La Route des Vins
La Route des Vins d’Alsace on Ranskan viinireiteistä vanhin, suosituin ja ehdottomasti yksi kauneimmista. La Route des Vins – Alsacen valkoviineihin keskittyvä reitti kulkee läpi reilun sadan keskiaikaistunnelmaisen kylän ja tuhansien viiniviljelmien. Viinintuottajia on reitin varrella yli 300.La Route des VinsLa Route Alsace -reitin voi ajaa läpi yhdessäkin päivässä, mutta suosittelen yöpymistä Strasbourgissa ja muutamassa pienemmässä kaupungissa.
La Route des Vins d’Alsace alkaa Marlenheimista ja kulkee Thanniin 170 km matkan. Tarkalleen ottaen Alsace, jolla reitti kulkee, sijaitsee Itä-Ranskassa Vogesien-vuoriston ja Reinin välissä sekä pohjois-etelä-suunnassa Strasbourgin ja Mulhousen välissä. Alueella on yli 5900 viininviljelijää.
La Route des Vins -viinireitti
Ensikosketuksen tulevaan saa välittömästi poistuessa Strasbourgista ja löytäessä kyltit Alsacen La Route des Vins – viinireitille. Jo alusta asti viinireitin varrella olevat maisemat ovat valokuvauksellisia.
Alsacen alue on kuulunut milloin Saksalle, milloin Ranskalle. Rakennuskanta on hyvin saksalaista ja Alsacesta löytyykin paljon värikkäitä ja kuvauksellisia puuristikkotaloja. Talojen parvekkeita koristavat kadehdittavat upeat riippupelargonit ja hyvällä onnella bongaa myös haikaranpesiä.
Alsace on ”helppo” viinialue
La Route des Vins -viinireitin pääroolissa ovat tietenkin Alsacen viinit. Valtaosa tuotannosta, yli 90 prosenttia on aromikkaita valkoviinejä. Rypälelajikkeita Alsacessa on viljelyssä paljon, mutta eniten viljeltyjä ovat Riesling, Pinot Gris, Gewürztraminer ja Muscat. Lisäksi kaikkien kellarien listoilta löytyy myös Cremant d’Alsace, alueen oma tiukkakuplainen kuohuviini.
Viininmaistelu on sallittua kaikille
Vaikka et olisikaan viiniasiantuntija, ei hätää. Viininmaistelu on sallittu kaikille, niin pirullisille ja kaikentietäville hifistelijöille, kuin myös heille, joilla hienoinen hiprakka tai reilu juopumistarkoitus on päällimmäisenä motiivina.
Isot tilat ovat usein ”aloittelijalle” helpompia paikkoja aloittaa maistelu. Niissä on selkeä työnjärjestys. Ensin maistelet, sitten siirryt ostoksille. Jos maisteluannokset maksavat, niiden hinta on ilmoitettu selkeästi. Ei tarvitse tuntea suomalaisittain epävarmuutta, miten paikassa tulisi toimia.
Pienillä tiloilla tunnelma on intiimimpi. Näissä paikoissa ”joudut” väkisinkin juttelemaan henkilökunnan kanssa ja itseäni ainakin nolostuttaa vain maistella viinejä ja poistua paikasta ilman pullolastia. Tosin tämä saattaa olla vain ihan omaa ujouttani ja typerää epävarmuutta, jolle on selityskin olemassa. Sain nimittäin näpsäyksen nokalleni pienessä samppanjatalossa kertoessani suomalaisen rehellisesti, että en pitänyt eräästä laadusta. Ranskalainen herra ilmoitti hyvin arrogantisti, että ”Me emme sano, että emme pidä. Me käytämme sivistyneitä sanoja mielenkiintoinen, erilainen jne.” Tuosta kokemuksesta asti olen vain hymissyt jotain epäselvää huonon viinin osuessa kohdalle.
Kaikista helpointa on maistella viinejä ”maistatuskellareissa”, jotka löytyvät kylien keskustoista. Näissä paikoissa voi maistella kaikkia alueen viinejä, eikä ainakaan vahingossakaan tule loukattua herkkähipiäistä valmistajaa. Ja jos johonkin laatuun mieltyy, sitä löytyy kuljetuspakkauksissa helposti mukaan otettavaksi.
Koska Alsacessa kannattaa vierailla?
On makuasia koska Alsacen alueella matkustaa. La Route des Vins -viinireitin maisemat muotoutuvat vuodenajasta riippuen aina erinäköisiksi. Joulu-helmikuussa viiniköynnökset ovat lehdettömiä ja lepotilassa. Maalis-toukokuussa leikataan oksia ja kohennellaan köynnöksiä. Poistetut vanhat käynnökset ja oksat poltetaan ja viinitarhoilla leijuu jännä tuoksu. Kesäkuussa viini kukkii.
Elokuun lopulta eteenpäin rypäleet kypsyvät ja korjuu alkaa vaiheittain. Loka-marraskuussa ruska saa viinialueilla köynnöksien värit loistamaan upeammin kuin voit kuvitellakaan. Keltaiset lehdet, joita vasten myöhään korjattavien lajien tertut hehkuvat viininpunaisina, on ällistyttävän upea näky. Tämä on ehdottomasti oma lempiaikani vierailla viiniviljelmillä.
Kiihkeimpään viininkorjuuaikaan ei kyliin ja viiniviljelmille kannata mennä. Osa reiteistä on suljettuna ja kylissä tiet ovat täynnä traktoreita peräkärryineen. Pienille viinitiloille ei silloin pääse vierailemaan lainkaan.
Suositeltavampaa on mennä vasta, kun korjuu on juuri päättymässä ja suurin kiire helpottanut. Silloin myöhemmin korjattavia rypäleitä on vielä runsaasti köynnöksissä ja kylissä pääsee tutustumaan helposti viininkorjuuseen. Mäski tuoksuu ja kaikki paikat ovat tahmeana rypäleiden sokerista. Vaikeus on vain tietää oikeaa ajankohtaa, sillä se vaihtelee joka vuosi.
Kesäviikonloppuisin lukemattomat ranskalaiset ja saksalaiset turistit saapuvat alueen pieniin, romantiikkaa pursuaviin kyliin ja tukkivat paikat kokonaan. Jos mahdollista vieraile keskellä viikkoa ja vältä elokuuta.
Patikoimaan
Moni ei ehkä tiedä, mutta viiniviljelmien keskeltä löytyvät myös upeat patikointimaastot. Reittejä löytyy jokaiseen makuun ja palvelut toimivat. On paikkoja missä syödä eväitä, ihania pieniä ravintoloita siellä täällä ja tietenkin upeita linnoja, joiden sisäpihoilla myydään paikallisia herkkuja. Kaikissa kylissä on jonkinlainen turistikeskus, mistä saa alueen kartan.
Autolla liikkuminen on helppoa. Kylät seuraavat toisiaan muutaman kilometrin välein ja parkkipaikkoja löytyy vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelta. Reitiltä kannattaa poiketa välillä pienemmille poluille. Siltä löytää sen oikean maaseudun, jossa hanhet kaakattavat ja kylien kirkonkellot soivat samaan tahtiin.
Colmar
Colmar kuuluu La Route des Vins – viinireitin ehdottomasti vierailtaviin kohteisiin. Koska kaupunki on muita reilusti suurempi, moni yöpyy täällä.
Colmar on toiselta nimeltää Petite Venise. Vaikutelma on ihan samanlainen kuin Strasbourgin Petite France kortteleissa. Alue on saanut nimensä aluetta hallitsevien kanaalien mukaan ja se oli aikaisemmin puhdasta työläisten asuinaluetta, missä parkittiin nahkoja ja myytiin kalaa.
Ja jos nälkä yllättää, niin ruokailua varten reitin varrella on joka kylässä sekä winstubeja, että bistroja. Alsacen ruuasta olen kerrottu enemmän alla olevassa jutussa.
51 comments
[…] viiniyhtävän mekka Romania ei vielä ole. Saksan tai Ranskan tyyppisiä viinireittejä ei maahan ole muodostunut ja esim. Brasovin turistitoimistossa täti käsitti meidän etsivän […]
[…] Alsacen viinireitillä – La Route des Vins […]
Voisin lähteä tuolle reitille ihan vain bongailemaan maisemia, ihailemaan tunnelmaa ja patikoimaan vehreyden keskellä – viinistä viis! 😉
Vaikka valkoviinistä tykkäänkin, niin menisin ehkä tuonne enemmän maisemien vuoksi. Minkä hintaisia viinipullot tuolla on? Toisaalta, vaikka halvalla saisi, niin mitä järkeä olisi ostaa ”mielenkiintoista” viiniä.
Idyllisen näköistä. En ole koskaan vielä viinimatkaillut, mutta se kiinnostaisi kyllä. Viineistä en oikein tiedä muuta kuin sen, että jotkut ovat herkullisia ja toiset vähän vähemmän. Mun ammattikorkeakoulun huonoin numero (2/5) tuli nimenomaan viinikurssista. 8D Kuka niitä viinialueiden nimiä muistaa… Mutta ehkä viinitiloja kiertelemällä oppisi käytännössä lisää.
Alsacessa tehdään ihan käsittämättömän upeita viinejä – kiinnostaisi siis ihan ehdottomasti!
Oi viinimatkailu 🙂 Passausta Wieniin pyöräretkeni parasta antia taannoin oli Wachaun alueen viinitilat, toki muutakin matkalle osui. Alsace kiehtoisi kyllä hyviksi havaittujen viinien takia.
Tämä kuulostaa ihan mun paikalta; valkoviiniä ja patikointimahdollisuuksia. 🙂
Tykkään tällaisista informaativista postauksista. Meitä on moneen junaan, mutta tunnelmaa hakiessa hakeudun blogien sijasta kirjojen pariin. Blogeissa tykkään siitä, että opin jotain uutta ja saan inspiraatiota omiin matkoihin.
Tuo alue on itselle melkolailla vierasta, vaikka olen siitä ohi muutaman kerran ajanut. Kerran päädyin Colmariin yöksi, kun en löytänyt Sveitsistä vapaata hotellihuonetta. Ajankohta oli jalkiksen MM-kisat, niin poikkesimme sitten Sveitsistä tullessa Ranskassa, kun oltiin menossa Frankfurtiin peliin. Colmar teki vaikutuksen ja silloin jo tiedostin, että tänne pitäisi tulla viinin kautta. Ei niin, että muualta ei majapaikkaa saanut 😀
P.S. Kivat kuvat, jos niin uskaltaa edes enää sanoa 😀
Kuulostaa, ja näyttäytyy kuvissa, ihanan tunnelmalliselta autoiluseudulta – tosin viini ja autoilu eivät niin hyvin sovi yhteen. Kauniita kuvia ja hyvä, hyödyllinen teksti! 😊
Kiitos!
Juu, ei saa ajaa huppelissa, mutta toisaalta jos syö ja maistelee muutaman viinin ajan kanssa, niin kyllä sen jälkeen voi matkaa jatkaa.
Anna, tämä tulee niin tarpeeseen, Alsace ja viinitilavierailut tulee näkymään munkin blogissa vielä tänä vuonna 🙂
Ihanaa!!! Täällä odotetaan.
Mä teen jutun vielä Saksan puolen yhdestä viinitilasta kunhan kerkiän.
