä maisemat on vielä joskus nähtävä omin silmin!

    • PS. Me nukuttiin Zell Am Seessä teltassa. Telttapaikka oli vähän alle 20 euroa järven rannalla, että ei paha, jos jotakuta toistakin telttameininki kiinnostaa.

    • Viisaan päätöksen teitte, sillä ei serpenttiinitie ja jyrkät nousut ole hauskoja tehottomalla autolla. Pääseehän sitä ylös varmasti, mutta kuskille raskasta.

      Seuraavalla kerralla sitten!

    • Majoitukset Heiligenblutissa vaihtelee 70-200 euron välissä, mutta ajankohta vaikuttaa todella paljon. Hinta on normaaliin Itävallan hintatasoon nähden aika suolainen, mutta paikka on kyllä niin kaunis <3

      Mutta ihan siis rahalla selviää 😀

    • Maisemat on tuolla siis niin ihania!

      Jaksan koko ajan ihmetellä miksi keskieirooppaan ei matkustella Suomesta enempää. On lähellä, lennot halpoja, elämä helppoa ja hotellit hyviä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *