Andorra ja upea Chateau de Gramazie

3,K

Andorra ja upea Chateau de Gramazie

Missä maassa monarkki valitaan säännöllisillä kansanvaaleilla? Entä missä on kerrallaan vallassa kaksi ruhtinasta: toinen espanjalainen (Urgellin piispa), ja toinen ranskalainen (Ranskan presidentti)?

No Andorrassa tietenkin.

Aamuna aikaisena lähti auton keula kohti Andorraa.  Jos ei satu omistamaan helikopteria, on maantie ainut tapa päästä tähän pikkuvaltioon.

Andorran pinta-ala on vain vajaat 500 neliökilometriä. Asukkaita on noin 70 000. Suurin osa asutuksesta, kuten pääkaupunki Andorra La Vella, sijaitsee maan halkovassa solassa.

Entinen veroparatiisi

Espanjan ja Ranskan välissä sijaitseva Andorra ei ole enää entisensä. Veroparatiisi on sanonut heipat verottomuudelle. Vuonna 2012 otettiin käyttöön ensimmäisen kerran 10 % yritysvero. Sitten myyntivero ja tulovero. Syy verotuksen on vuosia kestänyt talouden alamäki, joka on ajanut maan hallituksen ahdinkoon. Valtiovarainministerillä oli verotuksen alkaessa poikkeuksellinen ongelma: “Emme ole keränneet veroja ennen, joten emme vielä tiedä tarkkaan paljonko valtio saa verotuloja”. Hankalaa…

Koska verottomuus on murentumassa, yrittää Andorra nyt profiloitua halpamyyntibisnekseen. Sisääntuloväylillä on valtavasti erilaisia autoliikkeitä, tavarataloja ja tupakka- sekä viinakauppoja.

Itse Andorra La Vellassa on yksi ainoa pääkatu, jonka varteen ovat yrittäneet ahtautua ihan kaikki liikkeet. Tuskastuneena ruuhkaan veimme auton ison ruokakaupan parkkipaikalle ja jalkauduimme. Hintatasoa jaksoin ihmetellä. Siis todella kallista oli ainakin ruokakaupoissa. Silti ihmiset ostivat peräkontit täyteen ruokaa ja viinaa. Bensa taas on edullista. Hinta pyörii euron kummallakin puolelle per litra.

Tunti Andorraa riitti meille. Sitten lähti auton nokka takaisin kohti maalaismaisemaa ja hotellia.

Andorra La Vellasta on kirjoittanut hyvän jutun Ansku. Hänen jutustaan ”Yksi päivä Andorrassa”, saa selkeämmän kuvan kaupungista. Askun blogista löytyy Andorrasta myös paljon muita juttuja, tagin Andorra alta.

Ajaminen on yhtä nautintoa

Jos ei Andorra La Vella kiinnostanutkaan, niin ajaminen Andorraan ja sieltä pois oli silkkaa nautintoa. Matka kannattaa tehdä ehdottomasti solatien kautta, ei vuoren alla tunnelissa. Kun lähdetään nousemaan kohti Pyrenneiden vuoristoa, ympärille avautuvat liki välittömästi kauniit ylängöt. Tie mutkittelee ja kiemurtelee mukaellen solan muotoa. Sellainen huomio, että täällä ajataan mutkista huolimatta melko kovaa, ja tie ei ole leveimmästä päästä.

Andorrassa ei ole tasamaata käytännössä lainkaan. Se on Euroopan vuoristoisin maa: alhaisinkin kohta on 840 metrin korkeudessa jyrkkäreunaisessa laaksossa. Yhteensä kääpiömaahan on saatu mahtumaan peräti 65 yli 2,5 km korkuista vuorenhuippua.

Pidimme pienen tauon, ja tuijottelimme uteliaana lehmiä, jota tuijottelivat uteliaana takaisin. Rauhallista oli, ja ei ruuhkista tietoakaan. Muutama traktori tiellä, siinä liki kaikki liikenne. Mitä korkeammalle nousimme, sitä kylmemmäksi ilma muuttui, ja lopulta ei tehnyt enää mieli astua autosta ulos. Pilvet tippuivat alemmas, ja maisema meni ajoittain aika tummaksi.

Minulla on hämärä muisto, että Ranskan ympäriajo kulkisi osuuden myös tällä solatiellä. Saattaa olla, tai saattaa olla, että ei ole näin. Viisaammaat kertokaa te, jos tiedätte.

Ranskan puolella paikalliset maajussit saapuivat pelloilta syömään samoihin aikoihin kun mekin istahdimme ravintolaan. Kylän nimestä ei ole mitään muistoa. Pieniä kyliä on teiden varsilla loputtomiin, ja jokaisesta niistä saa taatusti hyvää ruokaa.

Pullo punaviinia näytti olevan normaali ruokajuoma kaikilla, ja jouduimme hieman estelemään, ja selittämään, että lasillinen olisi sopiva määrä meille. Valitsimme ruuaksi pupua ja pastaa. Se oli helppo valinta, sillä annos oli ainut, mitä ravintola tarjoili tänään. Englantia täällä ei puhuta. Vaatimaton ranskansanastomme riitti kuitenkin hyvin tilauksen tekoon.

Chateau de Gramazie

Hotellimme Chateau de Gramazie sijaitsee kylässä, jonka nimi on Gramazie (mikä yllätys), ja jonka populaatio on hurjat sata asukasta. Voi sitä ruuhkaa ja rellestystä. Tänne on 45 minuutin ajomatka Toulousesta tai Narbonnesta. Carcassonnen lentokentälle pääsee puolessa tunnissa.

Vastassa oli täydellinen ranskalainen herrasmies täydellisesti istuvassa päiväpuvussaan. Tiedättekö tunteen, kun ei ole aamusta jaksanut pestä hiuksiaan, ja ajomatkan aikana limsapullo on vielä ruikkinut T-paidalle keltaiset läntit? Halusin lähinnä vain piiloutua äkkiä huoneeseeni, en seurustella tai kiertää taloa.

Paikka oli itkettävän ihana. Rakennus oli mahtava. Aamiainen loistava. Kylä oli ylisöpö. Viljelykset ympärillä kuvauksellisimmat ikinä. Voisinko keksiä vielä jotakin kehuttavaa?

Kallis? Ei, vaan 70 eurosta ylöspäin.

Täällä yöpyessä tietää koko yön mitä kello on. Vanha kellotorni nimittäin on liki kiinni rakennuksesta, ja soi heläjävän kauniisti myös puolet tunnit.

Tämä on sitä osaa Ranskan maaseudusta, jossa opaskylttejä ei ole, koska kaikkihan tietävät missä Chateau sijaitsee.

Aivan ihana paikka!