Onpa kerrassaan hienon näköinen alue! Viinitilat kiehtovat vaikken mitään viineistä ymmärrä enkä ole koskaan sellaisella käynyt mutta jostainhan se on joskus aloitettava 🙂
Alsace on helpoin paikka aloittaa ja sen viinit ovat myös ”helppoja”. Eli aloittelijan unelmakohde. Lisäksi paikka on helposti saavutettavissa ja kaikki mahdolliset turistin haluamat palvelut saatavissa.
Ah, kamalat viinihimot! Todella mielenkiintoinen juttu. Hyvä tietää ettei huonoja viinejä ole olemassakaan. On vain mielenkiintoisia ja kiinnostavia ja sen sellaisia 😀 Ja erityisen hyvä vinkki tuo patikkamahdollisuus. Haluan viinikierrokselle!
Ei kun tuonne vaan patikoimaan ja syömään viinirypäleitä suoraan puskasta. Se on mun huviani. Odotan vaan koska vihainen isäntä tulee vaatimaan maksua 😀 Ei vaan, kyllä niitä rypäleitä saa maistella.
Tuossa riittää kyllä maisteltavaa reitin varrella! Itseä kiinnostaisi vielä enemmän nuo patikointimahdollisuudet ihamissa maisemissa. Meksikon matkalla olin kerran viinimaistajaisissa, ja vaikka en tosiaan mikään asiantuntija olekaan niin maistelu oli hauska kokemus ja erilaisia makuja löytyi yllättävän paljon.
Etenkin silloin kun viininmaistelua vetää osaava henkilö, niistä saa todella paljon irti.
Patikointia ja pyöräilyä tuolla on todella kiva tehdä. Reittejä löytyy kaikentasoisia ja huolto toimii.
Omalla (tai vuokra-autolla) ja viinin maistelu tuntuu jotenkin sopivan huonosti yhteen. Tai sitten vaan toinen maistelee. Vaikka lievässä hiprakassa ajamisesta sanktioita ei heti tulisikaan, niin en kyllä vieraassa maassa (ja mahdollisesti vieraalla autolla) sitä haluaisi tehdä. Äskettäin Espanjassa Jerezissä mietimme hetken sherrykierrosta, mutta kun olimme autolla liikkeellä, emme sittenkään viitsineet siitä maksaa useita kymppejä per nuppi, kun maistelu olisi kuitenkin jäänyt tosi vähäiseksi.
Meillä on kumpikin maistellut ja kumpikin ajanut, mutta tietty se, jolle rupeaa maistumaan enemmän pysyy pois ratista.
Onpa ollut kallis tuo maistelukierros! Esim. La Riojan alueella, Gehryn piirtämän Marqués de Riscal:n tiluksilla puolentoista tunnin kierros maisteluineen maksoi 12€. Tietty jos olisi halunnut juoda kaikista kalleimpia vuosikertoja, niin niistä olisi pitänyt sitten maksaa lisää.
Me ei käyty Jerezissä sherrytiloilla lainkaan jostain syystä. Ajeltiin siellä kyllä ympäriinsä, mutta jotenkin jäi sitten menemättä. En kyllä itsekään olisi kymmeniä euroja ollut valmis maksamaan.
Ihanat maalaismaisemat ja söpöjä kyliä. Valkoviineistä en juuri perusta, joten joku punaviinien tuotantoalue olisi itselleni parempi vaihtoehto. Muuten saisin koko ajan olla keksimässä uusia kiertoilmaisuja ”en tykkää” tilalle 😀
Mulla on sulle kohde! La Rioja.
La Riojan viiniviljelmät ovat hieman vaikeammin lähestyttäviä kuin esimerkiksi Moselin, Reinin tai Alsacen, joilla köynnösviljelykset seuraa selkeästi jokea tai laaksoa. Täällä tilat ja köynnökset ovat ympäri La Riojan laakson pohjaa laajalla alueella. Mutta ehdottomasti kannattaa käydä!
http://www.tamamatka.fi/madridin-ympariston-road-trip/
Olipa ihania kuvia! Varsinkin noista viinirypäleistä <3 Itsellä matka viinitiloille Ranskaan on ehdoton haave, kiitos mielenkiintoisesta jutusta!
Viinimatkoilla on muuten sekin kiva asia, että niitä rypäleitä voi napsia suuhunsa pensaista suoraan.
Sata keskiaikaistunnelmaista kylää kuulostaa kyllä ihanalta! Viineistä en mitään ymmärrä, mutta ihan noita kyliä kattelemaan voisin lähteä. Patikointi noissa maisemissa kelpais myös!
Veikkaan, että suurin osa vierailijoista on juurikin ihmisiä, jotka erottavat vain punaisen ja valkoisen viinin toisistaan, joten ei huolta 🙂 Kunhan vain muistaa olla sanomatta ”en tykkää tästä”
No nyt! Vaikuttaa hyvältä kaikin puolin. Mulla on kesällä työmatka Strasbourgiin ja olen tässä pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja, että missä sitä viettäisi viikonloput ennen ja jälkeen työ-osuuden. Mikään suunnitelma ei tuntunut hyvältä, mutta tässä reitissähän mulle on ihan täydellinen ratkaisu ainakin toiselle viikonlopulle, kiitos! Ja pidän mielessä visusti, etten sitten maistelun yhteydessä totea että ”en tykkää”.. 🙂
Ehdottomasti kannattaa lähtä Strasbourgista tälle reitille. Jos aikaa ei ole kuin päivä, niin Strasbourgin lähellä on yksi erittäin mielenkiintoinen paikka, eli Durbach niminen viinitila. Olen käynyt siellä kahdesti ja voi että on nätti paikka.
http://www.schloss-staufenberg.de/en/schloss-staufenberg/
Hämmentävää, miten saksalaisen näköinen paikka! Kaunista kuitenkin, ilman muuta.
Kiitos kynnyksen madaltamisesta myös meille hiprakanjanoisille. Eikun aloitteleville viininmaiselijoille. Hyviä vinkkejä ja rohkaisua, eikun kokeilemaan. Ehkä mekin kulkiessa piipahdetaan jollain isommalla viinitilalla, eihän sitä tiedä vaikka innostuisikin. En ole koskaan aiemmin käynyt, kun olen jotenkin ajatellut että siellä pitää enemmän tietää viineistä ja etiketistä, ja – sussiunakkoon – jutella jonkun viinitilan isännän kanssa. 🙂
Mulle punaviini on talvijuomaa ja valkoviini kesäjuomaa. Se on aina juhlallinen hetki, kun keväällä lasissa onkin ekan kerran sitä valkosta. Siitä tietää, että kohta tulee kesä!
Tuolla todellakin näyttää Saksalta. Paikkahan on seilannut edestakaksin Saksan ja Ranskan hallussa vuosisatoja.
Itsellenikin on melkoinen kynnys heittäytyä sosiaaliseksi ja ruveta juttelemaan viineistä alan asiantuntijan kanssa. Tosi hankala vieraalla kielellä pitää yllä rupattelua aiheesta josta ei tajua yhtään mitään toiseen verrattuna.
Olen osallistunut monille blogimatkoille, joissa homma menee niin, että viinit esitellään meille valmistajan toimesta kunnolla ja voi kirjoittaa muistiinpanoja samalla ym. samalla tarjotaan viiniin sopivia ruokia. Se on paljon kivempaa ja jää jotain mieleenkin. Eli joskus olen pohtinut, että viinimatka suomalaisen asiantuntijan kanssa voisi olla todella antoisa.
Hahah, repeSin tuolle ei saa sanoa suoraan jos ei tykkää jostakin-jutulle. ”Mielenkiintoinen, erilainen”, justjoo 😂😂😂😂
Juu, paree vaan keksiä kaikenlaisia kiertoilmaisuja : D
WOW, mitä kyliä! Uskomaton reitti! Pistänkin korvan taakse tämän! 🙂
🙂
Mielenkiintoinen reitti. Pitää laittaa listoille. Se ettei pidä jostain viinistä pitää siis sanoa kierrellen? esim onpa mielenkiintoisen makuinen jne? Huomasin, etä tuolla oli jokin toinenkin Saksan Moselin viinireitti. Pitää käydä katsomassa. Minusta Riesling on parasta valkoviiniä.
Ihania maisemia ja todella kaunis tuo pikkukatu seinustojen runsaine kukkamerineen! Rakennuksissa näkyy vahvasti saksalaisuus ja hansatyylisyys, joissa on oma viehätyksensä, varsinkin kanaalien ympäröimänä.
Viininmaistajaisissa en ole muuten törmännyt humaltumistarkoituksessa liikkeellä olleisiin, mutta samaa ei voi sanoa liköörimaistajaisista seuramatkalla vuonna kivi ja miekka, kun ei meinattu saada muori- ja vaarikööriä takaisin bussiin hanojen ääreltä. 😀
Voi että, nyt sai ranskalaisen herran itsetunto kolauksen kun rohkenit sanoa, että et pitänyt hänen samppanjastaan! 😀
Tykkään käydä viinitiloilla ja maistella erilaisia viinejä, ja parhaiten homma hoituu jollain pienen porukan järjestetyllä retkellä – ihan vain sen takia, että ei tarvitse riidellä kuljettajan hommasta 🙂
Hyvä tietää, että ei saa sanaoa suoraan jos ei tykkää jostain viinistä 😀 Tuolla ois kyllä ihana tehdä roadtrip – täytyis innostaa vaan joku ajokortillinen kaveri mukaan kun itsellä ei korttia ole. Vaikka mainitsit kyllä patikoinnistakin, ehkä siellä voisi kulkea jonkun kierroksen ilman autoakin!
Juu, ei kannata. Saattaa herkkä ranskalainen loukkaantua : )
Tiedän, että moni on reissaillut tuolla pyöräillen, eli niinkin eteneminen onnistuu!
Mielenkiintoinen juttu ja paljon viiniin liittyvää triviaa. Aivan ihania kuvia, kiitos!
Mielenkiintoinen juttu, etenkin tuo milloin kannattaa lähteä-osio. Ollaan miehen kanssa haaveiltu tällaisesta, sitten kun muksut ei enää matkusta mukana. Tai kun ne voi pakottaa kuskeiksi 😀
Mullakin on vielä jokunen vuosi, ennen kuin ipanat saa ajokortin. Sitten vaan istun pelkääjän paikalla ja huutelen ohjeita : D
Erilainen juttu. Ei, kun minä voisin sanoa ihan jokaisesta viinistä, etten pidä. Eikös jossain selitetä, että makumieltymykset kulkevat perinnöllisinä? No, minun perimääni ei viini kuulu. Jotkut niistä aiheuttavat ikävää kiristystä leukaperien kohdalla, mikä viittaisi allergiaan, toiset taas ovat pullotettua hometta. Sitä paitsi, alkoholi saa minun luonteeni muuttumaan, muutun rennoksi ja seuralliseksi, joten maineeni tiukkana niuhottajana kärsii.
Minulla ”saksalaiseen tyyliin rakennettu” tarkoittaa laatikkomyymälää ja peltihalleja, sillä juuri sellaisia Saksa on täynnä. Ikään kuin loppumaton Vantaa tai Kerava. Mutta on Alsacessa jotain, mikä minusta on jännittävää, nimittäin hanhien kaakatus.
Minä saan osasta punaviineistä allergisen kohtauksen, joten olenhyvin varovainen niitä juodessa. Maistelen ensin ihan hieman ja tunnustelen miten suu reagoi.
Olet oikeassa tuosta ”saksalaiseen tyyliin”… Suurin osa Saksasta on juurikin kuin Vantaata. Ihan älyttömän rumia rakennuksia ja niin pois päin. Osa Saksasta on sitten kyllä myös todella kaunista aluetta.
Hanhia tuolla riittää. Ja ankkoja ja kanoja.
Alsace oli aikoinaan ensimmäinen viinimatkakohteeni. Siitä on kyllä tosi helppo aloittaa viinien maistelut, kun ei-ranskalaiseen tyyliin viineissä lukee käytetty rypäle, eikä appellaatioita tarvitse muistaa ulkoa. Ja kun niitä rypäleitä on niin vähän, mitä Alsacessa pääsääntöisesti käytetään. On tosi selkeää maistella tietystä rypäleestä valmistettuja viinejä, ja vertailla niitä keskenään. Me aloitettiin matka Dambach la Villestä, Gisselbrechtin viinitilan kotikylästä ja lähdettiin sieltä alaspäin. Voisin hyvin tehdä Alsaceen toisenkin reissun.
Me olemme käyneet Alsacen alueela useasti, olisikohan neljästi. Syy oli se, että miehen veli asui aikanaan Strasbourgissa, joten majapaikka oli osalla matkaa valmiina.
En todellakaan ole mikään viiniasiantuntija, joten viinilajikkeen merkitseminen etikettiin voisi minusta tulla tavaksi kaikkialla : )
Aivan huikea matkablogi Anna! Tulin oikein hyvälle mielelle, kun teit jutut tuolta mielettömän hyvien viinien alueelta. Ja kuvat!!! Millaisella kameralla otat noin laadukkaita kuvia?
Kävimme tuolla vävypojan kanssa kierroksen jokunen vuosi sitten ja tutulta näyttää. Mitä tulee viinien maisteluun, olen sitä mieltä, että miksi sylkeä hyvää ainetta pois 🙂 Ellette ole vielä käyneet, opin sen verran, että ei kannata maistella juuri muita kuin Grand Cru -viinejä. Halvempia voi maistaa kotonakin. Kyllähän noita meillekin lähti mukaan useita pulloja, jopa liikalastiksi koneessa. Onneksi virkailija ei välittänyt 5 kg ylipainosta molempien laukuissa. Lasi peeveli painaa paljon hyvä viinin ympärillä.
Ja tuohon maisteluun vielä, että me kiersimme ja maistelimme molemmat. Arvoimme sitten aina kumpi ajaa 🙂 Vitsi vitsi. Opimme, että kuski vaihtuu päivittäin ja käyttää (joskus) sitä sylkemiskikkaa.
Mahtava artikkeli, joka menee talteen seuraavaa kierrosta varten! Ja olihan siellä muitakin kirjoituksia samalta alueelta. Yes!
Kiitos!
Kamerana mulla on Canonin 700D ja lempi putki on EF 70-200mm f/2.8 L USM, jossa valovoimaa riittää. Kuvaan sillä liki kaikki lähikuvatkin.
Tuo pullojen raahaaminen kotia on ongelma. Pitäsi lähteä omalla autolla reisuun ja lastata takaosa täyteen, niin saisi parhaimman hyödyn irti tuosta reitistä.
Kuulostais kyllä ihan kivalta, vaikkakin punaiset uppoo paremmin. Vaan ei taida kannattaa suunnitella kovin pitkiä ajovälejä tai sitten kuski pääsee maistelemaan vasta majapaikassa. Eiku niin, pitääkö noissa maistella silleen hienostuneesti, että se sylkästään johonkin astiaan?
Saa ne sylkäistäkin pois, mutta suurin osa kyllä nielaisee 😀
Ranskahan on maa, jossa lounaalla vetäistään viinipullo ja painutaan autolla takaisin töihin tai ajamaan traktoria. Ilmeisesti ranskalaiset tietää aina missä on puhallusratsia. Tai siis ilmeisesti ne poliisitkin on siellä lounaalla juomassa punaviiniä, joten niitä ei tarvitse varoa.